Miten ja miksi - Tämän hetken laulut. Laulumatka, jonka keskiössä ovat kokonaisuus, suunta, läsnäolo, mielikuvat, heittäytyminen ja tarinan kertominen

Projektityö
Taideyliopiston Sibelius-Akatemia
Kansanmusiikin aineryhmä
2018

Konsertin ohjelma:

MITEN JA MIKSI – TÄMÄN HETKEN LAULUT, 15.5.2015 Camerata, Musiikkitalo
Tahdon (Liene Brence/Anna Landvad/N. I.-H.)
Siellä mun kultani (san. trad. säv. N. I.-H.)
Yhtenä iltana (Hector)
Hoikka (san. & säv. trad.)
Salavalssi (N. I.-H.)
Tähdet tähdet (Rauli Somerjoki)
Miten ja miksi (Nikolai Denisov suom. sanat Pertsa Reponen, säv. Toni Edelmann)
Kehtolaulu (san. trad. säv. N. I.-H.)

Lähtökohta, taustaa

Soitan ja laulan mitä haluan

Projektini alkusysäyksenä oli tuntemus, että halusin tehdä konsertin, jossa saisin soittaa ja laulaa juuri sitä, mitä haluan. Yllätin itseni toistuvasti pohtimasta, onko jokin kappale liian yksinkertainen esitettäväksi tai onko musiikki liian kaukana kansanmusiikin tyylistä. Moinen kaavoihin kangistuminen sai minut mietteliääksi ja tuohtuneeksikin. Missä vaiheessa ja miksi olin ryhtynyt ajattelemaan niin?

Kenelle soitan?

Tutkinto- ja pääsykoetilanteissa paineet ovat suuret. Olen arvioinnin kohteena. Ehkä osittain näitten arvioitavien soittotilanteiden myötä olin tullut epävarmaksi siitä, mitä minä haluan tehdä. Sen sijaan keskityin enemmän siihen, mitä he haluavat kuulla. Tämän myötä tunsin kadottaneeni kosketuksen omaan taiteilijuuteeni ja tajusin, ettei työskenteleminen toisten odotusten perusteella ole kovin kiitollista ja jää aika pinnalliseksi. Ensinnäkään en voi tietää, mitä kukakin haluaa kuulla, eikä se ole pidemmän päälle kovin mielekästä mietittävää. Kaikkia en voi kuitenkaan miellyttää.      

Se, kuinka kuulija esitykseni kokee, riippunee eritoten läsnäolostani ja omasta varmuudestani sekä siitä, mitä haluan välittää. Uskon, ettei esitys voi mennä kovin paljon pieleen, jos minulla taiteilijana on tunne, että jokin juttu toimii ja että se tuntuu ja kuulostaa hyvältä ja sen kautta haluan kertoa jotain yleisölle. Jos taas väkisin väännän muitten mieliksi jotain, mikä ei tunnu itsestäni luontevalta, kuulostaa se myös sen mukaiselta. Näin ollen pikkuhiljaa kadotan luottamuksen ja yhteyden omaan soittooni enkä kunnioita itseäni taiteilijana. ”When you are having a good time, people will have a good time.” Nämä viulisti Bruce Molskyn sanat esiintymistilanteesta ovat jääneet mieleeni ja toimivat varsin usein.

Osittain epävarmuutta loi sooloesiintymisten vähyys. Olin kyllä esiintynyt yhtyeissä mutta solistinen puoli oli jäänyt hyvin vähälle, oikeastaan parin häämarssin, muutaman juhlaesiintymisen ja pääsykoetilanteiden tai edellisten opintojen tutkintotilanteiden varaan. Luulen, että tähän suurimpana syynä oli uskon puute. En uskonut, että voisin yksin kannatella ja kuljettaa kokonaista esitystä. Vertasin itseäni lähinnä kokeneisiin ammattilaisiin enkä uskonut pystyväni yhtä valovoimaiseen esitykseen. Kokemuksen puute oli tietysti selvää. Ja jos ei ole uskallusta, ei tule kokemustakaan eli jostain oli aloitettava. Halusin päästä lähemmäs omaa muusikkouttani ja laittaa itseni likoon. Vastuu sovitustyöstä, konsertin ohjelmasta ja kokonaisuudesta olisi minulla. Välillä ajatus hirvitti mutta enimmäkseen kiehtoi ja ajoi kohti käytäntöä.

Sisällysluettelo