Kanteleensoittaja Jaakko Laasanen

Tiina Hiltunen

1 Johdanto

Tämä projektityö käsittelee kanteleensoittaja Jaakko Laasasta: työssä esittelen Laasasen henkilö- ja soittohistoriaa tekstin, äänitteiden, nuottien ja valokuvien avulla. Haluan koota Laasaseen liittyvää aineistoa paremmin saataville ja digimuotoon, jotta hänen mittava elämäntyönsä kanteleen parissa muistettaisiin ja hänen soittamansa ohjelmisto säilyisi soittajien sormissa tulevaisuudessakin. Lyhyen sivun kanteleensoittotyyli on jäänyt kanteletyylien kirjossa ja näkyvyydessä viime vuosina hieman taka-alalle, ja tuon nyt tätä soittotyyliä näkyville Jaakko Laasasen myötä.

Tutustuin Jaakkoon haastatellessani häntä kandidaattiopintojeni kenttätyöhön, jossa keskityin Jaakon henkilöhistoriaan (Hiltunen 2012). Laasasen soittotyyliin tutustuin puolestaan maisteriopintojeni analyysityössä, jossa tarkastelin kahta hänen soittamaansa Myllärin polkka -versiota (Hiltunen 2015). Syvennän henkilö- ja soittotyylikuvausta tässä projektityössäni, joka esittelee Jaakko Laasasta soittajana kokonaisvaltaisemmin. Toivon tulevaisuudessa osaavani itse soittaa ja opettaa Laasasen kappaleita tyylinmukaisemmin.

Olen kiinnostunut Jaakon elämänvaiheista kanteleen parissa, etenkin hänen kanteleen hyväksi tekemästään mittavasta työstä Ylä-Savossa. Ilman Jaakon herättämää kanteleinnostusta kotiseudullani en minäkään olisi välttämättä kanteleeseen tarttunut: olen ollut Jaakon oppilaan oppilas Iisalmessa.

2 Henkilö- ja soittohistoria

Jaakko Laasanen syntyi 25.2.1930 Vetelissä, Heikkilän kylässä. Hänen isänsä oli suksitehtailija Leander Laasanen, joka harrastuksenaan rakensi ja soitti kanteleita. Jaakko soittikin koko ikänsä isänsä valmistamilla kanteleilla ja oppi soittamaan isänsä avustuksella. Myös Jaakon sisarukset ovat soittaneet kanteletta. Jaakko kuunteli pikkupoikana isänsä soittoa ja laittoi korvan kanteleen kylkeen. ”Mukavasti kumisi tuo kantele”, totesi Laasanen myöhemmin. Laasanen soitti kanteletta lapsesta saakka ja oppi soittamaan pelimannien tapaan korvakuulolta. Hän alkoi soittaa aktiivisemmin 12–13-vuotiaana, jolloin myös esiintyi ensimmäisen kerran. Nuoruusvuosinaan Laasanen esiintyi enemmänkin Vetelissä paikallisissa tilaisuuksissa. Laasanen on soittanut kanteleen lisäksi alttoviulua, harmoonia ja pianoa. Hän on soittanut myös vähän selloa sekä nuoruuden tanssiorkesterissa kitaraa ja kontrabassoa. (Tenhunen 1993.)

Vuodesta 1953 alkaen Laasanen toimi sijaisopettajana useilla kansakouluilla Keski-Pohjanmaalla, Pyhäjärvellä ja Kinnulassa ja esiintyi kanteleen kanssa aktiivisesti kullakin paikkakunnalla. Laasanen osallistui ensimmäistä kertaa soittokilpailuihin vuonna 1954 Sievissä ja sijoittui toiseksi. Hän menestyi myös pitäjien välisissä kilpailuissa. Vuonna 1955 hän oli yksi Keski-Pohjanmaan edustajista valtakunnallisissa kansansoittokilpailuissa Helsingissä ja sijoittui kilpailun nuorimpana osallistujana kantelesarjan jaetulle kolmannelle sijalle sekä voitti epävirallisen yleisöäänestyksen. (Tenhunen 1993; Pyrkijä 1955: 324–325.) Kilpailumenestystä tuli myös myöhemmin, kun Laasanen voitti Kanteleliiton kilpailuissa Suomen mestaruuden vuonna 1982 (Tenhunen 1993: 12).

