Maisteriopinnot – Etno.net

Sävyjen maailma – Viulun laajennetut soittotekniikat improvisoivan kansanmuusikon työkaluina

alec.havinmaa@uniarts.fi — Thu, 26 Feb 2026 12:03:51 +0000

Johdanto

Maisterintutkintoni opinnäytteeseen kuuluu sekä kirjallinen että taiteellinen osio, ja halusin kirjoittaa kirjallisen maisterityöni aiheesta, joka liittyisi jollakin tavalla maisterikonserttiini. Mikä olisi yhdistävä tekijä konsertissani, jossa esitän säveltämiäni viululauluja ja sooloviuluimprovisaatiota? Kun mietin omaa soittotyyliäni, keskeisimmäksi asiaksi nousi laajennettujen soittotekniikoiden käyttö. Aihe myös kiinnostaa minua, ja viulun laajennetuista soittotekniikoista on kirjoitettu vähän suomeksi ja vielä vähemmän kansanmusiikin näkökulmasta. Niinpä päädyin tutkimaan laajennettuja soittotekniikoita ja sitä, miten ne esiintyvät omassa soitossani. Tutkin soittotekniikoita maisterikonserttiini liittyvän harjoitteluprosessin aikana, ja tähän työhön sisältyy liitteenä esimerkkivideoita improvisaation harjoittelemisesta. Miten viulun sointia voi muuttaa laajennetuilla soittotekniikoilla? Miten laajennettuja soittotekniikoita voi hyödyntää kansanmusiikissa?

Tutkimuksessani on olennaista muusikkolähtöisyys, sillä sanallistan omaa kokemusperäistä tietoani laajennettuja soittotekniikoita hyödyntävänä kansanmusiikkiviulistina. Työni kytkeytyy taiteellisen tutkimuksen viitekehykseen, jossa tutkijan täytyy tehdä paljon työtä omaan praktiikkaansa sisältyvän tiedon tunnistamiseksi. Taiteellisesta tutkimuksesta löytyy monenlaisia tutkimisen välineitä. Tutkimusta voi tehdä esimerkiksi kokemalla, tekemällä, havainnoimalla ja tallentamalla erilaisia materiaaleja. (Gröndahl 2023.)

Tässä työssä keskityn maisterikonserttini ohjelmistoon ja erityisesti konsertin improvisaatio-osuuksien harjoitteluprosessiin. Maisterikonserttini Joka kevät on ainoa kevät pidettiin Helsingissä, Musiikkitalon Black Boxissa 12.11.2025. Konsertti koostui säveltämistäni viululaulukappaleista ja niiden väleihin sijoittuvista improvisaatio- osuuksista, joissa soitin, lauloin ja liikuin. Tavoitteenani oli luoda taiteellinen kokonaisuus, joka vahvistaisi soolomuusikon identiteettiäni ja haastaisi minut säveltämään musiikkia vain itselleni. Konsertti myös yhdisti monet erilaiset muusikon puoleni yhdistämällä viululaulusävellyksiä improvisaatioon ja liikkeeseen.

Dokumentoin improvisaation harjoitteluprosessiani neljälle videolle tammikuusta 2025 kesäkuuhun 2025, ja tätä työtä varten analysoin näiltä dokumentaatioilta havaitsemiani soittotekniikoita. Improvisaatioita harjoitellessani tavoitteenani oli luoda mahdollisimman erilaisia improvisaatioita ja etsiä erilaisia sävyjä viulustani erilaisten tekniikkojen avulla. Kokeilin myös viulussa erilaisia vireitä, ja tämä lähtökohta osoittautui inspiroivaksi lähtökohdaksi improvisaatiolle. Sivuan työssäni myös viululaulusävellyksissäni käyttämiäni laajennettuja soittotekniikoita, mutta pääpainoni tässä työssä on improvisaatiossa käyttämilläni tekniikoilla.

Kansanmusiikin taiteellisista tutkijoista improvisaatiota eri näkökulmista ovat käsitelleet esimerkiksi Pauliina Syrjälä (2020), Emilia Lajunen (2023) sekä Arja Kastinen (2022). Laajennettuja soittotekniikkoja taas käsittelee Antti Paalanen (2015) monimediaisessa tohtorintyössään Palkeen kieli – Vaihtoäänisen haitarin paljerytmiikka sävellystyössä. Viulun laajennetuista soittotekniikoista ei ole tehty Suomessa aiemmin tutkimusta kansanmusiikin viitekehyksessä.

Prosessin aikana opin sanallistamaan käyttämiäni tekniikoita ja asettamaan ne laajempaan viitekehykseen. Syventymällä kokeellisen viulismin kenttään ja analysoimalla muiden viulistien käyttämiä soittotekniikoita sain vahvistusta omalle taiteelliselle identiteetilleni.

Kokeellista musiikkia ja epäkonventionaalisia soittotekniikoita esittäessä kohtaa toisinaan kyseenalaistamista sekä ulkoa että sisäistettynä: Onko tämä oikeaa musiikkia? Voiko tällaista edes esittää? Pitääkö viulun kuulostaa aina eheältä ja kauniilta? Mikä on kaunista ja mikä rumaa? Muun muassa tällaisia kysymyksiä olen pyöritellyt mielessäni jo pitkään. Tässä työssä en lähde sen kummemmin arvottamaan minun ja muiden kokeellisten viulistien tuottamia ääniä, eikä niitä mielestäni pitäisikään arvottaa. Kaunis ja ruma ovat subjektiivisia käsitteitä ja paljon kiinnostavampaa on keskittyä esimerkiksi siihen, millaisia vaikutelmia ja maailmoja erilaisilla soittotekniikoilla voi luoda.

Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin koulutusohjelmassa on ollut paljon tilaa omille kokeiluille ja se on ollut osa koulutusohjelman pedagogiikkaa jo aivan kansanmusiikin osaston alkuajoista 1980-luvulta asti. Emeritusprofessori Heikki

Laitisen (1997) mukaan kansanmusiikin muusikkoihanteena on esiintyvä, säveltävä, luova ja persoonallinen muusikko. Laitinen korostaa myös improvisaation tärkeyttä muusikon identiteetin luomisessa: ”Onko tämäkin kansanmusiikkia? kyselee moni. Tietenkin on, vastaavat tekijät. Tai ainakin musiikkia: onko muulla väliä?” (Laitinen 1997 [2003], 347.)

