{"id":2900,"date":"2021-04-18T22:24:16","date_gmt":"2021-04-18T20:24:16","guid":{"rendered":"https:\/\/etno.net\/?post_type=product&p=2900"},"modified":"2021-05-23T09:23:04","modified_gmt":"2021-05-23T07:23:04","slug":"kanteleensoittaja-jaakko-laasanen","status":"publish","type":"product","link":"https:\/\/etno.net\/en\/julkaisu\/opinnaytteet\/maisteriopinnot\/kanteleensoittaja-jaakko-laasanen","title":{"rendered":"Kanteleensoittaja Jaakko Laasanen"},"content":{"rendered":"

1 Johdanto<\/strong><\/p>\n

2 Henkil\u00f6- ja soittohistoria<\/strong><\/p>\n

3 Soittotyyli<\/strong><\/p>\n

4 Arkisto\u00e4\u00e4nitteet, videot ja nuotinnokset<\/strong><\/p>\n

Jaakon vasarapolkka
\nHelkavalssi
\nPottuhaavikasvalssi
\nNaurislahden sottiisi
\nLeivosen sottiisi
\nValssi kanteleentekij\u00e4lle
\nLetunpaistajan polkka
\nPorovesi-masurkka
\nPosetiivarin valssi
\nRetu-Matin valssi (= Koko maailman valssi)
\nKoskenkorvan sottiisi
\nSiliavalssi 1
\nSiliavalssi 2
\nKarikon Jussin sottiisi
\nKesti-Jussin polkka
\nAinoa olen talon tytt\u00f6
\nJoudu ilta kaunis<\/p>\n

5 Julkaisut ja julkaisematon materiaali<\/strong><\/p>\n

6 Lopuksi<\/strong><\/p>\n

7 L\u00e4hteet<\/strong><\/p>\n

 <\/p>\n

1 Johdanto<\/h2>\n

T\u00e4m\u00e4 projektity\u00f6 k\u00e4sittelee kanteleensoittaja Jaakko Laasasta: ty\u00f6ss\u00e4 esittelen Laasasen henkil\u00f6- ja soittohistoriaa tekstin, \u00e4\u00e4nitteiden, nuottien ja valokuvien avulla. Haluan koota Laasaseen liittyv\u00e4\u00e4 aineistoa paremmin saataville ja digimuotoon, jotta h\u00e4nen mittava el\u00e4m\u00e4nty\u00f6ns\u00e4 kanteleen parissa muistettaisiin ja h\u00e4nen soittamansa ohjelmisto s\u00e4ilyisi soittajien sormissa tulevaisuudessakin. Lyhyen sivun kanteleensoittotyyli on j\u00e4\u00e4nyt kanteletyylien kirjossa ja n\u00e4kyvyydess\u00e4 viime vuosina hieman taka-alalle, ja tuon nyt t\u00e4t\u00e4 soittotyyli\u00e4 n\u00e4kyville Jaakko Laasasen my\u00f6t\u00e4.<\/p>\n

Tutustuin Jaakkoon haastatellessani h\u00e4nt\u00e4 kandidaattiopintojeni kentt\u00e4ty\u00f6h\u00f6n, jossa keskityin Jaakon henkil\u00f6historiaan (Hiltunen 2012). Laasasen soittotyyliin tutustuin puolestaan maisteriopintojeni analyysity\u00f6ss\u00e4, jossa tarkastelin kahta h\u00e4nen soittamaansa Myll\u00e4rin polkka -versiota (Hiltunen 2015). Syvenn\u00e4n henkil\u00f6- ja soittotyylikuvausta t\u00e4ss\u00e4 projektity\u00f6ss\u00e4ni, joka esittelee Jaakko Laasasta soittajana kokonaisvaltaisemmin. Toivon tulevaisuudessa osaavani itse soittaa ja opettaa Laasasen kappaleita tyylinmukaisemmin.<\/p>\n

