Mieli - Miete

Numero: 
13
Esittäjä: 
Timo Väänänen

Tämän äänitteen musiikki on tallennettu Mieli - Miete -konsertissa Sibelius-Akatemian kamarimusiikkisalissa maaliskuussa 2003. Se oli ensimmäinen osa jatkotutkintoani Väinämöisen kasvot - kantele symbolina. Tutkin jatkotutkinnossani musiikin, näyttämöllisen ilmaisun ja tekstien avulla kanteleen vahvaa symboliikkaa.

Voiko kanteleella soittaa rokkia? Tämä on kysymys, joka nykykanteleensoittajilta aina kysytään. Mielestäni tämä kysymys kertoo kanteleeseen liittyvistä vahvoista mielikuvista, jotka ovat jääneet 1800-luvulle. Kysymyksellä toivotaan kanteleen olevan rajumpi kuin mitä sen ajatellaan olevan. Muita peruskysymyksiä minulle kanteleensoittajana ovat: Voiko kanteleensoittaja olla vapaa vahvoista mielikuvista? Onko Väinämöinen aina läsnä, vaikka soittaisi sähkökanteletta? Minkälaista voimaa mielikuvista voi saada?

Konsertin musiikki on toteutettu sähkökanteleella, efektilaitteilla, sämplereillä, sähköjousella (e-bow) sekä moniraitaesitystekniikan avulla. Visuaalisuus on ollut lisäksi tärkeä lähtökohta kaikkien jatkotutkintokonserttieni koostamisessa. Kanteleen mielikuvia on kiinnostavaa käsitellä kuvien avulla, sillä monet soittimeen liittyvät kuvat ovat lähtöisin maalauksista.

Väinämöisen kasvot -työryhmään kuuluvat Timo Väänänen, sähkökantele, koneet, sävellykset ja ideointi, Päivi Järvinen, ohjaus, tanssi ja koreografia, Mika Autere ja Marko Myöhänen, äänitiimi sekä Ilari Ikävalko, kuvitus.

Julkaisuvuosi: 
2006
Äänitysvuosi: 
2003

Äänittänyt ja miksannut Marko Myöhänen.

1. Poolu

Säv. Timo Väänänen, sov. Timo Väänänen.

Poolussa syntyy shamanistinen ja minimalistinen äänimaisema
bassokuvion ja sähköjousen toistuvista kuvioista. Soolo on soitettu
sähköjousella.

Timo Väänänen: sähkökantele, koneet

2. Maalaus

Säv. Timo Väänänen, sov. Timo Väänänen.

Melankolia ja valoisuus yhdistyvät kappaleessa, jossa on
sävelviittauksia Martti Pokelan kantelesävellystyyliin.

Timo Väänänen: sähkökantele, koneet

3. Neerem

Säv. Timo Väänänen, sov. Timo Väänänen.

Sulkusoittotekniikalla toteutettu kappale, jossa rytmiikkaan antaa
terävyyttä plektra ja monikerroksinen tausta.

Timo Väänänen: sähkökantele, koneet