Kolme esimerkkiä kansanmusiikin opetuksen toteutumisesta musiikin taiteen perusopetusta tarjoavissa oppilaitoksissa 2020-luvulla

alec.havinmaa@uniarts.fi — Tue, 30 Sep 2025 09:26:51 +0000

Tiivistelmä

Tutkielman tavoitteena oli selvittää rehtoreiden näkemyksiä kansanmusiikin ja paikallisen kulttuuriperinnön opettamisesta musiikin taiteen perusopetuksessa vuoden 2017 valtakunnallisen opetussuunnitelmauudistuksen jälkeen. Uudistuksen myötä vuoden 2002 opetussuunnitelmassa mainitun musiikillisen kulttuuriperinnön opetuksen lisäksi opetuksessa tulisi huomioida myös paikallisen kulttuuriperinnön opetus. Tutkimuskysymykset ovat: 1. Miten taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman vuoden 2017 lisäykset ja tarkennukset paikallisen kulttuuriperinnön ja uudistuvan kulttuuriperinnön osalta ovat tulleet huomioiduiksi oppilaitoksissa ja miten niitä tulkitaan? 2. Miten edellä mainitut muutokset ovat vaikuttaneet opetuksen painotuksiin ja miten muutokset vaikuttavat opetuksen toteutukseen jatkossa? Tutkielma on luonteeltaan kvalitatiivinen, ja sen tarkoituksena oli kartoittaa kolmen taiteen perusopetusta tarjoavan oppilaitoksen rehtorin näkemyksiä kansanmusiikin opetuksen toteutuksesta omissa oppilaitoksissaan. Lisäksi tutkimuksessa kerättiin tietoa kansamusiikin toteutumismuodoista kyseisissä oppilaitoksissa. Aineistonkeruun menetelmänä käytettiin puolistrukturoituja teemahaastatteluja. Tutkielma nojaa vuosien 2002–2017 taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmiin ja Suomen allekirjoittamaan Unescon vuoden 2003 yleissopimukseen aineettomasta kulttuuriperinnöstä. Kirjallinen aineisto koostuu ajankohtaisista suomalaisista ja kansainvälisisistä kansanmusiikin ja musiikkikasvatuksen alan julkaisuista vuosilta 2002–2024. Tutkimuksellinen viitekehys aiheesta on suppea ja tutkimuksella kannustetaan oppilaitoksia ammentamaan opetukseensa yhä enemmän vaikutteita Suomen alueen paikallisperinteistä. Tutkimuksessa selvisi, etteivät vuoden 2017 opetussuunnitelman lisäykset vaikuttaneet haastateltavien musiikkiopistojen opetussuunnitelmiin tai koulutuksen toteutukseen merkittävästi tai ollenkaan. Musiikkiopistojen opetussuunnitelmat ovat melko yleisluontoiset eikä tarkkaa määritelmää kulttuuri- ja paikallisperinteistä ole. Oppilaitok sissa pidetään kuitenkin tärkeänä paikallisuutta ja kansanmusiikin opetusta, jota toteutetaan yksilö- ja ryhmäopetuksissa. Opettajan roolilla on kansanmusiikin opetuksen toteutuksen kannalta suuri merkitys.

Aalloilla elämän – Pianistin matka kohti kansanmuusikkoutta

alec.havinmaa@uniarts.fi — Wed, 15 Jan 2025 13:47:17 +0000

Sisällysluettelo

1 Johdanto
2 Taustaa
3 Ajatuksia muusikkoidentiteetistä
4 Kansanmusiikin määrittelyä
5 Kohti kansanmuusikkoutta

Tiivistelmä työn johdannosta

Työskennellessäni Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa pianomusiikin lehtorina olen huomannut lisääntyneen kiinnostuksen kansanmusiikkia kohtaan musiikkia opiskelevien nuorten keskuudessa. Laajentaakseni omaa kansanmusiikkiohjelmistoani ja ymmärrystäni tästä musiikinlajista päädyin opiskelemaan kansanmusiikkia Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin koulutusohjelmaan. Opintoni ovat tarjonneet minulle arvokkaita käytännön kokemuksia ja uusia näkökulmia, joiden avulla olen voinut syventää ymmärrystäni kansanmusiikista. Opintojeni lähestyessä loppua onkin hyvä hetki tarkastella, mitä olen oppinut, miten voin soveltaa oppimaani nykyisessä työssäni, ja millainen vaikutus opinnoilla on ollut muusikkoidentiteettiini. Näitä teemoja käsittelen tässä kansanmusiikin maisteriopinnäytteeseen sisältyvässä projektityössä.

Koen, että kansanmusiikin syvällisempi ymmärtäminen mahdollistaisi paitsi oman soiton ja opetusmenetelmien kehittämisen, myös opiskelijoiden oppimiskokemusten rikastuttamisen. Näin ollen päätös hakeutua opiskelemaan näyttäytyi loogisena jatkumona niin ammatillisen kuin pedagogisenkin osaamiseni laajentamisessa. Aloittaessani kaksi ja puoli vuotta kestävät maisteriopinnot Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin koulutusohjelmassa syksyllä 2022 minulla oli enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Maisteriopintojeni edetessä minulle avautui, kuinka monimuotoinen ja laaja-alainen käsite kansanmusiikki on verrattuna siihen, mitä olin alun perin kuvitellut. Kansanmusiikki ei esimerkiksi rajoitu yhteen maantieteelliseen alueeseen tai tiettyyn ajanjaksoon, vaan se on alati muuttuva ja sopeutuva musiikinlaji, joka heijastaa sekä paikallisia että maailmanlaajuisia vaikutteita. Kansanmusiikin emeritusprofessori Heikki Laitisen (1991) mukaan kansanmusiikki on nykyään suomen kielessä moniulotteinen termi, jonka merkitykset ovat laajentuneet erityisesti 1970-luvun kansanmusiikin uuden tulemisen eli kansanmusiikkirevivaalin myötä. Kansanmusiikin määrittelyn moniulotteisuus vaikutti minusta erityisen mielenkiintoiselta ja merkittävältä tulevaa ammattitaitoani ajatellen, mutta myös tulevan maisterikonserttini näkökulmasta. Tämän vuoksi syvennyn siihen tarkemmin myöhemmin tässä työssä.

