Moodi- ja improvisaatioharjoituksia

Moodit ovat yksi kansanmuusikon tärkeimmistä työvälineistä ja siksi ne pitäisi hallita mahdollisimman sujuvasti. Opiskelujeni aikana huomasin, että vaikka moodit ovat minulle teoreettisesti melko selkeitä, oli niiden kuuleminen ja soittaminen aluksi vaikeaa. Moodien parempi hahmottaminen on auttanut kuulemaan melodioista olennaisen esimerkiksi silloin, kun soitan korvakuulolta tai kirjoitan levyltä transkriptiota.

Toinen olennainen asia kansanmuusikolle on improvisaatiotaito. Tekemieni harjoitusten tarkoituksena onkin kehittää sekä moodien sävyjen ja karakteerisävelten hahmottamista että harjoittaa improvisaatiotaitoa. Improvisaation opiskeluun en ole kehittänyt mitään erillistä metodia. Tarkoitus on kuunnella, kokeilla, pohdiskella – ja oppia sitä kautta. Improvisoitujen asioiden ei tarvitse välttämättä olla massiivisia. Alkuun pääsee jo muutamalla kokeilufraasilla.

Tämän oppimateriaalipaketin avulla voit tutustua viiteen eri moodiin ja harjoitella kullakin asteikolla improvisointia. Materiaali sopii sekä opettajan materiaaliksi että itseopiskeluun. Jos harjoittelet äänitteen mukana yksiksesi, yritä hakeutua soittamaan myös toisten muusikoiden kanssa, jolloin soittokaverit reagoivat ja antavat virikkeitä soittoosi. Tutustu soittamisen ohella myös teoria-asioihin. Saat niistä tärkeää tukea käytännön taitoihisi.

Olen esittänyt moodit pianistille luontevalla tavalla valkoisilta koskettimilta, eli jooninen c:stä, doorinen e:stä jne. Harjoitukset toimivat myös muiden instrumenttien ja yhtyesoiton harjoittelussa. Tällöin sävellajit tulee miettiä instrumenteille ja soittajille sopiviksi. Vire ääninäytteissä on 442 Hz.

Toivottavasti harjoittelu antaa avaimet moodien laajempaan hallintaan ja niiden toteuttamiseen improvisoinnissa. Mielenkiintoisia hetkiä moodien parissa!

Äänittänyt ja miksannut Hannu Oskala Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osaston studiossa 2004.

Harjoitusten tekeminen

Jokaisesta moodista on kuunneltavissa riffi, jonka päälle voi harjoitella melodioiden tekemistä. Jokaisesta moodista on myös kuultavissa lyhyt mallisoolo. Ne antavat kuvan siitä, että improvisaatiota voi lähestyä monella tavalla. Mallisooloja ei kannata opetella toistamaan sellaisenaan. Improvisoi omien taitojesi puitteissa ja kehittele asioita eteenpäin ajan myötä. Improvisoinnissa sävelten määrä tai tempo ei ole tärkeintä vaan se, miltä soitto kuulostaa kokonaisuutena.

Harjoittele kutakin moodia tarpeeksi pitkään, vähintään viisi minuuttia kerrallaan. Silloin sinulla on aikaa rauhoittua, keskittyä tehtävään ja sisäistää kuulemasi. Näin löytyy myös oikea tunnelma ideoiden esiin tuomiseksi.

Moodin ja riffin opettelu

Tutustu moodin säveliin soittamalla sitä edestakaisin asteikkona niin, että se on varmasti tuttu. Ryhmässä kaikki voivat soittaa asteikkoa yhtä aikaa.

Riffi soitetaan matalammalta kuin soolo-osuus – kosketinsoittimilla se soitetaan molemmilla käsillä yhtä aikaa oktaaveissa. Tällöin soololle jää tilaa, eivätkä riffi- ja soolo-osuus sotke toisiaan. Mitä svengaavampi ja selkeämpi riffi on, sitä mukavampi sen päälle on soittaa sooloa. Myös riffiä kannattaa toistaa niin kauan, että osaa sen vaivatta.

