Armas Otto Väisänen

Etunimi: 
Armas Otto
Sukunimi: 
Väisänen

Armas Otto Väisänen (9.4.1890 - 18.7.1969)

A. O. Väisänen oli suomalaisen kansanmusiikin ja muiden suomensukuisten kansojen perinnemusiikin kerääjä ja tutkija. Hän teki 1900-luvun alkuvuosikymmeninä parikymmentä kenttämatkaa, joilla tallensi noin 6000 sävelmää. Hän julkaisi yli 200 artikkelia kansanperinteestä ja teki kansanmusiikkia tunnetuksi Yleisradion ohjelmasarjalla ”Puolituntia kansanmusiikkia” 1930- ja 40-luvuilla.

Armas Otto Väisänen syntyi 1890 Savonrannalla suureen perheeseen. Väisänen kävi oppikoulua Savonlinnassa, vaikka perheen taloudellinen tilanne oli heikko.

Ylioppilaaksi päästyään Väisänen opiskeli Helsingin yliopistossa musiikkitiedettä ja kansanrunoudentutkimusta sekä sivuaineena venäjää. Yliopiston ohella hän opiskeli Helsingin Filharmonisen seuran orkesterikoulussa. Filosofian kandidaatin tutkinnon hän suoritti 1919 ja väitteli tohtoriksi 1939. Vuonna 1940 hänet nimitettiin Helsingin yliopiston musiikkitieteen dosentiksi. Musiikkitieteen ensimmäinen varsinainen professori hän oli 1956-1959.

Väisänen kiinnostui jo kouluaikanaan perinteentallennuksesta ja ja oli lähettänyt SKS:lle keräystuotoksiaan kotipitäjästään. Helsinkiin muutettuaan hän alkoi toimia seuran piirissä. Ensimmäinen kenttätyömatka suuntautui Viron kaakkoisosaan Võruun ja Setumaalle vuonna 1912. Hän teki kaikkiaan kuusi tutkimusmatkaa Viroon 1912 - 1923 ja tallensi erityisesti setukaisten runolauluperinnettä muun kansanmusiikin ohella. Muita matkoja Suomen rajojen ulkopuolelle olivat mm. retket Mordvaan ja Inkeriin 1914, Vepsään 1916, Vienan Karjalaan vuosina 1915, 1918 ja 1919 sekä Raja-Karjalaan ja Aunukseen 1916-1917, 1919-1920 ja 1927. Sen lisäksi hän tallensi paljon myös kotimaassa.

Matkoillaan hän tallensi musiikkia sekä fonografilla että suoraan nuotintamalla muusikoiden esityksiä. Tallennuksen kohteina olivat niin paimensoitteet, kantele- ja jouhikkosävelmät, runosävelmät kuin itkuvirretkin. Vienan Karjalasta hän tallensi ennen huomiotta jääneitä vienalaisia joikuja. Musiikkitallenteet ovat SKS:n arksistoissa. Musiikintallennuksen ohella Väisänen otti paljon valokuvia soittajista ja kulttuuriympäristöistä. Kuvat ovat pääosin Museoviraston kuva-arkistossa ja Kalevalaseuran arkistossa.

A.O. Väisänen väitöskirja valmistui vuonna 1939 obin-ugrilaisten musiikista otsikolla Untersuchungen über die Ob-ugrischen Melodien: eine vergleichende Studien nebst methodischer Einleitung. Hänen keruujulkaisunsa Kantele- ja jouhikkosävelmiä (1928, 2. uudistettu. painos 2002) on tärkein näiden soittimien musiikin lähdeteos.

Väisänen oli Kalevaseuran toiminnassa mukana 1919 lähtien ja vuodesta 1942 vuoteen 1962 seuran puheenjohtajana. Hän toimi myös pitkään Kalevalaseuran vuosikirjan päätoimittajana. Helsingin kansankonservatorion johtajana hän oli vuosina 1926-1957.

 

Artikkeleita

Väisänen, A.O.: Muistelmia (I osa) application/pdf iconKalevalaseuran vuosikirja 50, s. 6-49. Helsinki 1970.

Väisänen, A.O.: Muistemia (II osa) application/pdf iconKalevalaseuran vuosikirja 50, s. 50-74. Helsinki 1970.