Aivan kuten kansanmusiikki itsessäänkin on jatkuvassa muutoksessa, myös minä olen altistanut itseni vastaavalle prosessille. Kasvu kansanmuusikoksi ei ole vain teknisten taitojen hiomista, vaan myös syvällinen matka itsetuntemukseen ja kulttuuriseen ymmärrykseen. Tämän projektityön myötä toivon ottavani askeleita kohti kasvua kansanmuusikoksi. Vaikka kansanmuusikkouden omaksuminen tuntuu yhä hieman vieraalta, huomaan lähestyväni sitä identiteettinä, jota ei voi määritellä vain maisterintutkinnon kautta, vaan jatkuvana prosessina ja kasvuna kohti musiikin ja perinteen syvempää ymmärrystä.

Tarkastelen matkaani kohti kansanmuusikkoutta reflektoivan lähestymistavan (Jyväskylän yliopisto 2024) avulla, sillä se antaa minulle mahdollisuuden tarkastella omia kokemuksiani ja oppimisprosessiani kriittisesti. Reflektion avulla voin analysoida, miten erilaisten tilanteiden, kuten eri opintojaksojen, keskusteluiden ja yhteistyöprojektien, kautta saatu tieto ja käytännön kokemus ovat vaikuttaneet musiikilliseen identiteettiini. Reflektoimalla kokemuksiani voin tunnistaa, mitkä seikat ovat olleet erityisen merkityksellisiä kehitykselleni ja miten eri oppimiskokemukset ovat rikastuttaneet suhdetta kansanmusiikkiin. Lisäksi reflektointi antaa mahdollisuuden arvioida omia arvojani ja tavoitteitani musiikissa. Kun tarkastelen matkaani, voin miettiä, kuinka omat henkilökohtaiset kokemukseni, kuten perhesuhteet, kulttuuritausta ja sosiaaliset verkostot, ovat vaikuttaneet musiikkimakuuni ja -ilmaisuuni.

Kansanmusiikin monimuotoisuuden ymmärtäminen on keskeistä, sillä se avaa ovia erilaisille näkökulmille ja ideoille, jotka voivat rikastuttaa omaa soittotyyliäni ja luovaa prosessiani. Reflektoinnin myötä voin myös pohtia, miten kulttuuriset ja historialliset kontekstit ovat muokanneet kansanmusiikkia ja miten tämä vaikuttaa omaan ohjelmistooni. Tämä projektityö toimii siis paitsi eräänlaisena oppimispäiväkirjana, myös välineenä syventää omaa muusikkoidentiteettiäni ja kehittää kykyäni toimia kansanmuusikkona.

Millaisen paikan löydän itselleni soittaessani duettoa käen kanssa? – Luontosuhteeni vaikutus taiteelliseen työskentelyyni

Jaakko Jukonen — Wed, 26 Jun 2024 15:25:15 +0000

Tiivistelmä

Tässä projektityössä kirjoittaja tarkastelee omaa luontosuhdettaan ja sitä, miten se vaikuttaa hänen taiteelliseen työskentelyynsä. Miten luontosuhteet voivat vaikuttaa säveltämiseen ja sävellyksiin ja onko yhteyksiä toisin päin, voiko taiteen tekeminen vaikuttaa säveltäjän omaan luontosuhteeseen. Tekijä etsii vastauksia taiteellisen työskentelyn kautta seuraaviin kysymyksiin: Mitä on luonto? Millainen on luontosuhteeni?

Työskentelyn taiteellinen osuus on Luonto miussa – mie luonnossa –maisterikonsertti, joka esitettiin Musiikkitalon Black Box –salissa, 24.5.2024. Yhtenä ajatuksena tuon maisterikonsertin teeman alla oli se, miten taiteen kautta voisi saada ihmisiä kiinnostumaan luonnosta ja kenties vaikuttaa heidän luontosuhteisiinsa. Tekijä pohtii, pystyisikö konsertin kautta antamaan yleisölle kokemuksen, joka voisi vahvistaa heidän yhteyttänsä luontoon?

Työssä kirjoittaja avaa luontosanastoa ja luontosuhteen käsitteistöä. Tekstissä tarkastellaan myös luontokäsitysten ongelmallisuutta sekä ihmisen ja luonnon suhdetta ja niiden vaikutuksia taiteeseen. Tekijä tunnistaa taiteellisen työskentelyn kautta esiin tulevia luontosuhteiden ristiriitoja ja pohtii läsnäolon, kuuntelemisen ja hiljaisuuden yhteneväisyyksiä luonnossa ja musiikissa.

Sisällysluettelo

1 Johdanto

2 Luonnosta ja luntosuhteesta

2.1 Luonto
2.2 Luontosuhteeni

3 Ristiriitoja

4 Kuunteleminen, kuuleminen ja hiljaisuus

5 Lopuksi

Lähteet

Liitteet

Trashy sessions – finding music in Nesland

Jaakko Jukonen — Fri, 31 May 2024 14:08:51 +0000

1 INTRODUCTION

This project is a part of my master studies in Sibelius-Academy and will together with master concert form my thesis. The project consists of written part (which is this text) and an artistic part, which is presented here with videoclips, both done in the University of South-Eastern Norway, where I spent the year 2023 as an exchange student.

My research focuses on music-making with non-instrument objects, both by examining some examples in Norwegian (and other) traditions and expanding these ideas into my own work as a musician and a sound artist. I have always been interested in sound, its qualities and the act of listening – also outside the machines we build and call instruments. Once we frame something as music, we automatically change our way of listening to sounds that would otherwise maybe not interest us, or that could even annoy us. These kinds of non-instrument objects can also be referred to as found instruments.