Improvisoinnin harjoittelu

Improvisaation harjoitteleminen on helpoin aloittaa rajaamalla käytettävissä olevat sävelet. Ryhmässä jokainen vuorollaan improvisoi muiden soittaman riffin päälle muutamalla sävelellä. Merkkinä improvisoinnin loppumisesta on paluu riffiin. Harjoitusriffejä ja niiden päälle soitettuja sooloja on mahdollista liittää myös valmiiden esityskappaleiden yhteyteen.

Itseopiskelija voi improvisointia harjoitellessaan käyttää hyväkseen valmiita taustariffejä. Riffin päälle soitetut soolot voivat olla vapaamittaisia. Välillä kannattaa palata riffiin ja soittaa sitä sellaisenaan äänitteen mukana. Muista myös taukojen merkitys: koko aikaa ei tarvitse sooloillessakaan soittaa.

Harjoituksen lopetuksessa tulisi pyrkiä musikaaliseen lopetuksen. Yhdessä soitettaessa opettaja tai sovittu soittaja voi esimerkiksi jättää bassoäänen borduunaksi ja hiljentää volyymia. Jos tällainen ei toimi, voidaan sopia yhteiset lopetussäännöt. Sopiva harjoituksen kesto on 15–20 minuuttia. Harjoituksia voi myös soveltaa esimerkiksi tuntien alkulämmittelyksi, jolloin ne voivat olla lyhyempiä.

Opetustilanteessa opettaja voi antaa ohjeita katkaisematta harjoitusta. Vaikeusastetta voi lisätä muuttamalla sävellajia ja asettamalla lisätavoitteita, kuten:”Soita doorinen improvisaatio sottiisifraseerauksella.”

Doorinen

Doorinen: D, E, F, G, A, H, C, D = molli, #6 (molli jonka kuudes sävel on korotettu)

Viritystaso on a = 442 Hz.

viritysääni

Aloita opettelemalla doorinen riffi. Toista riffiä niin monta kertaa, että moodin perusolemus tulee tutuksi.

Doorinen riffi

Milla Viljamaa, harmooni
Sara Puljula, lyömäsoittimet

Doorinen riffi.

Siirry sen jälkeen kokeilemaan moodin säveliä riffin päälle joko toisen soittajan tai taustaäänitteen kanssa. Jatka kokeilua erilaisilla rytmityksillä ja sävelkuvioiden keksimisellä.

Doorinen improvisaatio

Milla Viljamaa, melodika, harmooni
Sara Puljula, lyömäsoittimet

Harjoitusten jälkeen kuuntele myös muita esimerkkejä doorisessa moodissa olevista kappaleista ja tee havaintoja moodista:

  • Mitkä äänet karakterisoivat doorisen moodin eli mistä äänestä/äänistä moodin tunnistaa?
  • Miten d-doorinen eroaa d-mollista?
  • Millainen on a-doorinen?

Kuunteluesimerkkejä doorisesta moodista:

  • Liisa Matveinen & Tellu Virkkala: Viluvatsa
  • Väsen: Bisonpolska

Toista improvisointiharjoitus näiden pohdintojen jälkeen, ja tarkastele havaitsemiasi asioita. Mieti myös, miten eri moodit rakentuvat C-duurin sävelille. Moodit asteikkoina löytyvät Mooditaulukot-kohdasta.

Fryyginen

Fryyginen: E, F, G, A, H, C, D, E = molli, b2 (molli jonka toinen sävel on alennettu)

Tee aluksi lyhyt kertaus edellisen jakson doorista moodia käsittelevistä harjoituksista soittamalla niitä noin viisi minuuttia. Kertaa keskeiset asiat asteikosta.

Aloita opettelemalla fryyginen riffi. Toista riffiä niin monta kertaa, että moodin perusolemus tulee tutuksi. Pyri selkeään ja tarkkaan rytminkäsittelyyn, ja etsi sopivaa svengiä. Kokeile myös pariääniä!

Fryyginen riffi

Milla Viljamaa, harmooni
Sara Puljula, lyömäsoittimet

Fryyginen riffi.

Siirry sen jälkeen kokeilemaan moodin säveliä riffin päälle joko toisen soittajan tai taustaäänitteen kanssa. Jatka kokeilua erilaisilla rytmityksillä ja sävelkuvioiden keksimisellä.

