Taiteellinen tohtorintutkintoni \u201dHytkypolkka ja hyppiv\u00e4 puuhevonen \u2013 Kansanmuusikko s\u00e4velt\u00e4v\u00e4n\u00e4 perinnesoittajana\u201d koostuu viidest\u00e4 taiteellisesta osiosta, kahdesta vertaisarvioidusta artikkelista ja yhteenvedosta. Tutkimusprojektin keskeiset teemat ovat olleet improvisoimalla s\u00e4velt\u00e4minen ja perinteen tutkiminen soittamalla. Ty\u00f6n edetess\u00e4 t\u00e4st\u00e4 tematiikasta nousi esiin tarve tarkastella kansanmuusikkouden olemusta yleisemmin, sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n suomalaiseen akateemiseen kansanmuusikkouteen liittyvist\u00e4 ilmi\u00f6ist\u00e4 on kirjoitettu vasta v\u00e4h\u00e4n.<\/p>\n
Ty\u00f6ss\u00e4ni keskeisess\u00e4 roolissa on Jooseppi Pohjolan kanteleeksi nime\u00e4m\u00e4ni 1800-luvun lopulta per\u00e4isin oleva kantelemalli, jota soitetaan tikkua apuna k\u00e4ytt\u00e4en. Olen my\u00f6s kehitt\u00e4nyt kyseiselle soittimelle uusia soittotekniikoita ja k\u00e4ytt\u00f6tapoja. Tohtoriprojektin viisi konserttia sis\u00e4lsiv\u00e4t s\u00e4vellyksi\u00e4ni Jooseppi Pohjolan kanteleelle sek\u00e4 kokeellista improvisaatiota ja sukelluksen soittimen perinteeseen. Ensimm\u00e4inen konsertti, soolos\u00e4vellyksi\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4nyt \u201dLunkula \u2013 S\u00e4vellyksi\u00e4 Jooseppi Pohjolan kanteleelle\u201d (2013) oli tutkimuksen taiteellinen alkukartoitus ja l\u00e4ht\u00f6kohta. Toinen konserttini \u201dHienohelma ja hyppiv\u00e4 puuhevonen – Rouheaa perinnemusiikkia kanteleilla\u201d (2014) perustui arkistonauhoilta opettelemaani perinnemateriaaliin. \u201dVaaralla \u2013 Kokeilevia kohtaamisia\u201d eli kolmas konsertti (2016) painottui kokeelliseen improvisaatioon triokokoonpanolla. Konsertin tavoitteena oli etsi\u00e4 soittimen kanssa uusia sointiv\u00e4rej\u00e4 ja soittotekniikoita. Nelj\u00e4s konsertti \u201dPohjolan Pauhu \u2013 S\u00e4vellys kymmenelle Jooseppi Pohjolan kanteleelle\u201d (2017) oli kymmenen soittajan esitett\u00e4v\u00e4ksi s\u00e4velletty teos, jossa hy\u00f6dynsin kattavasti Jooseppi Pohjolan kanteleen k\u00e4ytt\u00f6mahdollisuuksia ja erilaisia sointiyhdistelmi\u00e4. Viidenness\u00e4 \u201dPohjolan \u00e4\u00e4net\u201d -konsertissa (2018) keskityin taas soolosoittoon ja s\u00e4velsin kokonaisuuden, jossa hy\u00f6dynsin koko tutkimusprosessin aikana l\u00f6yt\u00e4mi\u00e4ni sointiv\u00e4rej\u00e4 ja soittotekniikoita.<\/p>\n
Tutkielmani sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 kaksi vertaisarvioitua artikkelia ja johdannon, joka toimii samalla koko ty\u00f6n yhteenvetona. Ensimm\u00e4isen artikkelin \u201dKantelepelimannit Arvi, Aarne ja Alfred \u2013 Tikkusoittotradition soiva tyylintutkimus\u201d (Etnomusikologian vuosikirja 2018) aiheena on\u00a0tikkusoitto,<\/em>\u00a0joka on yksi suomalaisen kanteleperinteen laji. Artikkeli perustuu kolmen tikkusoittoperinnett\u00e4 edustavan pelimannin henkil\u00f6kohtaisten soittotyylien analysoin- 6 tiin. Haen my\u00f6s vastausta siihen, miten muusikko tutkii perinnetyylej\u00e4 soittamalla. Toinen artikkeli on ekspositiomuotoinen \u201dLempe\u00e4 nostattamassa \u2013 Kansanmuusikko improvisoivana s\u00e4velt\u00e4j\u00e4n\u00e4\u201d (Ruukku 2020). Siin\u00e4 tarkastelen improvisaatioon perustuvaa tapaa s\u00e4velt\u00e4\u00e4 ja avaan ty\u00f6skentely\u00e4, jota tekee itselleen s\u00e4velt\u00e4v\u00e4 muusikko. Johdanto-osuus nivoo yhteen tutkinnon kokonaisuutta. Avaan siin\u00e4 toteuttamani taiteellisen tutkimuksen taustaa ja menetelmi\u00e4, sek\u00e4 konserttien ja tutkielman v\u00e4list\u00e4 suhdetta.<\/p>\n Yksi tutkimukseni keskeisist\u00e4 tavoitteista on ollut k\u00e4ytt\u00e4mieni menetelmien sanallistaminen. Suomalaisten ammattikansanmuusikoiden taiteellisesta praktiikasta on kirjoitettu vasta niukasti, ja erityisen t\u00e4rke\u00e4\u00e4 on tuoda esiin musiikinalan hiljaista tietoa muusikoiden itsens\u00e4 toimesta. Ty\u00f6skentelytapojeni ja menetelmieni avaaminen muille on kansanmusiikin tutkimuksen kannalta merkityksellist\u00e4. Kehitt\u00e4m\u00e4ni menetelm\u00e4t ovat muusikkol\u00e4ht\u00f6isi\u00e4 ja soittamisesta kumpuavia. T\u00e4rkein menetelm\u00e4ni tikkusoiton perinnett\u00e4 tutkiessani on ollut\u00a0soittamalla havainnoiminen.<\/em>\u00a0T\u00e4m\u00e4 perustuu siihen, ett\u00e4 tarkasti kuuntelemalla ja arkistotallenteen mukana soittamalla on mahdollista selvitt\u00e4\u00e4, miten arkistonauhalla musisoiva pelimanni on toteuttanut soittamansa musiikin. Edellytyksen\u00e4 t\u00e4lle on tutkijan syv\u00e4llinen perehtyneisyys tikkusoiton perinteeseen niin tiedollisesti kuin taidollisestikin. K\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ni s\u00e4velt\u00e4misen menetelm\u00e4n nimesin\u00a0impros\u00e4velt\u00e4miseksi soittamalla.<\/em>\u00a0Se perustuu soitinl\u00e4ht\u00f6isyyteen sek\u00e4 improvisaatioon s\u00e4velt\u00e4misen ty\u00f6kaluna. Ekspositiossa havainnollistan k\u00e4yt\u00e4nteit\u00e4ni kuvailemalla Lemmennosto-teokseni (2013) syntyprosessia.<\/p>\n Suomalaisten ammattikansanmuusikoiden luovan ty\u00f6skentelyn muodot ovat moninaisia, ja yhten\u00e4 n\u00e4ist\u00e4 nostan esiin itselleen s\u00e4velt\u00e4v\u00e4n\u00e4 muusikkona toimimisen. Kansanmuusikoilla ty\u00f6skentelyn monimuotoisuuteen vaikuttaa osaltaan kansanmusiikkipedagogisessa ajattelussa vahvan itsearvon omaava luovuus, jota kukin muusikkopersoona toteuttaa itselleen ominaisimmalla ja luontevimmalla tavalla. Ty\u00f6ss\u00e4ni totean, ett\u00e4 erilaiset muusikkopersoonat ja yksil\u00f6llisyys ovat suomalaisen kansanmusiikkikent\u00e4n vahvuus ja rikkaus. S\u00e4velt\u00e4mist\u00e4 ja improvisaatioon kannustamista matalalla kynnyksell\u00e4 voisi hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 musiikin opetuksessa laajemminkin, ja kansanmusiikin ammattilaisilla olisi n\u00e4ill\u00e4 osa-alueilla paljon annettavaa.<\/p>\n