My interests lie in the non-performing, playful, experimental and free listening domains; in the actions where in fact listening becomes more important than the trained practice of producing sound with a carefully designed instrument-object. With this research, I wish to deepen my understanding of such listening-focused traditions, because it is definitely not only a modern phenomenon. The folk music studies at Sibelius-Academy alongside my earlier, non-institutional practice of improvisation on the clarinet have offered me an entrance to the world of free and experimental improvisation, from which I have drawn a great deal of inspiration for this research as well.

Henrik Borgdorff’s definition of artistic research describes well my own thoughts: instead of looking for formal knowledge on the subject matter, artistic research focuses on unfinished thinking, “thinking in, through and with art” (Borgdorff 2010, 44). The creative process, the work of art, is not just the result, but also the method, which “forms the pathway through which new insights, understandings and products come into being” (Borgdorff 2010, 46). Instead of being led by hypothesis, the artistic research is led by discovery: intuition, guesses, hunches, and happy accidents leading to unexpected issues or surprising questions and the unknown, unthought and unexpected (Borgdorff 2010, 56; 61).

My main method for artistic research is playing, but in the sense of the Norwegian word lek or the Finnish leikki. Both translations are more specific to the manner in which children play as opposed to playing an instrument (spille / soittaa). For me, lek is almost always improvisational, or at least free in the sense that all plans can change at any given time. I aim for a deep state of listening and reacting to what one hears, making often more sound- and texture-based decisions as opposed to melodic lines or musical structures, though these variables can definitely also be at play. It is often a lot about searching for interesting and surprising qualities of sound and then developing, modifying, repeating, contextualising – playing.

Reidar Sevåg describes how music once associated with “serious” traditions and customs can lose their original connotations over time, namely that it “[..] can ‘trickle down’ to the world of children, for play and for spending time. Thus, one is provided with an alternate way to access old repertoire.” (Sevåg 1973, 13).1 What once served a serious purpose, has often turned into play (lek) and I believe that not only through researching the play but also by playing ourselves, we might be able to reach something old. My goal is to examine how curiosity, free play and open ears can lead me to new sounds in a way that humans most probably have been doing for as long as we’ve existed. The objects might be familiar to us in other contexts, yet I will make new, unfamiliar sounds with them.

First, I am going to write about different ways of defining an instrument. Then I offer some examples of the non-instrument music traditions (both in Western classical music and Norwegian folk music), after which my aim is to delve into the search for sounds myself. My intention is to find if not many, at least one new instrument to play with. After describing the practical angle of playing I will examine four different aspects I find relevant when working with found instruments: 1) the border between the instrument and its player, 2) the unexpected and the surprising, 3) preparations and change of practice and 4) the symbolism. These aspects came quite naturally from first getting to know the theoretical background and then suddenly being able to recognise and name similar concepts in my own work and philosophy behind it.

1 INTRODUCTION

2 INSTRUMENTS, FOUND INSTRUMENTS, TRADITIONS

2.1 What makes an instrument?
2.2 Found object, found instrument
2.3 Found instruments in the Norwegian tradition

3 THE TRASH SESSIONS – DISCUSSION

3.1 About the method and practicalities
3.2 Leaking //// The borders
3.3 The unexpected and surprise
3.4 Preparations and change of practice
3.5 About the symbolic

4 CONCLUSION

REFERENCES

PIIRI – Epäonnistumisia

Jaakko Jukonen — Fri, 10 May 2024 10:07:08 +0000

Sisällysluettelo

Lukijalle

Aluksi

Epäonnistuminen

Kuuntelen kun

En tiedä mitä kuunteleminen on
Muutama hämmentävä kahtiajako
Queereistä kuuntelemisen tavoista

Kuvauksia kuuntelemisesta
Huminat
Hiljaiset äänet
Ei-healingiä

Miksi viulunsoitto on vaikeaa?

Miksi vielä soitan viulua?

Soitin ja minä – kahdenvälisyydestä

Kahdenvälisyys avautuu hieman

Yleisö

Luulin olevani minimalisti – olenkin ehkä luopuja

Virhe

Epävarmuus eli miksi kutsuin teosta demoksi?

Solmut I – Uupumus, individualismi ja muutos

Solmut II – vetosolmu

Solmut III – Niksit, yhteisyys

Solmut neljä – Dokumentointi

Lähteet

Tiivistelmä

Tämän projektityöni kirjallisen osan lähtöasetelmana on uupumus ja halu ymmärtää sitä, mikä musiikin tekemisessä, erityisesti viulunsoitossa voisi tuntua kestävältä, levolta. Mikä voisi tuntua tarpeeksi pieneltä, lähestyttävältä, ja voivatko nämä pienet kuvata myös jotakin laajempaa. Muita pieniä sekä niistä rakentuvia oleellisia. Heikkoja voimia ja pohjavirtoja.

Kiinnostuin tämän työskentelyn aikana hiljaisuudesta, huminasta, pienten asioiden merkittävyydestä, virheistä, kuuntelemisesta, epävarmuudesta ja lopulta epäonnistumisesta. Helposti katveisiin jäävistä äänistä ja toiminnan tavoista. Kartoitan sitä, kuinka epäonnistuminen näkyy erään teoksen muotoutumisessa (ehkä myös laajemmin musiikillisessa työssäni) ja toivon voivani houkutella sitä lähemmäksi, tutummaksi, strategiaksi, selviytymisen keinosta päämääräksi.

Kerron myös kuuntelemisesta. Äänessä olemista korostavassa yhteiskunnassa näen sen yhtenä sellaisista toimintamalleista, joka kutsuu epäonnistumisen voimakseen. Väitän, että kuunteleminen, virheestä kiinnostuminen ja epäonnistumisen arvostaminen voivat toimia lepoa mahdollistavina strategioina. Kuunteleminen on epäonnistuva ja katveisiin jäävä strategia. Kuuntelemisen nimeäminen tarpeelliseksi ja jopa muutosvoimaiseksi on antanut merkitystä musiikillisesti, kehollisesti sekä sosiaalisesti harjoittamilleni asioille.