Jaakko Laasanen muutti Kaisu-vaimonsa ja Sampo-poikansa kanssa Iisalmeen vuonna 1963 saatuaan sieltä töitä nuorisotoimen ohjaajana. Laasanen eteni nuorisosihteerin työn kautta lopulta nuorisotoimen johtajaksi, ja tästä työstä hän jäi eläkkeelle vuonna 1990. Perheeseen syntyi vuonna 1965 Tytti-Leena-tytär. Laasasen saapuessa Iisalmeen paikallinen kanteleensoitto oman perinteen pohjalta oli jo unohtunut. Laasanen toi Ylä-Savoon perhonjokilaaksolaisen lyhyen sivun kanteleensoittotyylin ja esiintyi 1960-luvulla Iisalmessa lähinnä yksin tuoden kanteletta tunnetuksi savolaisten keskuudessa. (Tenhunen 1993.)

Laasanen aloitti kanteleensoiton opetuksen Iisalmessa vuonna 1971. Soitosta innostuneiden nuorten ryhmästä muodostui muutaman vuoden kuluttua Jaakon kanteletytöt. Opetustoiminta laajeni pian, ja nuorten ryhmien rinnalle perustettiin myös aikuisten ryhmiä. 1980-luvun alussa kanteleryhmien toisena ohjaajana aloitti Jaakon tytär Tytti-Leena, ja vuonna 1986 ryhmät siirtyivät kokonaan Tytti-Leenan ohjattaviksi. Jaakko Laasanen opetti satoja oppilaita Ylä-Savon kansalaisopistoissa (Iisalmi, Lapinlahti, Kiuruvesi, Rautavaara, Varpaisjärvi), Ylä-Savon musiikkikoulussa ja Kaavin kansalaisopistossa 1970- ja 1980-lukujen aikana. Lisäksi Laasanen koulutti lukuisilla leireillä ja kursseilla. (Tenhunen 1993.) Ylä-Savon kanteleensoittoinnostus loi tarpeen myös soitinrakennukselle. Aluksi soittimia tilattiin Vetelistä Jaakon Leander-isältä, mutta myöhemmin iisalmelainen Viljo Kumpulainen alkoi valmistaa kanteleita ja opettaa niiden rakentamista kansalaisopistoissa (Tenhunen 2010: 249).

Laasanen koki, että Kaustisen kansanmusiikkifestivaali nosti häntä esille soittajana. Kaustisella hän esiintyikin yli 20 vuoden ajan sekä yksin että yhdessä muiden pelimannien ja omien oppilaidensa kanssa. (Tenhunen 2010: 248.) 1970- ja 1980-luvuilla Laasanen esiintyi kotimaan lisäksi mm. Tšekkoslovakiassa, Turkissa, Itä- ja Länsi-Saksassa, Albaniassa, Islannissa ja Norjassa. Laasasen oppilaat, Jaakon kanteletytöt, esiintyivät opettajansa johdolla ahkerasti kotimaassa ja myös Ruotsissa vuosina 1975 ja 1981 sekä Puolassa vuonna 1978. Presidentti Urho Kekkoselle yhtye esiintyi Tamminiemessä vuonna 1976. Jaakon kanteletytöt voitti Suomen mestaruuden vuoden 1980 kantelekilpailussa. Laasasen oppilaat menestyivät kilpailuissa 1970- ja 1980-luvuilla myös soolosoittajina. (Tenhunen 1993: 12–14.)

