Haitari, harmonikka
Haitari kehitettiin 1800-luvun alussa Saksassa. Esikuva vapaalehdykkäsoittimiin tuli Kaukoidästä, jossa kiinalainen suu-urku sheng oli kehittynyt ensin ja ollut mallina mm. thaimaalaiselle kaenille ja japanilaiselle sholle.
1820-luvun alussa Christian Friedrich Ludwig Buschmann teki ensimmäisen huuliharpun (Aura), ja seuraavana vuonna lisäsi siihen palkeet. Itävaltalainen Cyril Demian patentoi vuonna 1829 soittimen nimeltään Accordion, jolla pystyttiin soittamaan myös säestyssointuja.
1850-luvulla wieniläinen Franz Walther rakensi ensimmäisen kromaattisen harmonikan. Vuosisadan lopulla Dallapé-yhtiö kehitti melodiabassoharmonikan ensimmäisen version. 1850-luvun puolivälissä kehitettiin myös pianoharmonikka.
Suomeen harmonikat tulivat todennäköisesti 1840-luvulla. Erityisesti Venäjän armeijan sotilaat ja laukkukauppiaat levittivät soitinta eri puolille maata. Soittimet olivat 1- tai 2-rivisiä, Pohjanmaalla puhuttiin pussipeleistä, jotka luultavasti olivat concertinoja. 1800-luvun lopulle tultaessa haitarit yleistyivät ja niitä saattoi ostaa kirjakaupoista ja musiikkikaupoistakin.
Haitarin kuuluva ääni oli selvä etu muihin soittimiin nähden tanssien säestäjänä. Vähärivisten soittimien harmoninen yksipuolisuus taas muokkasi muusikoiden ajattelua kohti tonaalisuutta.
1920-luvun alkupuolella 5-riviset harmonikat yleistyivät ja niistä tuli rytmimusiikin keskeinen soitin Suomessa. Vuosikymmenen lopulla Dallapé-yhtyeen noustessa suosioon haitarijazzyhtyeet olivat rytmimusiikin kulmakivi. 5-rivisestä tuli myös kansanmusiikin keskeinen soitin. Vähärivisten haitareiden (1- ja 2-rivisten) suosio on noussut uudestaan 1980-luvulta lähtien.
Vähäriviset haitarit (1- ja 2–riviset)
1- ja 2-rivisillä hanureilla soitin tuottaa eri äänen samasta näppäimestä riippuen palkeen liikesuunnasta: esimerkiksi C-duurissa soivan yksirivisen näppäimet tuottavat työnnettäessä ja vedettäessä äänet g-h, c1-d1, e1-f1, g1-a1, c2-h2, e2-d2, g2-f2, c3-a3, e3-h3, g3-d3. Ääniala on yli kaksi oktaavia.
1-rivisessä haitarissa on diskanttipuolella 10 näppäintä, eli sillä voidaan tuottaa 20 säveltä. Bassopuolella kaksi näppäintä, joilla saadaan ensimmäisen ja viidennen asteen perussävelet ja soinnut.
Hohnerin 1-rivinen haitari
Kuvaaja: Hannu Tolvanen
2-rivisessä haitarissa perinteisessä muodossa 21 näppäintä, ulommassa rivissä 11, sisemmässä 10.
Castagnarin 2-rivinen haitari
Kuvaaja: Hannu Tolvanen
Nykyään rakennetaan myös 2 ½ -rivisiä diatonisia haitareita.
5-rivinen harmonikka on yhtä käytetty kansanmusiikissa.
Standardibasso- ja melodiabassoharmonikka
Standardibassoharmonikassa 5-rivisen bassopuolelta kuuluu yhtä näppäintä painamalla sointuja, melodiabassoharmonikassa taas kukin näppäin vastaa yhtä ääntä.
Tarkemmin standardibassoharmonikan ja melodiabassoharmonikan eroista Aleatori-sivuilla.
Haitarin tulo suomalaiseen kansanmusiikkiin aiheutti myös vastustusta. Haitarin uskottiin pilaavan suomalaisten musiikkikorvan. Tunnetuimpiin vastustajiin 1900-luvun alussa kuului Otto Andersson, joka kirjoitti Finsk Musikrevyssä (1907) artikkelin otsikolla "Bränn dragharmonikorna!".
"Harmonikka on kansanmusiikin suuri vihollinen. Harmonikka hävittää koko kansan musikaaliset taipumukset, tuhoaa kuulon ja vetää alas musikaalisen maun. Älkää tanssiko kavalien harmonikkojen rääkynän mukaan. Älkää ostako niitä. Älkää pitäkö kodeissanne. Polttakaa ne!"
Otto Andersson: Bränn dragharmonikorna! (Finsk musikrevy 1907, s. 20-21)
Äänitteitä:
You are missing some Flash content that should appear here! Perhaps your browser cannot display it, or maybe it did not initialize correctly.
Juho Söderlund: Napoleonin marssi. Soitettu yksirivisellä haitarilla Suomen nuorison liiton pelimannikilpailuissa 14.10.1955 (SKS:n arkisto)
You are missing some Flash content that should appear here! Perhaps your browser cannot display it, or maybe it did not initialize correctly.
Iisakki Myllymäki: Koiviston polkka. Soitettu yksirivisellä haitarilla Suomen nuorison liiton pelimannikilpailuissa 14.10.1955 (SKS:n arkisto)
Artikkeleita:
Niina Kiprianoff: Mestaripelimanni Urho Myllymäki: henkilökuva ja polkansoittotapa. Pro gradu -tutkielma, Jyväskylän yliopisto, 2008.
Linkkejä:
Vapaalehdykkä - harmonikan erikoissivusto, tietoa myös muista vapaalehdykkäsoittimista