Samalla tämä on yritys kuvata erään teoksen matkaa, ymmärtää tarvettani sen toteuttamiseen ja tarkastella millä tavoin prosessissa ilmenneet asiat liittyvät laajemmin taiteilijan työhön, maailmankuvaani ja kehooni.

Kuljetan mukana syksyllä 2023 lavastaja Helka Saariniemen kanssa yhteistyössä toteuttamaani esitysdemoa nimeltä Piiri. Piiri rakentui Helsingin Sörnäisissä sijaitsevaan Vapaan Taiteen Tilaan Joulukuussa 2022. Sen pohjana toimi syksyllä 2021 esittämäni soolodemo, jossa tarkastelin viulun sointia, kehoani ja kontaktia yleisön kanssa tilaan asettamani siimajousen kautta. Rakensimme Vapaan Taiteen tilaan kalastussiiman, kuormaliinojen ja tiilien avulla installaatiomaisen rakennelman, loputtoman jousen – Piirin, johon kutsuimme yleisön liikkumaan, kuuntelemaan sekä soittamaan viuluja. Teos liikkuu tässä tekstissä viitteenä, esimerkkinä, häivähdyksenä, ajatusteni konkretisointia ilmentämässä. Piiristä voin löytää joitakin ruumiillistumia (tai äänellistymiä) sille, miten virheet, kuunteleminen, pienet asiat ja epäonnistuminen näkyvät suhteessa teoksen rakentumiseen tai viulunsoittoon sekä soittimeen objektina.

Tässä kirjallisessa työssä luiskahtelen anekdoottien, listojen, runomaisten merkintöjen ja lähdeviitteistettyjen kappaleiden välillä. Akateemisuuteen en juuri nyt kykene vaan valutan asioita ja muotoja toisiinsa. Tämän tekstin henkilökohtaisuus, päiväkirjan kaltaisuus ja keskeneräisyys jännittävät ja raastavat. Kirjoittamistani ohjaa epäonnistuminen, pyydän sen voimakseni ja vapaudekseni. Tarkastelen sitä vielä opintojeni puitteissa näiden opintopisteiden ja tämän tiedoston verran.

Uutta pelimannimusiikkia jousikvartetilla – kansanmuusikko säveltäjänä ja yhtyeen johtajana

Jaakko Jukonen — Mon, 06 May 2024 13:00:15 +0000

Sisällysluettelo

1 Johdanto

2 Musiikillinen materiaali

2.1 Säveltämisen prosessi

2.2 Jousisoittimille sovittaminen

2.3 Muiden soitinten rooli

2.4 Kansanmusiikille olennaiset jousitustekniikat teoksissa

2.5 Nuottien aukikirjoittamisen haasteet

3 Kuvaukset kolmesta kappaleesta

3.1 Minuetti

3.2 Rautamaa

3.3 Käkilintu

4 Yhtyeen johtaminen

5 Äänitysprosessi

5.1 Minuetti

5.2 Rautamaa

5.3 Käkilintu

6 Yhteenveto

7 Lähteet

Johdanto

Käsittelen tässä projektityön kirjallisessa osiossa toimintaani säveltäjänä, sovittajana ja yhtyeen johtajana. Lähestyn aihetta avaamalla työskentelyprosessiani erityisesti kolmen maisterikonsertissani esitetyn kappaleen osalta, joista kaksi on itse säveltämiäni ja yksi perinteinen melodia. Taiteellisen työskentelyni päätepisteenä oli näiden kolmen kappaleen studioäänitykset marraskuussa 2023. Projektityön luvut 5.1, 5.2 ja 5.3 sisältävät näiden kolmen kappaleen äänitteet ja nuotinnokset.

Idea maisterikonsertin teemasta pyöri mielessäni pitkään ennen sen varsinaista toteutusta. Kansanmuusikkona ja viulistina kahden viulun pohjoismainen pelimanniperinne ja sen juurevuus, joustavuus ja tanssittavuus ovat olleet opintojeni ja musiikkini keskiössä. Halusin tuoda kansanmusiikin yhteydestä tutut jouset uudella tavalla esiin kaiken keskipisteeseen säilyttäen kuitenkin perinteisen soittotyylin fraseerauksen ja täyteläisyyden. Syntyi ajatus jousikvartetista, jossa kahden viulun keskinäiseen vuoropuheluun yhdistyy sellon ja kontrabasson harmonia ja rytmikkyys.

Materiaalin kanssa intensiivisesti kuukausia työskenneltyäni myös itse yhtyeen ohjaamisesta heräsi kysymyksiä, sillä se oli jäänyt aiheena kovin suppeaksi opintojen aikana. Mitkä osa-alueet pitää ottaa huomioon? Paljonko vapauksia haluan antaa soittajille? Miten hoidetaan konkreettisten asioiden järjestäminen, kuten harjoitusten tai äänitysten aikataulutus? Miten toimia itse harjoitustilanteessa? Musiikillisen materiaalin lisäksi pohdin työssäni vastauksia näihin kysymyksiin. Vaikka oppiminen tapahtuukin usein käytännön kautta parhaiten, uskon että aiheesta puhuminen ja keskustelu olisi varsin hedelmällistä kaikille musiikin alalla työskenteleville ja yhtyesoittoa harrastaville. Mielestäni jo opiskeluvaiheessa olisi tärkeää saada käytännön kokemusta ja purkaa ongelmia sekä jännityksiä keskustelemalla alalla jo työskentelevien kanssa. Pedagogiset ja musiikilliset johtamistilanteet eivät tuntuisi ylivoimaisen jännittäviltä, jos tulevaisuuden tekijöillä olisi paremmat eväät isojen yhtyeiden ohjaamiseen.