Laasanen toimi aktiivisesti Kanteleliitossa sen perustamisesta (v. 1977) alkaen eläkkeelle jäämiseensä saakka (Tenhunen 2006). Hän seurasi kiinnostuneena kanteleasioita myös eläkkeellä ollessaan (Tenhunen 2001: 8). Laasanen palkittiin Kalevalan juhlavuoden ansiomitalilla vuonna 1985, Kanteleliiton Kultakantele-tunnustuksella vuonna 1987, Kaustinen Folk Music Festivalin festivaaliplaketilla vuonna 1989 ja Iisalmen kaupungin taidepalkinnolla vuonna 1990 (Tenhunen 1993: 15). Laasaselle myönnettiin myös Kanteleliiton kunniajäsenyys vuonna 2009 sekä valtion taiteilijaeläke (Tenhunen 2010: 249). Jaakko Laasanen kuoli 1.8.2015 Iisalmessa 85-vuotiaana.

Jaakko Laasanen

Kuva 1. Jaakko Laasanen soittaa kanteletta Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla vuonna 1974. Kuvaaja: Leo Torppa. Lähde: Kansanmusiikki-instituutin arkisto.

Jaakko Laasanen

Kuva 2. Toini Korolainen (laulu), Jaakko ja tyttärensä Tytti-Leena Laasanen (kanteleet) esiintymässä Pelimannitalossa Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla vuonna 1975. Kuvaaja: Leo Torppa. Lähde: Kansanmusiikki-instituutin arkisto.

Jaakko Laasanen

Kuva 3. Jaakko Laasanen soittaa kanteletta kotonaan Iisalmessa maaliskuussa 2012. Kuvaaja: Tiina Hiltunen.

Jaakko Laasanen

Kuva 4. Jaakko Laasanen kotonaan Iisalmessa maaliskuussa 2012. Kuvaaja: Tiina Hiltunen.

3 Soittotyyli

Jaakko Laasanen soitti 34-kielistä kanteletta perhonjokilaaksolaisittain lyhyeltä sivulta eli kanteleen lyhyet kielet soittajaa lähinnä. Laasanen soitti koko ikänsä isänsä Leander Laasasen rakentamilla kanteleilla ja sai kotona valita kanteleista ”parhaan päältä” soitettavakseen. Laasasen soittamissa kanteleissa on niin kutsutut alennetut bassot, mikä tarkoittaa, että kanteleen viisi matalinta kieltä on viritetty I-, IV- ja V-asteen perussäveliksi (C-duurissa F1, G1, C, F, G). Loput 29 kieltä viritetään duurin asteikkokulun mukaisesti (C-duurissa c–c4). Laasanen on soittanut kanteletta muun muassa C- ja D-duurivireissä. Aiemmin hän viritti duuriasteikon kolmannen ja kuudennen sävelen puoli sävelaskelta matalammaksi soittaakseen harmonisessa mollissa (muunnosmolli). Sittemmin hän alkoi käyttää rinnakkaismollia: C-duurivireisen kanteleen virittäminen harmoniseen a-molliin vaatii vain g-kielen korottamisen gis-säveleksi. (Tenhunen 1993.)

Laasasen ohjelmistossa oli pelimannimusiikkia, kansanlauluja ja hengellistä musiikkia ja jonkin verran myös populaarimusiikkia ja omia sävellyksiä. Laasanen piti itseään pelimannina, joka on muuttanut soittoaan omille sormille sopivammaksi. Tyttärensä Tytti-Leenan avustuksella Laasanen lisäsi soittoonsa muitakin kolmisointuja I-IV-V-sointuasteiden lisäksi sekä septimisointuja. Alun perin Laasanen ei sammutellut kanteleen sointia mitenkään ja soitti sammutuslauta ylhäällä. Myöhemmin hän teki pelimannisoitolle harvinaisempia sammutuksia sormilla ja kämmenen reunalla sekä joskus sammutuslaudalla. (Tenhunen 1993: 20–21, 23.) Sammutustekniikka, taidokas soittotekniikka ja vahva kosketus kieliin tekivät Laasasen soitosta rytmikästä.