Fryyginen improvisaatio

Valtteri Bruun, sähkökitara
Milla Viljamaa, harmooni
Sara Puljula, lyömäsoittimet

Harjoitusten jälkeen kuuntele myös muita esimerkkejä fryygisessä moodissa olevista kappaleista ja tee havaintoja moodista:

  • Mitkä äänet karakterisoivat moodin eli mistä äänestä/äänistä moodin tunnistaa?
  • Miten e-fryyginen eroaa e-mollista?
  • Millainen olisi fryyginen asteikko h:sta?
  • Tiesitkö että fryyginen asteikko on tuttu mm. mustalaisten musiikista?

Kuunteluesimerkkejä fryygisestä moodista:

  • Anna-Kaisa Liedes: Kuuttaren korut
  • Hedningarna: Vals i fel dur

Toista improvisointiharjoitus näiden pohdintojen jälkeen, ja tarkastele havaitsemiasi asioita. Tutustu moodiin myös teoreettisesta näkökulmasta Mooditaulukot-kohdassa.

Lyydinen

Lyydinen: F, G, A, H, C, D, E, F = duuri, #4 (duuri jonka neljäs sävel on korotettu)

Tee lyhyt kertaus edellisen jakson fryygistä moodia käsittelevistä harjoituksista soittamalla niitä noin viisi minuuttia. Kertaa keskeiset asiat asteikosta.

Aloita opettelemalla lyydinen riffi. Toista riffiä niin monta kertaa, että moodin perusolemus tulee tutuksi. Pidä mielessä pyrkimys svengaavaan soittoon riffiä soittaessasi. Yhdessä soitettaessakin taustaäänitettä voidaan käyttää rytmin ja svengin löytämiseksi.

Lyydinen riffi

Milla Viljamaa, harmooni
Sara Puljula, lyömäsoittimet

Lyydinen riffi.

Siirry sen jälkeen kokeilemaan moodin säveliä riffin päälle joko toisen soittajan tai taustaäänitteen kanssa. Jatka kokeilua erilaisilla rytmityksillä ja sävelkuvioiden keksimisellä.

Lyydinen improvisaatio

Emilia Lajunen, viulu
Milla Viljamaa, harmooni
Sara Puljula, lyömäsoittimet

Harjoitusten jälkeen kuuntele myös muita esimerkkejä lyydisessä moodissa olevista kappaleista ja tee havaintoja moodista:

  • Mitkä äänet karakterisoivat moodin eli mistä äänestä/äänistä moodin tunnistaa?
  • Miten lyydinen eroaa duurista?
  • Miten soitettaisiin lyydinen c:stä?

Kuunteluesimerkkejä lyydisestä moodista:

  • Maria Kalaniemi & Aldargaz: Nautilus

Toista improvisointiharjoitus näiden pohdintojen jälkeen, ja tarkastele havaitsemiasi asioita. Tutustu moodiin myös teoreettisesta näkökulmasta Mooditaulukot-kohdassa.

Huom! Lyydinen asteikko on muuten samanlainen kuin overtone-asteikko eli yläsävelasteikko, mutta sen seitsemäs sävel on korotettu. Yläsävelasteikko on melodisen mollin neljäs moodi ja sitä kutsutaan myös nimellä luonnonsävelasteikko.

Miksolyydinen

Miksolyydinen: G, A, H, C, D, E, F, G = duuri, b7 (duuri jonka seitsemäs sävel on alennettu)

Tee aluksi lyhyt kertaus edellisen jakson lyydistä moodia käsittelevistä harjoituksista soittamalla niitä noin viisi minuuttia. Kertaa keskeiset asiat asteikosta.

Aloita opettelemalla miksolyydinen riffi. Toista riffiä niin monta kertaa, että moodin perusolemus tulee tutuksi. Etsi edelleen sopivaa svengiä. Soita myös alla olevaa kappaletta, ja kokeile riffin liittämistä kappaleen sooloksi.

Miksolyydinen riffi

Milla Viljamaa, harmooni
Sara Puljula, lyömäsoittimet

Miksolyydinen riffi.