Tässä työssä kerron maisterikonserttini säveltämisen prosessista, sekä jousikvartetille ja isommalle kymmenen hengen kokoonpanolle sovittamisesta. Jousisoittimille säveltäminen ei ole minulle vierasta, sillä olen koko musiikillisen elämäni ajan tutustunut melodian ja toisen äänen, jota tässä työssä kutsun kansanmusiikin termillä “stemma”, keskinäiseen vuoropuheluun. Halusin kuitenkin kokeilla mitä tapahtuu, kun keskiössä on kokonainen jousikvartetti, joka ei toimikaan länsimaisen taidemusiikin tai popyhtyeen taustajousien tavoin, vaan on kansanmusiikin ytimessä kaikessa melodisuudessaan, harmonisuudessaan ja rytmisyydessään. Koska kaksi viisikielistä viulua, sello ja kontrabasso muodostavat kvartettina varsin muhkean ja tummasointisen yhtyeen, halusin tuoda konserttiin vaihtelua ja monipuolisuutta tuomalla mukaan myös muita soittimia.

Kanssasoittajiksi konserttiini valikoitui ryhmä loistavia muusikoita, joilla on kokemusta ja näkemystä niin nuotinluvusta kuin pelimannimusiikin fraseerauksestakin. Viisikielistä viulua soitti lisäkseni Jonna Lankinen, sellistinä oli Veera Luomala ja kontrabasistina Ilkka Heinonen. Lisäksi konsertissa soitti akustista kitaraa Lauri Marjakangas, pianoa ja harmoonia Merve Abdurrahmani, sopraanosaksofonia Elias Frigård, trumpettia Devina Boughton ja rumpuja Vilho Louhivuori. Laulajina olivat Vilma Talvitie ja Merve Abdurrahmani. Valitsin mukaan minulle tuttuja muusikoita, joista osan kanssa olen soittanut enemmänkin ja osan kanssa olen pitkään halunnut tehdä yhteistyötä. Sain juuri ne soittajat, jotka sopivat projektiin niin persoonina kuin muusikkoina. Jo ensimmäisistä harjoituksista lähtien oli selvää, että ryhmän dynamiikka toimii hyvin kaikkien ollessa sensitiivisiä muita kohtaan, huumoria unohtamatta.

Tässä työssä avaan kolmen kappaleen – Minuetin, Rautamaan ja Käkilinnun – työstöprosessia valmiiksi teoksiksi kuvaamalla niiden syntytarinat. Lisäksi tarjoan konkreettisia esimerkkejä sovituksista ja pohdin sovituspäätöksiin johtaneita ajatuksiani. Työssä tarkastelen myös rooliani ja arvojani yhtyeen johtajana ja tarjoan lukijalle omakohtaisia vinkkejä aiheen tiimoilta. Säveltämisprosessin ohella avaan myös konsertin jälkeistä äänitysprosessia näiden kolmen kappaleen osalta ja jaan omia ajatuksiani sen eri vaiheista. Työni liitteinä ovat kolmen kappaleen partituurit sekä raakamiksaukset äänityksistä.

ALKUIDEASTA SOOLOKONTRABASSOMUSIIKIKSI

Jaakko Jukonen — Thu, 07 Dec 2023 09:55:28 +0000

Johdanto

Tämä projektityöni kirjallinen osio Alkuideasta soolokontrabassomusiikiksi– esimerkkinä Sydänäänet / Rakkaus -teoksen sävellysprosessi kuvaa henkilökohtaista säveltämisprosessiani sekä suhtautumistani musiikintekemiseensäveltämisen näkökulmasta. Tässä työssä olen pyrkinyt selventämään mahdollisimman yksityiskohtaisesti niitä ajatusratoja, taustoja, lähtökohtia ja vaiheita, joita pitkin yksityisistä ajatuksistani ja pohdinnoistani tulee julkisia, esitettäviä sävellyksiä. Koko projektityö koostuu kahdesta osiosta, joista taiteellinen osuus käsittää soolokontrabasso -ohjelmiston valmistelun teemalliseksi konsertiksi sekä albumiksi. Taiteellisen työskentelyni soiva puoli on läsnä tässä kirjallisessa työssä kappaleen Sydänäänet / Rakkaus demoäänitteen sekä soittotekniikka- ja äänenmuodostusvideoiden kautta.

Olen opiskellut kansanmusiikkia kymmenen vuotta. Aloitin musiikin ammattiopinnot Joensuun konservatorion pop/jazz-linjalla syksyllä 2012 siirtyen vuosina 2013–2014 kansanmusiikkilinjalle. Valmistuin konservatoriosta muusikoksi vuonna 2016, minkä jälkeen aloitin kandidaatin opinnot Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmässä. Valmistuin kansanmusiikin aineryhmästä musiikin kandidaatiksi vuonna 2019 ja maisteriopintoni tulevat päätökseen joulukuussa 2023. Pääsoittimeni on ollut kontrabasso kansanmusiikin opintojeni ajan.

Soolotyöskentely on ollut kantava teema ja merkittävimpiä mielenkiinnon kohteitani kontrabasson soittamisen aloittamisesta lähtien. Ensimmäiset kontrabassolla tekemäni soolokappaleet syntyivät vuosina 2014–2015 ja ensimmäinen kokonaan soolona soittamani konsertti oli konservatorion loppututkintoni keväällä 2016. Konsertin musiikki oli tuolloin muodoltaan ja tyyliltään nykyisen kaltaisesti pitkälinjaista ja vähäsävelistä. Koen, että nykyinen tyylini ja sävellystapani alkoivat kuitenkin erityisesti muodostua vuosina 2018–2019, jolloin valmistelin ja viimeistelin kandidaatin tutkintokonserttiani. Tuolloin aloin käyttää soitossani enemmän erikoistekniikoita sekä epäkonventionaalisempia soittotapoja. Koin myös sävellykseni musiikillisesti mielekkäinä sekä henkilökohtaisella tasolla merkittävinä. Olin onnistunut säveltämään musiikkia, jonka soittamisesta ja kuuntelemisesta itse nautin.