Olen kiinnostunut Jaakon el\u00e4m\u00e4nvaiheista kanteleen parissa, etenkin h\u00e4nen kanteleen hyv\u00e4ksi tekem\u00e4st\u00e4\u00e4n mittavasta ty\u00f6st\u00e4 Yl\u00e4-Savossa. Ilman Jaakon her\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4 kanteleinnostusta kotiseudullani en min\u00e4k\u00e4\u00e4n olisi v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kanteleeseen tarttunut: olen ollut Jaakon oppilaan oppilas Iisalmessa.<\/p>\n

2 Henkil\u00f6- ja soittohistoria<\/h2>\n

Jaakko Laasanen syntyi 25.2.1930 Veteliss\u00e4, Heikkil\u00e4n kyl\u00e4ss\u00e4. H\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 oli suksitehtailija Leander Laasanen, joka harrastuksenaan rakensi ja soitti kanteleita. Jaakko soittikin koko ik\u00e4ns\u00e4 is\u00e4ns\u00e4 valmistamilla kanteleilla ja oppi soittamaan is\u00e4ns\u00e4 avustuksella. My\u00f6s Jaakon sisarukset ovat soittaneet kanteletta. Jaakko kuunteli pikkupoikana is\u00e4ns\u00e4 soittoa ja laittoi korvan kanteleen kylkeen. \u201dMukavasti kumisi tuo kantele\u201d, totesi Laasanen my\u00f6hemmin. Laasanen soitti kanteletta lapsesta saakka ja oppi soittamaan pelimannien tapaan korvakuulolta. H\u00e4n alkoi soittaa aktiivisemmin 12\u201313-vuotiaana, jolloin my\u00f6s esiintyi ensimm\u00e4isen kerran. Nuoruusvuosinaan Laasanen esiintyi enemm\u00e4nkin Veteliss\u00e4 paikallisissa tilaisuuksissa. Laasanen on soittanut kanteleen lis\u00e4ksi alttoviulua, harmoonia ja pianoa. H\u00e4n on soittanut my\u00f6s v\u00e4h\u00e4n selloa sek\u00e4 nuoruuden tanssiorkesterissa kitaraa ja kontrabassoa. (Tenhunen 1993.)<\/p>\n

Vuodesta 1953 alkaen Laasanen toimi sijaisopettajana useilla kansakouluilla Keski-Pohjanmaalla, Pyh\u00e4j\u00e4rvell\u00e4 ja Kinnulassa ja esiintyi kanteleen kanssa aktiivisesti kullakin paikkakunnalla. Laasanen osallistui ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa soittokilpailuihin vuonna 1954 Sieviss\u00e4 ja sijoittui toiseksi. H\u00e4n menestyi my\u00f6s pit\u00e4jien v\u00e4lisiss\u00e4 kilpailuissa. Vuonna 1955 h\u00e4n oli yksi Keski-Pohjanmaan edustajista valtakunnallisissa kansansoittokilpailuissa Helsingiss\u00e4 ja sijoittui kilpailun nuorimpana osallistujana kantelesarjan jaetulle kolmannelle sijalle sek\u00e4 voitti ep\u00e4virallisen yleis\u00f6\u00e4\u00e4nestyksen. (Tenhunen 1993;\u00a0Pyrkij\u00e4<\/em>\u00a01955: 324\u2013325.) Kilpailumenestyst\u00e4 tuli my\u00f6s my\u00f6hemmin, kun Laasanen voitti Kanteleliiton kilpailuissa Suomen mestaruuden vuonna 1982 (Tenhunen 1993: 12).<\/p>\n

