Askel kohti hyvin soivaa ja hyvin voivaa kuoroa

Tellu Turkka
Projektityö
Sibelius-Akatemia
Kansanmusiikin aineryhmä
2013
 

Johdanto

Olen 18-vuotisen säveltäjän urani aikana työskennellyt pääasiassa naiskuorojen ja -lauluyhtyeiden kanssa. Opiskelin Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolla pääaineinani laulu ja viulu. Kuoroteoksissani on paljon vaikutteita kansanomaisista äänenkäyttötavoista. Tästä johtuen olen useimmiten ollut itse mukana treenauttamassa laulujani kuoroille, joille nämä äänenkäyttötavat eivät ole olleet itsestäänselviä. Sitä kautta olen päässyt tutustumaan erilaisten kuorojen ja kuoronjohtajien työskentelytapoihin. Viime vuodet olen toiminut itsekin parin harrastelijakuoron johtajana. Tämä kirjallinen työ käsittelee kokemuksiani ja havaintojani yhteisestä matkastani naiskuoro Telluksen kanssa kohti hyvin soivaa ja hyvin voivaa kuoroa. Toivon, että tämä kirjoitus tarjoaa apua ja oivallusta muillekin, sekä laulajille että kuoronjohtajille.

Malliesimerkkinä haasteista mainitsen yksittäisten äänten yhteensulamattomuuden sävyn ja äänen voimakkuuden suhteen. Jonkun ääni soi miltei nasaalina edessä, toisen ääni on huokoinen ja soi takana. Yksi laulaja liukuu säveleltä toiselle, niin että sävelten rajat ovat täysin pyöreät. Toisen ääni liikkuu kulmikkaasti hyppien säveleltä toiselle. Laulajilla voi olla myös hyvin erilaiset tempon hahmottamisen tavat. Joku nojaa rytmissä eteenpäin, toinen taaksepäin. Oma haasteensa on vaikeudet äänenkäytössä ambituksen ja äänenhallinnan suhteen. Joku laulaa niin hiljaa, ettei ääni kuulu juuri ollenkaan. Toisen ääni taas kuuluu kuorosatsin läpi.

Osa ongelmista on helppo hahmottaa fyysisen kehon kautta. Erilaiset lihasten jännitystilat laulajan kehossa, ja erityisesti hartioiden ja niskan alueella heikentävät äänen sointia. Hengityksen pinnallisuus liittyy usein edelliseen. Osa haasteista on laulajan korvien välissä, kuten itseepäily, joka pistää laulajan kyseenalaistamaan omaa osaamistaan. Virheiden tekemisen pelko jumiuttaa äänen lisäksi ilon. Kuuntelemisen vaikeus pistää kuorolaisen laulamaan joko liian kovaa, tai liian hiljaa.

Olen havainnut yhteyksiä eri persoonallisuustyyppien ja edellä mainittujen kehollisten haasteiden välillä. Helposti huolestuva nostaa ja jännittää hartioitaan ja kääntää niitä eteenpäin suojakseen. Tunnollinen vastuunkantaja yrittää liikaa ja kurkottaa kaulaansa ja ylävartaloaan ylöspäin vetäen polvet lukkoon. Työpaikkansa johtaja ottaa helposti johtajan vastuun stemmassaankin laulamalla hieman kovempaa ja kiilaten rytmissä. Ujo ihminen vetäytyy kaverin selän taakse ja laulaa niin hiljaa, että ääntä on vaikea kuulla. Kaikki tämä voi tapahtua täysin tiedostamattomasti.

Osa kuoronjohtajista ratkaisee laulutekniset haasteet lähettämällä laulajansa saamaan kuoroharjoitusten lisäksi yksityisopetusta. Osa tilaa ammattiapua antamaan äänenmuodostuskoulutusta koko kuoron äänenavauksiin. Minä päätin tutkia asiaa itse kuoron toiminnan sisällä ja liitin samankaltaisten haasteiden kanssa painiskelevat laulajat samoihin harjoitusryhmiin.

Tämä projekti seuraa kuoromme kehityksen kaarelta vain yhtä puolen vuoden pätkää keskittyen Tellus Tekniikkaryhmien työskentelyyn, joissa opetus keskittyy etsimään rentoa äänenkäyttötapaa ja lisäämään kehonhallintaa. Telluslaisista suurin osa ei ole aiemmin saanut yksityisopetusta laulamiseen. Useimmilla ei myöskään ole aiempaa kuorokokemusta. Kuorolaisten palautteet on nostettu omaksi luvukseen kertomaan miten kuorolaiset kokivat tällaisen työskentelytavan, jossa jokainen laulaja tuli henkilökohtaisesti näkyviin ja kuuluviin pienryhmätyöskentelyssä. Kommentit kuorolaisista on julkaistu heidän luvallaan ja ovat mukana tekstissä todistamassa, että vaikka nämä asiat ilmenevät yksittäisissä ihmisissä, ne eivät lopulta ole henkilökohtaisia, vaan kaikille tuttuja ja yhteisiä. Yksittäiset kommentit laulajistaTellus Tekniikkaryhmien kokoontumisista kertovissa päiväkirjaotteissa kuvaavat kunkin yksilön matkan etenemistä.

Sisällysluettelo