Soolosoittaminen mahdollistaa hyvin pienten, hiljaisten äänten vivahteiden esiintuomisen ja käyttämisen siinä missä muiden kanssa soittaessa nämä sävyt jäisivät jalkoihin. Kontrabasso tuleekin soittimena aivan eri tavoin esille, kun sitä soitetaan yksin. Kontrabassossa minulle merkittävää on sen sointi, joka ilmenee niin kuultuna kuin kehollisesti koettunakin. Hyödynnänkin sävellyksissäni juuri soittimen soinnin tuntuvaa ja fyysistä värähtelyä sekä pitkää soivuutta. Soolomateriaalissani kontrabasson säestävä rooli on poissa, mikä on vapauttanut minut oman musiikkini säveltäjänä ja esittäjänä monipuolisempaan tulkintaan.

Käytän musiikistani tällä hetkellä termiä soolokontrabassomusiikki, vaikka voisin toki kuvata musiikkiani esimerkiksi vain musiikkina tai kontrabassomusiikkina. Kumpikaan sanoista ei kuitenkaan vastaa täysin musiikkini sisältöä, joten haluan korostaa sitä, että musiikkini on nimenomaan soolona ja kontrabassolla soitettua.

Tämän kirjallisen projektityön seuraavassa osiossa 2 Taustoja musiikin tekemiseen avaan musiikkiini ja muusikkouteeni vaikuttavia taustatekijöitä. Osiossa käsittelen kansanmusiikin opintojeni, hengellisyyden sekä musiikkiterapian opintojeni vaikutusta taiteilijuuteeni. Luvussa 3 Säveltämisprosessi puolestaan kerron yleisellä tasolla, minkälaisia vaiheita käyn läpi alkaen sävellyksen alkuideasta päätyen lopulliseen valmiiseen kappaleeseen. Tämän yleistyksen olen tehnyt tarkastelemalla soolotyöskentelyni vaiheita erityisesti viime vuosien ajalta, jolloin sävellysprosessini alkoi vakiintumaan nykyiseen muotoonsa. 4 Sydänäänet / Rakkaus puolestaan toimii jatkeena edelliselle osiolle ja konkreettisena esimerkkinä yhden teoksen sävellysprosessista. Luku keskittyy erityisesti sävellyksen temaattiseen ja tarinalliseen esittelyyn sekä musiikillisten elementtien kuvaamiseen. Sydänäänet / Rakkaus -sävellys on osa maisterikonserttiani (Pyhät, Musiikkitalon Black Box 22.11.2023) sekä tulevaa soolokontrabassolevyäni, joka ilmestyy vuoden 2024 aikana. Työn viimeistelee osio 5 Lopuksi, joka esittelee ajatuksiani suhteessa koko prosessiin kirjallisine ja taiteellisine puolineen.

Sisällysluettelo

1 JOHDANTO

2 TAUSTOJA SOITTAMISEEN JA MUSIIKIN TEKEMISEEN

2.1 KANSANMUSIIKIN OPINNOT
2.2 HENGELLISYYS JA HILJAISUUS.
2.3 MUSIIKKITERAPIAN PERUSOPINNOT

3 SÄVELLYSPROSESSI

3.1 ALKU
3.2 MUSIIKILLINEN TYÖSKENTELY
3.3 TAUSTOITUS, SITOMINEN
3.4 ULKOMUSIIKILLINEN MATERIAALI
3.5 ESITTÄMINEN

4 SYDÄNÄÄNET / RAKKAUS

4.1. TAUSTAA
4.2 KAPPALEEN MUSIIKILLINEN RAKENN
4.3 SOITTOTEKNIIKAT
4.4 ULKOMUSIIKILLINEN MATERIAALI

4.4.1 KÄSIOHJELMAT
4.4.2 VISUAALISUUS
4.4.3 RUNO JA KARJALAN KIELI

5 LOPUKSI

LÄHDELUETTELO

ILO IRTI KONTRABASSOSTA

Jaakko Jukonen — Mon, 04 Dec 2023 10:28:14 +0000

Tiivistelmä

Työ käsittelee kansanmusiikkiin pohjautuen kontrabasson instrumenttiopetuksessa käytettävien kokonaisvaltaisten opetusmenetelmien avaamista tutkimuksellisella otteella. Työssä tarkastellaan, millä tavalla kansanmusiikkiin painottuvan ja tarkemmin ottaen pelimannimusiikkiin liittyvät taiteelliset ja pedagogiset ilmiöt, kuten soittimen hallinta, kehollisuus, tanssilajien poljento sekä kuulonvaraisuus voivat tukea kokonaisvaltaisia oppimisen prosesseja ja kuinka nämä voidaan tuoda osaksi opetusmateriaalia.

Tarkoituksena on siis selvittää, miten olemassa olevien instrumenttioppaiden ja kansanmusiikin pedagogiset tutkielmat sekä kansanmuusikon kehollinen tietotaito voivat tuottaa kontrabasson instrumenttiopetuksen kansanmusiikkipedagogiikkaa.

Menetelmänä on kirjallisuuden sisällönanalyysi, jota on täydennetty oppimateriaaliesimerkeillä taiteellisen tutkimuksen keinoin. Kirjallisuuskatsaus on kuvaileva ja tutkimus on kaksivaiheinen. Ensimmäisessä vaiheessa on kirjallisuuskatsaus kolmesta kontrabasson menetelmäoppaasta ja kahdesta pedagogisia ilmiöitä tarkastelevasta kirjallisesta työstä. Toisessa vaiheessa käytetään kirjoittajan omaa tietoutta muusikkona ja kirjallisuusanalyysin havaintojen luomaa synteesiä tuottamalla yhden esimerkin siitä minkälaista kansanmusiikissa käytettävän kontrabasson instrumenttiopetuksen oppimateriaali voisi olla.