Siirry sen jälkeen kokeilemaan moodin säveliä riffin päälle joko toisen soittajan tai taustaäänitteen kanssa. Jatka kokeilua erilaisilla rytmityksillä ja sävelkuvioiden keksimisellä.

Miksolyydinen improvisaatio

Mimmi Laaksonen, nokkahuilu
Milla Viljamaa, harmooni
Sara Puljula, lyömäsoittimet

Harjoitusten jälkeen kuuntele myös muita esimerkkejä lyydisessä moodissa olevista kappaleista ja tee havaintoja moodista:

  • Mitkä äänet karakterisoivat moodin eli mistä äänestä/äänistä moodin tunnistaa?
  • Miten miksolyydinen eroaa duurista?
  • Miten soitettaisiin miksolyydinen D:stä?

Kuunteluesimerkkejä miksolyydisestä moodista:

  • Spontaani Vire: Viuhu Vilma
  • Sanna Kurki-Suonio: Johda mua

Toista improvisointiharjoitus näiden pohdintojen jälkeen, ja tarkastele havaitsemiasi asioita. Tutustu moodiin myös teoreettisesta näkökulmasta Mooditaulukot-kohdassa.

Lisäharjoitus: Harjoittele taustaäänitteen kanssa miksolyydistä improvisaatiota ja alla olevaa kappaletta.

Reinländer (PDF)

Melodisen mollin V moodi

Melodisen mollin V moodi: E, F#, G#, A, H, C, D, E = miksolyydinen, b6

Tee lyhyt kertaus edellisen jakson miksolyydistä moodia käsittelevistä harjoituksista soittamalla niitä noin viisi minuuttia. Kertaa keskeiset asiat asteikosta.

Aloita opettelemalla melodisen mollin V moodin riffi. Toista riffiä niin monta kertaa, että moodin perusolemus tulee tutuksi. Muista etsiä sopivaa svengiä. Vaikka moodi on teoreettisesti täysin uusi, on parempi lähteä soittamisesta kuin teorian selittämisestä, jolloin asia menee kovin mutkikkaaksi.

Melodisen mollin V moodin riffi

Milla Viljamaa, harmooni
Sara Puljula, lyömäsoittimet

Melodisen mollin V moodin riffi.

Siirry sen jälkeen kokeilemaan moodin säveliä riffin päälle joko toisen soittajan tai taustaäänitteen kanssa. Jatka kokeilua erilaisilla rytmityksillä ja sävelkuvioiden keksimisellä.

Melodisen mollin V moodin improvisaatio

Johanna Juhola, haitari
Milla Viljamaa, harmooni
Sara Puljula, lyömäsoittimet

Harjoitusten jälkeen kuuntele myös muita esimerkkejä lyydisessä moodissa olevista kappaleista ja tee havaintoja moodista:

  • Mitkä äänet karakterisoivat moodin eli mistä äänestä/äänistä moodin tunnistaa?
  • Miten melodisen mollin V moodi eroaa duurista?

Kuunteluesimerkkejä melodisen mollin V moodista:

  • Väsen: Amanda
  • Maria Kalaniemi & Aldargaz: Triolipolska

Tutki lopuksi moodien rakentumista melodisen mollin sävelille. Asteikot löydät Mooditaulukot-kohdasta.

Huom! Melodisen mollin V moodi on muuten samanlainen kuin edellisen jakson miksolyydinen asteikko, mutta sen kuudes sävel on alennettu. Toinen merkintätapa on b13.

Lisäharjoitus: Harjoittele taustaäänitteen kanssa melodisen mollin V moodin improvisaatiota.

Sovelluksia

Seuraavasta listasta löydät muutamia vaihtoehtoja, joiden avulla voit syventyä moodeihin vielä paremmin.