Laasanen soitti melodiat pääasiassa oikean käden etu- ja keskisormella, toisinaan hän käytti myös peukaloa. Jos peukaloa ei tarvittu, se tuettiin jotakin ylempää kieltä vasten. Oikean käden nimetöntä Laasanen olisi voinut omien sanojensa mukaan soittaessa käyttääkin, ellei se olisi mennyt poikki nuorena isän suksitehtaalla työskennellessä. Säestystä Laasanen soitti vasemman käden neljällä sormella: pelimannikappaleissa yleensä etu- ja keskisormi sekä nimetön soittivat yhtä aikaa, peukalo eri aikaan. Tämä omintakeinen säestystapa toi persoonallista sävyä Laasasen soittoon: säestyksessä vuorottelivat matalien kielten ”paksu” kolmen sävelen sointu ja korkeammilta kieliltä peukalolla soitettu sävel. Käsivarsilla ei ollut varsinaista vahvaa tukipaikkaa missään, vaikka kädet saattoivat ottaa pientä tukea sammutuslaudasta tai kanteleen reunasta. (Tenhunen 1993: 20–21.)

Laasanen totesi soittonsa olleen alkuvuosina monotonisempaa. Myöhemmin hän halusi tietoisesti koristella melodiaa: ”Ei tyydytä enää, että menis suoraan, pitäis saada trioleja ja pyyhkäisylyöntejä mukaan”. (Tenhunen 1993: 20.) Arkistoäänitteitä kuunnellessani en havainnut Laasasen soitossa kovin runsasta koristelua tai muuntelua. Silloin tällöin melodiaa koristelee alapuolinen etuhele. Näissä yhden, kahden tai kolmen sävelen pyyhkäisylyönneissä oikean käden keskisormi sammuttaa edellisen sävelen, kun seuraava sävel on syttynyt soimaan. Toisinaan Laasanen soittaa oikean käden keskisormella melodian alapuolelle terssistemman. Vasen käsi soittaa soinnut usein kontra- ja suuresta oktaavista sekä muutamalla pienen oktaavin sävelellä. Välillä Laasanen varioi säestystä soittamalla soinnut korkeammalta pienen ja yksiviivaisen oktaavin alueelta. Laasanen lopettaa kappaleet pääsääntöisesti molempien käsien leveään murtosointuun (arpeggio). Laasanen soittaa eri mittaisia kertauksia eri säkeistöissä ja soittaa melodioita välillä oktaavia korkeammalta. Koska minulla ei ollut kuunneltavana useita versioita samoista kappaleista, en tiedä, soittiko Laasanen kappaleet aina samalla rakenteella vai vaihtelivatko kertausten määrät ja oktaavisiirrot esityskerrasta toiseen.

Kansanlauluja ja hengellisiä sävelmiä Laasanen soitti niin sanotulla laulutyylillä, jossa soinnut ovat usein kestoltaan pidempiä kuin pelimannikappaleissa ja ne voidaan soittaa murtosointuina (arpeggio). Joissakin laulutyylin kappaleissa vasen käsi soittaa sointuja oikean käden yläpuolelta eli korkeammalta kuin melodia: Laasasen nimeämässä ”vuorotyylissä” soinnun sävelet näppäillään erikseen ja ”lirutustyylissä” vasen käsi soittaa nopeita triolikuvioita. Laulutyylissä myös oikea käsi voi soittaa sointuja melodian alapuolelle: tällöin peukalo vastaa melodialinjasta ja etu- ja keskisormi soittavat sointusäveliä. Laasasen mukaan soinnuilla ”höystetään” melodiaa sopivissa kohdissa. Hän käytti laulutyylistä nimitystä kolmisoinnutustekniikka. (Tenhunen 1993: 20–21.)

Lukuisien sooloesiintymisten lisäksi Jaakko Laasanen soitti kanteletta myös useissa kokoonpanoissa:

  • Laasasen perheyhtye (Jaakko, Kullervo & Leander Laasanen, Ritva Kangas)
  • duo Kullervo Laasasen kanssa
  • duo Tytti-Leena Laasasen kanssa
  • duo Tuure Niskasen (viulu) kanssa (& Pielaveden pelimannit)
  • duo Toini Korolaisen (laulu) kanssa
  • yhtyeet omien oppilaiden kanssa (mm. Jaakon kanteletytöt).

Yhteismusisointia Laasanen ei jättänyt eläkepäivilläänkään, vaan hän säesti toisinaan Sampo-poikansa viulunsoittoa harmoonilla tai kanteleella (Hiltunen 2012).

4 Arkistoäänitteet, videot ja nuotinnokset

Valitsin Jaakko Laasasen soittotyyliesimerkeiksi 17 sävelmää, joista kahdeksan on hänen omia sävellyksiään, kaksi muiden sävellyksiä ja seitsemän kansansävelmiä. Otin selville Jaakko Laasasta koskevaa materiaalia viidestä arkistosta (Kansanmusiikki-instituutin arkisto, Kansanperinteen arkisto, Yleisradion arkisto, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkisto sekä tutkija Anna-Liisa Tenhusen oma arkisto). Nämä 17 sävelmää ovat Laasasen yleisimmin esittämiä soolonumeroita kyseisen arkistomateriaalin perusteella. Arkistomateriaali on tallennettu vuosina 1973, 1993 ja 1995.

Oheiset nuotinnokset eivät ole tarkkoja transkriptioita arkistoäänitteistä vaan yksinkertaistettuja "soittolappuja". Kappaleita soittaessa suosittelenkin kuuntelemaan äänitteitä tarkasti ja pitämään nuotinnoksia vain suuntaa-antavina apuvälineinä. Nuotinsin kappaleet selkeyden vuoksi C-duuriin, vaikka osa alkuperäisistä kappaleista on soitettu D-duurissa. Alimpia säestysääniä on vaikea kuulla äänitteiltä, ja nuottiin kirjoitetut vasemman käden sävelet ovatkin osittain omaa tulkintaani, joka pohjautuu päättelyyn ja aikaisempaan tietooni Laasasen säestystavoista. Kanteleen lyhyen sivun soitossa nopeat nousevat asteikkokulut on helppo soittaa etusormella. Useissa kappaleissa kuudestoistaosanuotein nousevat sävelkulut ovat todellisuudessa merkittyä aavistuksen nopeampia, etuheleen tapaisia. Staccato-merkeillä merkittyjä säveliä ei sammuteta terävästi.

Äänitteet, videot ja nuotit on julkaistu Jaakko Laasasen, Anna-Liisa Tenhusen, Kansanmusiikki-instituutin arkiston ja Kansanperinteen arkiston luvalla. Lisäksi Tuure Niskasen säveltämään Koskenkorvan sottiisiin on julkaisulupa Niskasen Ossi-pojalta.

Jaakon vasarapolkka

Säv. Jaakko Laasanen.

Äänite Äänittänyt Anna-Liisa Tenhunen v. 1993.

Nuotti Vasarapolkka (PDF)

Helkavalssi

Säv. Jaakko Laasanen.

Äänite Äänittänyt Anna-Liisa Tenhunen v. 1993.

Nuotti Helkavalssi (PDF)

Pottuhaavikasvalssi

Säv. Jaakko Laasanen.

Video 2 videota eri kuvakulmista. Kansanmusiikki-instituutin arkisto: KIK 321, 18.7.1995

Nuotti Pottuhaavikasvalssi (PDF)

Naurislahden sottiisi

Säv. Jaakko Laasanen.

Äänite Kansanperinteen arkisto: Y 04999, v. 1973.

Nuotti Naurislahden sottiisi (PDF)

Leivosen sottiisi

Säv. Jaakko Laasanen.

Video 2 videota eri kuvakulmista. Kansanmusiikki-instituutin arkisto: KIK 321, 18.7.1995

Nuotti Leivosen sottiisi (PDF)

Valssi kanteleentekijälle

Säv. Jaakko Laasanen.