Tässä työssä käydyt kolme kontrabasson menetelmäkirjaa luovat yhdessä erittäin kattavan tietopaketin kontrabasson monimuotoisesta sekä tukevat vankkaa teknistä osaamista, ja tämän tutkimuksen perusteella näistä kirjoista löytää apua useisiin teknisiin haasteisiin, mihin opiskelija, muusikko tai pedagogi voi työelämässä kohdata. Kirjallisuusaineisto ei kuitenkaan kata vielä sitä tarvetta, joka kontrabasson instrumenttiopetuksessa on, eli ohjelmiston kartuttaminen. Työ voi toimia jonkinlaisena keskustelun avauksena jatkotutkimukselle, sekä avata sitä, kuinka kontrabasson opetusmateriaali saadaan vastaamaan jatkossa instrumenttiopetuksen vaatimuksiin kansanmusiikissa.

Sisällysluettelo

1 JOHDANTO

2 KÄSITTEELLINEN TAUSTA

2.1 Kansanmusiikin määritelmä
2.2 Kontrabasso kansanmusiikissa
2.3 Kansanmusiikkipedagogiikka
2.4 Kansanmusiikkipedagogiikan suhde keholliseen ajatteluun
2.5 Kuulonvaraisuus osana kansanmusiikkipedagogiikkaa

3 TUTKIMUSASETELMA

3.1 Tutkimustehtävä ja -kysymys
3.2 Metodologiset lähtökohdat ja aineistoanalyysi
3.3 Kirjallisuus ja oma muusikkous aineistona
3.4 Tutkimusetiikka

4 KONTRABASSOKIRJAT JA KANSANMUSIIKIN MENETELMÄOPPAAT KANSANMUUSIKON TYÖKALUNA

4.1 Kontrabassokirjojen ja kansanmusiikin menetelmiä avaavien tutkielmien sisältö ja analyysi
4.1.1 Panu Pärssinen, Kontrabassokirja: Kontrabasboken
4.1.2 Franz Simandl: New method for the double bass. Book 1
4.1.3 William Curtis: A Modern Method for String Bass
4.1.4 Arto Anttila: Pelimannimusiikkia kontrabassonsoiton opetukseen
4.1.5 Eeva-Lotta Paavola: Jalan alle – Havaintoja pelimannimusiikin svengistä
4.1.6 Yhteenveto

4.2 Kansanmusiikin menetelmäoppaita sekä muita julkaisuja aiheesta

5 OPPIMATERIAALIMALLINNUS RINTALAN HEIKIN POLSKASTA

6 KOHTI TULEVAISUUTTA

LÄHTEET

LIITTEET

Ylivieskalainen kanteleensoitto

Erno Rasmus — Mon, 26 Jun 2023 08:13:03 +0000

Sisällysluettelo

1 Johdanto

2 Projektityön aineisto

3 Ohjattu soittoharrastus Ylivieskassa

3.1 Ylivieskan kanteleensoittajia 1800-luvun lopulta 1960-luvulle
3.2 Ylivieskan kanteleensoittajia 1964-1980

4 Soiva luentokonsertti

5 Lopuksi

Lähteet

Johdanto

Olen tutustunut Ylivieskan alueen kanteleensoittoon tehdessäni opinnäytetyötä Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa (nykyinen Centria) 2000-luvun alussa. Opinnäytetyöni valmistui vuonna 2006. (Jaakola 2006). Sen jälkeen olen tehnyt lisää kenttätyötä ja löytänyt alueelta uusia soittajia sekä soittotyylejä. Aiemmin tekemässäni analyysityössä keskityin yhden ylivieskalaisen soittajan Eino Jaakolan sekä hänen tyttärensä Hanna Liisa Mattilan soittaman virren analysointiin. Tässä projektityössä keskityn kartoittamaan muita Ylivieskan alueen soittajia sekä työstämään soivan luentokonsertin Ylivieskan kotiseutuviikolle kesällä 2022. Osasta esittelemistäni soittajistani olen saanut hyvin tietoja, ja osasta tiedot ovat osittain puutteellisia.

Soivaa luentokonserttia valmistellessani etsin vastauksia kysymyksiin: Millaista on ylivieskalainen kanteleensoitto? Ketkä ovat sen soittajia, ja mitkä tekijät ovat vaikuttaneet alueen kanteleensoiton kehittymiseen? Tavoittelen Ylivieskan alueen kanteleensoiton näkyväksi tekemistä, soittajien kartoittamista ja soittotyylien tunnistamista. Työstän materiaalista nuotinnukset, joiden mukaiset sävelmät soitan luentokonsertissani. Tavoitteena on löytää alueen soittoharrastuksen omaleimaisuus ja etsiä tietoa siitä, kuinka kauan Ylivieskan alueella on kanteletta soitettu ja mikä on vaikuttanut alueen soittoharrastuksen kehittymiseen. Olen itse Ylivieskasta kotoisin ja altistunut paikalliselle kanteleperinteelle jo lapsuudestani 1980-luvulta lähtien.

Maisteriopinnot – Etno.net

Sävyjen maailma – Viulun laajennetut soittotekniikat improvisoivan kansanmuusikon työkaluina

Johdanto

Kolme esimerkkiä kansanmusiikin opetuksen toteutumisesta musiikin taiteen perusopetusta tarjoavissa oppilaitoksissa 2020-luvulla

Tiivistelmä

Aalloilla elämän – Pianistin matka kohti kansanmuusikkoutta

Sisällysluettelo

Tiivistelmä työn johdannosta

Millaisen paikan löydän itselleni soittaessani duettoa käen kanssa? – Luontosuhteeni vaikutus taiteelliseen työskentelyyni

Tiivistelmä

Sisällysluettelo

Trashy sessions – finding music in Nesland

1 INTRODUCTION

Table of contents

PIIRI – Epäonnistumisia

Sisällysluettelo

Tiivistelmä

Uutta pelimannimusiikkia jousikvartetilla – kansanmuusikko säveltäjänä ja yhtyeen johtajana

Sisällysluettelo

Johdanto

ALKUIDEASTA SOOLOKONTRABASSOMUSIIKIKSI

Johdanto

Sisällysluettelo

ILO IRTI KONTRABASSOSTA

Tiivistelmä

Sisällysluettelo

Ylivieskalainen kanteleensoitto

Sisällysluettelo

Johdanto