  • Sävellystehtävät. Tarkastele ensin kappaleita, joissa käytetään käsiteltyjä moodeja. Valitse asteikko ja halutessasi myös aihe, ja sävellä pieni kappale. Näin voit samalla varmistaa, että olet oppinut asian. Kappaleen tulee siis kuulostaa moodilta. Näin tapahtuu, jos kappaleessa on tarpeeksi karakterisoivia säveliä, eikä pohjasävelen tuntuma häviä.
  • Vaikeammat sävellajit. Uppoudu moodeihin syvällisemmin etsimällä niitä vaikeammista sävellajeista. Harjoittele niissä soittamista ja improvisoimista.
  • Muut asteikot ja moodit. Pohdi muita asteikkoja ja moodien rakentumista niille. Ota huomioon, että asteikossa tulee olla seitsemän ääntä, ja sen rakenteen täytyy olla erilainen kuin duurissa ja melodisessa mollissa. Tällaisia asteikkoja ovat esimerkiksi harmoninen molli ja harmoninen duuri.
  • Moodien havainnollistaminen eri tavoilla. Tutustu moodien erilaisiin teoreettisiin havainnollistamistapoihin Mooditaulukot-kohdassa.

Mooditaulukot

Duurin moodit voidaan johtaa C-duuriasteikosta seuraavasti (vain pianon valkoiset koskettimet käytössä):

moodin nimi moodin sävelet duuriin tai molliin verrattuna
Jooninen C, D, E, F, G, A, H, C duuri
Doorinen D, E, F, G, A, H, C, D luonnollinen molli, #6
Fryyginen E, F, G, A, H, C, D, E luonnollinen molli, b2
Lyydinen F, G, A, H, C, D, E, F duuri, #4
Miksolyydinen G, A, H, C, D, E, F, G duuri, b7 (pieni septimi)
Aiolinen A, H, C, D, E, F, G, A luonnollinen molli
Lokrinen H, C, D, E, F, G, A, H luonnollinen molli, b2, b5

Duurin moodit samasta pohjasävelestä lähtien:

moodin nimi moodin sävelet duuriin tai molliin verrattuna
Jooninen C, D, E, F, G, A, H, C duuri
Doorinen C, D, Eb, F, G, A, Bb, C luonnollinen molli, #6
Fryyginen C, Db, Eb, F, G, Ab, Bb, C luonnollinen molli, b2
Lyydinen C, D, E, F#, G, A, H, C duuri, #4
Miksolyydinen C, D, E, F, G, A, Bb, C duuri, b7 (pieni septimi)
Aiolinen C, D, Eb, F, G, Ab, Bb, C luonnollinen molli
Lokrinen C, Db, Eb, F, Gb, Ab, Bb, C luonnollinen molli, b2, b5

Melodisen mollin moodit: Melodisen mollin moodit rakentuvat asteikolle, jossa kuudes ja seitsemäs sävel ovat korotettuja sekä nousevassa että laskevassa sävelkulussa.

moodin nimi moodin sävelet
1. moodi A, H, C, D, E, F#, G#, A melodinen molli
2. moodi H, C, D, E, F#, G#, A, H fryyginen #6
3. moodi C, D, E, F#, G#, A, H, C lyydinen #5
4. moodi D, E, F#, G#, A, H, C, D lyydinen b7 eli overtone
5. moodi E, F#, G#, A, H, C, D, E miksolyydinen b6
6. moodi F#, G#, A, H, C, D, E, F# lokrinen #2
7. moodi G#, A, H, C, D, E, F#, G# alt-skaala

Huom! Alt = altered eli muunnettu.

Melodisen mollin moodit samasta pohjasävelestä lähtien. Huom! Asteikkoja verrataan A:sta lähteviin duurin moodeihin.

moodin nimi moodin sävelet
1. moodi A, H, C, D, E, F#, G#, A melodinen molli
2. moodi A, Bb, C, D, E, F#, G, A fryyginen #6
3. moodi A, H, C#, D#, E#, F#, G#, A lyydinen #5
4. moodi A, H, C#, D#, E, F#, G, A lyydinen b7
5. moodi A, H, C#, D, E, F, G, A miksolyydinen b6
6. moodi A, H, C, D, Eb, F, G, A lokrinen #2
7. moodi A, Bb, C, Db, Eb, F, G, A alt-skaala

Näin voidaan muodostaa kaikkien eri tavalla rakentuvien asteikkojen moodit.

Duurin moodit Kaj Backlundin kirjaa mukaillen (Improvisointi pop/jazzmusiikissa, F-Kustannus Oy 2003).