Äänite Äänittänyt Anna-Liisa Tenhunen v. 1993.

Nuotti Valssi kanteleentekijälle (PDF)

Letunpaistajan polkka

Säv. Jaakko Laasanen.

Äänite Kansanperinteen arkisto: Y 04999, v. 1973

Nuotti Letunpaistajan polkka (PDF)

Porovesi-masurkka

Säv. Jaakko Laasanen.

Äänite Kansanperinteen arkisto: AK/2897, v. 1973

Nuotti Porovesi-masurkka (PDF)

Posetiivarin valssi

Säv. kansansävelmä.

Äänite Kansanperinteen arkisto: Y 04999, v. 1973

Nuotti Posetiivarin valssi (PDF)

Retu-Matin valssi (= Koko maailman valssi)

Säv. kansansävelmä.

Video 2 videota eri kuvakulmista. Kansanmusiikki-instituutin arkisto: KIK 321, 18.7.1995

Nuotti Retu-Matin valssi (PDF)

Koskenkorvan sottiisi

Säv. Tuure Niskanen.

Äänite Äänittänyt Anna-Liisa Tenhunen v. 1993.

Nuotti Koskenkorvan sottiisi (PDF)

Siliavalssi 1

Säv. kansansävelmä.

Äänite Äänittänyt Anna-Liisa Tenhunen v. 1993.

Nuotti Siliavalssi 1 (PDF)

Siliavalssi 2

Säv. kansansävelmä.

Äänite Äänittänyt Anna-Liisa Tenhunen v. 1993.

Nuotti Siliavalssi 2 (PDF)

Karikon Jussin sottiisi

Säv. kansansävelmä.

Video 2 videota eri kuvakulmista. Kansanmusiikki-instituutin arkisto: KIK 321, 18.7.1995

Nuotti Karikon Jussin sottiisi (PDF)

Kesti-Jussin polkka

Säv. kansansävelmä.

Video Kuvannut Anna-Liisa Tenhunen 31.3.1993.

Nuotti Kesti-Jussin polkka (PDF)

Ainoa olen talon tyttö

Säv. kansansävelmä.

Video 2 videota eri kuvakulmista. Kansanmusiikki-instituutin arkisto: KIK 321, 18.7.1995

Esimerkki ns. laulutyylillä soitetusta sävelmästä.

Joudu ilta kaunis

Säv. Johann Christian Heinrich Rinck.

Äänite Äänittänyt Anna-Liisa Tenhunen v. 1993.

Esimerkki ns. laulutyylillä soitetusta sävelmästä.

5 Julkaisut ja julkaisematon materiaali

Jaakko Laasasen soittoa, sävellyksiä ja muistelmia julkaisuissa:

  • Laasanen, Jaakko (2010) Lapsuusaikani tapahtumia – Turrenperän poika muistelee. Omakustanteinen muistelmateos.
  • Laasanen, Tytti-Leena (1991) Perinteisen suurkanteleen opas. Sisältää neljä Jaakko Laasasen sävellystä. Omakustanne.
  • Laasanen, Tytti-Leena (1988) Sininen ajatus. Sisältää Jaakko Laasasen sävellyksen Leivosen sottiisi. Olarin musiikki OMLP14.
  • Laasanen, Tytti-Leena (1981) Tytti-Leena ja kantele: Tytti-Leena Laasanen soittaa. Sisältää Jaakko Laasasen sävellyksen Jaakontuvan valssi. Omakustanne.
  • Saastamoinen, Ilpo (1984) Yläsavolainen sävelkansio. Sisältää kolme Jaakko Laasasen sävellystä Tuula Laatikaisen teksteihin. Iisalmen Musiikinystävät ry.
  • Wegelius, Leeni (toim.) (2012) Soittosali – vol. 1 Kanteleaarteita. Sisältää Jaakko ja Tytti-Leena Laasasen soittaman Kainuulaisen polkan. Kansanmusiikki-instituutin äänilevyjä 114.

Jaakko Laasasen soolona soittamia kappaleita Kansanmusiikki-instituutin, Kansanperinteen, Yleisradion ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoissa sekä tutkija Anna-Liisa Tenhusen tallentamana (aakkosjärjestys):

  • Ainoa olen talon tyttö (tai Talon tyttö tai Rukkaset)
  • Amerikkalainen cowboy-laulu
  • C-duurimarssi
  • Harjun Lotta
  • Helkavalssi
  • Hermanni ja Miina
  • Iso-Oskan polkka
  • Jaakon vasarapolkka
  • Joudu ilta kaunis
  • Jouluyö, juhlayö
  • Juhannussottiisi
  • Karikon Jussin sottiisi
  • Kesti-Jussin polkka
  • Kohmelovalssi
  • Koskenkorvan sottiisi
  • Koster-valssi
  • Kukkuva kello
  • Kun minä jouluna kirkkoon menin
  • Kuuselan Annin polkka
  • Leivosen sottiisi
  • Letunpaistajan polkka
  • Lähtekäätte Amerikkaan
  • Masurkka Pielavedeltä
  • Masurkkaketju
  • Morjensta Manta
  • Muistojen valssi
  • Myllärin polkka
  • Napoleonin valssi
  • Naurislahden sottiisi
  • Nuoren tytön sottiisit
  • Oi lumi liitele
  • Orpopojan valssi
  • Oskarin sottiisi
  • Palokankaan poikain parempi valssi
  • Polkka
  • Pollari Pakkala
  • Porovesimasurkka
  • Posetiivarin valssi
  • Pottuhaavikasvalssi
  • Retu-Matin valssi (Koko maailman valssi)
  • Ristis luo oi Jeesuksein
  • Saimaanrannan valssi
  • Saksanpolkka
  • Siliavalssi (kaksi erilaista)
  • Siltalan valssi
  • Soutajan valssi
  • Tofferin (Oskarin) valssi
  • Tuulen kehtolaulu
  • Valssi
  • Valssi kanteleentekijälle
  • Vanha masurkka
  • Vanhan vehtarin viisu
  • Vinetan kellot.

6 Lopuksi

Rajasin Jaakko Laasasta koskevan materiaalin etsinnän "virallisiin" arkistoihin sekä Laasasta runsaasti haastatelleen ja tallentaneen Anna-Liisa Tenhusen arkistoon. Yksityishenkilöiden arkistot (esim. Laasasen sukulaiset, oppilaat ja yläsavolaiset pelimanniaktiivit) jäivät Tenhusta lukuun ottamatta läpikäymättä. Näihin lähteisiin tutustumalla olisin ehkä saanut vielä kattavamman kuvan Laasasen elämäntyöstä kanteleen parissa. Työtä tehdessäni havaitsin, että arkistoihin on tallennettu Laasasen soittoa lähinnä 1970-, 1980- ja 1990-luvuilta. Laasasen nuoruuden soitteita ei arkistoista löydy lukuun ottamatta kahta kappaletta vuoden 1955 kansansoittokilpailuista ja kahta duokappaletta Kullervo-veljen kanssa vuodelta 1958. Projektin aikana opin digitoimaan äänitteitä (c- ja vhs-kasetit), editoimaan digitaalista videomateriaalia ja käyttämään sujuvammin arkistoja tiedonhaussa.

Nuotinsin Laasasen usein esittämiä kappaleita, jotta saisin äänitteen, videon ja nuotinnoksen yhteisjulkaisulla Laasasen ohjelmiston elämään esimerkiksi opetustyössä. Minulle jäi tunne, että nuotinnoksiin ei voi olla koskaan täydellisen tyytyväinen, koska joka kerta arkistoäänitteitä uudelleen kuunnellessani kuulin uusia yksityiskohtia, jotka olisi voinut kirjoittaa nuottiin toisin. Rajanveto loputtoman nuottien viimeistelyn ja niiden valmiiksi hyväksymisen välillä oli vaikeaa.