Jaakko Laasanen muutti Kaisu-vaimonsa ja Sampo-poikansa kanssa Iisalmeen vuonna 1963 saatuaan sielt\u00e4 t\u00f6it\u00e4 nuorisotoimen ohjaajana. Laasanen eteni nuorisosihteerin ty\u00f6n kautta lopulta nuorisotoimen johtajaksi, ja t\u00e4st\u00e4 ty\u00f6st\u00e4 h\u00e4n j\u00e4i el\u00e4kkeelle vuonna 1990. Perheeseen syntyi vuonna 1965 Tytti-Leena-tyt\u00e4r. Laasasen saapuessa Iisalmeen paikallinen kanteleensoitto oman perinteen pohjalta oli jo unohtunut. Laasanen toi Yl\u00e4-Savoon perhonjokilaaksolaisen lyhyen sivun kanteleensoittotyylin ja esiintyi 1960-luvulla Iisalmessa l\u00e4hinn\u00e4 yksin tuoden kanteletta tunnetuksi savolaisten keskuudessa. (Tenhunen 1993.)<\/p>\n

Laasanen aloitti kanteleensoiton opetuksen Iisalmessa vuonna 1971. Soitosta innostuneiden nuorten ryhm\u00e4st\u00e4 muodostui muutaman vuoden kuluttua Jaakon kanteletyt\u00f6t. Opetustoiminta laajeni pian, ja nuorten ryhmien rinnalle perustettiin my\u00f6s aikuisten ryhmi\u00e4. 1980-luvun alussa kanteleryhmien toisena ohjaajana aloitti Jaakon tyt\u00e4r Tytti-Leena, ja vuonna 1986 ryhm\u00e4t siirtyiv\u00e4t kokonaan Tytti-Leenan ohjattaviksi. Jaakko Laasanen opetti satoja oppilaita Yl\u00e4-Savon kansalaisopistoissa (Iisalmi, Lapinlahti, Kiuruvesi, Rautavaara, Varpaisj\u00e4rvi), Yl\u00e4-Savon musiikkikoulussa ja Kaavin kansalaisopistossa 1970- ja 1980-lukujen aikana. Lis\u00e4ksi Laasanen koulutti lukuisilla leireill\u00e4 ja kursseilla. (Tenhunen 1993.) Yl\u00e4-Savon kanteleensoittoinnostus loi tarpeen my\u00f6s soitinrakennukselle. Aluksi soittimia tilattiin Vetelist\u00e4 Jaakon Leander-is\u00e4lt\u00e4, mutta my\u00f6hemmin iisalmelainen Viljo Kumpulainen alkoi valmistaa kanteleita ja opettaa niiden rakentamista kansalaisopistoissa (Tenhunen 2010: 249).<\/p>\n

Laasanen koki, ett\u00e4 Kaustisen kansanmusiikkifestivaali nosti h\u00e4nt\u00e4 esille soittajana. Kaustisella h\u00e4n esiintyikin yli 20 vuoden ajan sek\u00e4 yksin ett\u00e4 yhdess\u00e4 muiden pelimannien ja omien oppilaidensa kanssa. (Tenhunen 2010: 248.) 1970- ja 1980-luvuilla Laasanen esiintyi kotimaan lis\u00e4ksi mm. T\u0161ekkoslovakiassa, Turkissa, It\u00e4- ja L\u00e4nsi-Saksassa, Albaniassa, Islannissa ja Norjassa. Laasasen oppilaat, Jaakon kanteletyt\u00f6t, esiintyiv\u00e4t opettajansa johdolla ahkerasti kotimaassa ja my\u00f6s Ruotsissa vuosina 1975 ja 1981 sek\u00e4 Puolassa vuonna 1978. Presidentti Urho Kekkoselle yhtye esiintyi Tamminiemess\u00e4 vuonna 1976. Jaakon kanteletyt\u00f6t voitti Suomen mestaruuden vuoden 1980 kantelekilpailussa. Laasasen oppilaat menestyiv\u00e4t kilpailuissa 1970- ja 1980-luvuilla my\u00f6s soolosoittajina. (Tenhunen 1993: 12\u201314.)<\/p>\n

Laasanen toimi aktiivisesti Kanteleliitossa sen perustamisesta (v. 1977) alkaen el\u00e4kkeelle j\u00e4\u00e4miseens\u00e4 saakka (Tenhunen 2006). H\u00e4n seurasi kiinnostuneena kanteleasioita my\u00f6s el\u00e4kkeell\u00e4 ollessaan (Tenhunen 2001: 8). