Lähestymistapoja karjalaisen kanteleimprovisaation opettamiseen

Salla Pesonen
Seminaarityö
Instrumenttiopettajan pedagogiset opinnot

Tampereen yliopisto
Sibelius-Akatemia, kansanmusiikin aineryhmä
Kevät 2012

Työn nimi

Lähestymistapoja karjalaisen kanteleimprovisaation opettamiseen
 

Kuvaus

”Katselin lapsena mieleni maisemaa, jossa ukkini isä soitti mummolan tuvan nurkassa viulua. Soitto oli korvia huumaavaa, vaikka tosiasiassa musiikki oli lakannut soimasta jo vuosikymmeniä aiemmin. Seitsemänvuotiaana otin ensimmäistä kertaa elämässäni syliini viisikielisen kanteleen ja täytin mummolan tuvan omalla soitollani. Samalla kielten hiljainen helähdys yhdisti minut siihen ikiaikaiseen karjalaiseen sielunmaisemaan, joka oli saanut esi-isieni ja -äitieni sormet hakeutumaan kanteleen kielille. Soitto jatkui ja jatkui johdattaen minut elämänmittaiselle tutkimusmatkalle karjalaisen kanteleimprovisaation maailmaan.”

Kiinnostukseni karjalaista kanteleimprovisaatiota kohtaan kumpuaa kaukaa lapsuudestani. Alkuperäinen ajatukseni ei ollut valita tälle tutkimukselle henkilökohtaista aihetta tai liittää siihen itselleni läheisintä musiikkityyliä, karjalaista kanteleimprovisaatiota. Syksyllä 2011 sain tietää, että oma musiikkiurani olisi kaatumisen seurauksena tulleen, vaikean käsivamman takia ehkä kokonaan ohitse. Ajattelin, että jos en pystyisi koskaan enää soittamaan, voisin kuitenkin siirtää viestin elämänmittaisesta tutkimusmatkastani eteenpäin. Siksi tämän tutkimuksen aiheeksi valikoitui lopulta karjalainen kanteleimprovisaatio.

Sekä tutkimukseni aihe että lähestymistapani ovat loppujen lopuksi hyvin subjektiivisia, omakohtaisia. Etsin omaan elämänkertaani sekä kirjallisiin lähteisiin tukeutuen lähes-tymistapoja karjalaisen kanteleimprovisaation opettamiseen. Vaikka käsittelen tutkimuksessa omia muusikoksi kasvamisen kokemuksiani, tarkastelen omaa kokemusmaailmaani ulkopuolisin silmin, pedagogian näkökulmasta. Tutkimukseni päämääränä on löytää välineitä omaan pedagogiseen työhöni.

Karjalaisen kanteleimprovisaation maailma on pohjimmiltaan vielä melko tuntematonta aluetta kansanmusiikkipedagogiikassa. Sellaisia opettajia, jotka olisivat keskittyneet tämän soittotyylin opettamiseen, ei ole Suomessa kuin muutamia. Tutkimuksissa karjalaista kanteleimprovisaatiota on käsitelty paljon. Soittotyylin opettamisesta ei taas tietääkseni ole tehty tutkimuksia ollenkaan. Ei ole olemassa valmiita malleja, joilla karja-laista kanteleimprovisaatiota voitaisiin opettaa.

Vaikka arkistomateriaalia karjalaisesta kanteleimprovisaatiosta on olemassa verrattain paljon, on aiheesta tallennettujen kirjallisten kuvausten ja tehtyjen nuotinnusten välillä iso ristiriita. Nuotteja tai äänitteitä tutkijoiden kuvaamista, tuntikausia kestävistä improvisaatioista ei ole saatavilla kuin pieninä fragmentteina.

Haluan tutkimuksellani selvittää, mitä karjalainen kanteleimprovisaatio on. Toivon myös löytäväni syyn siihen ristiriitaan, miksi itse kuitenkin koen soittavani juuri sitä musiikkia, jonka ajatellaan olevan jo kauan sitten kadonnutta.

Sisällysluottelo

1 Johdanto
2 Tutkimusasetelma
2.1 Tutkimuksen tausta ja tutkimustehtävä
2.2 Tutkimusmenetelmät ja tutkimuksen rakenne
2.3 Elämänkerta tutkimusaineistona
3 Kadonneen musiikin kirjalliset jäljet
3.1 Kanteleen historian käännekohtia
3.2 Pitkäänsoiton estetiikka
3.3 Improvisaatio
4 Oma opinpolku
5 Lähestymistapoja karjalaisen kanteleimprovisaation opettamiseen
5.1 Yleistä
5.2 Mielikuvitus
5.3 Kuuntelemisen taito
5.4 Soittaminen
5.5 Musisoiva tutkiminen
5.6 Keho ja kehollinen oppiminen
6 Pohdinta
Lähteet