Vielä työn viimeistelyvaiheessa löysin Anna-Liisa Tenhusen (1993: 23) laajasta aineistosta maininnan tai vihjeen kappaleesta, jonka en tiennyt olevan Laasasen sävellys (Tuulen kehtolaulu) tai josta en ollut aiemmin kuullutkaan (Jaakontuvan valssi). Nämä sävellykset olisin halunnut myös nuotintaa tämän työn oheen, vaikka ne eivät useimmin esitettyjen kappaleiden joukkoon kuulukaan. Aika ei kuitenkaan riittänyt siihen, että olisin etsinyt äänitteet käsiini ja nuotintanut kappaleet. Tämä työ keskittyy Laasasen soolomateriaaliin, mutta arkistoista löytyy myös runsaasti hänen yhteissoittoaan toisten pelimannien kanssa. Laasasen soittama ohjelmisto on niin laaja, että siitä riittää siis tutkittavaa vielä jatkossakin.

Vastaavaa julkaisua Jaakko Laasasesta ei ole aiemmin tehty. Nyt Laasaseen liittyvää kanteleaineistoa on saatavilla yhdestä paikasta ilman moneen eri lähteeseen tutustumista. Toivon, että erityisesti lyhyen sivun kanteleensoittotyylistä kiinnostuneet saavat tästä tietopaketista inspiraatiota, mutta työstä hyötynevät myös yleisesti kanteleesta ja kansanmusiikista kiinnostuneet. Anna-Liisa Tenhunen kirjoittaa teoksessa Kantele (2010: 249): ”Ylä-Savossa kanteleet soivat yhä, mutta Laasasten soittotyyliä ei valitettavasti enää juuri kuule”. Nyt onkin aika muuttaa tilanne: opetella soittamaan Laasasen ohjelmistoa ja opettaa sävelmiä eteenpäin.

Jaakko Laasanen kuoli 1.8.2015. Ehdin keskustella keväällä 2015 hänen kanssaan tämän työn toteutumisesta ja esitellä hänelle julkaistavaa arkistomateriaalia. Jaakko antoi luvan julkaisuun, mutta valmista työtä hän ei valitettavasti ehtinyt nähdä. Haluan kiittää Jaakkoa yhteistyöstä ja kanteleinnostuksesta. Kiitän myös Anna-Liisa Tenhusta ja muita minua tämän työn tekemisessä auttaneita.

7 Lähteet

Hiltunen, Tiina (2015) Jaakko Laasasen soittama Myllärin polkka vuosilta 1955 ja 1993. Analyysityö. Kansanmusiikin aineryhmä, Taideyliopiston Sibelius-Akatemia. Julkaistu etno.net -sivustolla.

Hiltunen, Tiina (2012) Jaakko Laasasen haastattelu. Kenttätyö. Kansanmusiikin aineryhmä, Sibelius-Akatemia. Julkaistu etno.net -sivustolla.

Pyrkijä 11/1955. Suomen Nuorison Liiton julkaisu. Ss. 324–325.

Tenhunen, Anna-Liisa (2010) "Kanteleen suuri nousu". Kantele. Toim. Risto Blomster. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1225. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Jaakko Laasanen sivuilla 218, 247–250, 260, 265, 286 ja 302.

Tenhunen, Anna-Liisa (2006) "Jaakko Laasaselle kantele on suvun ja sydämen asia". Kantele 3/2006, ss. 30–33. http://kantele.net/jaakko-laasaselle-kantele-on-suvun-ja-sydamen-asia/857 (luettu 2.6.2015).

Tenhunen, Anna-Liisa (2001) "Kantelekipinän sytyttäjä". Friiti 2/2001, ss. 8–10, 21.

Tenhunen, Anna-Liisa (1993) Jaakko Laasanen – kanteleperinteen kehittäjä. Julkaisematon proseminaaritutkielma. Tampereen yliopisto, kansanperinteen laitos.

Julkaisuvuosi: 
2015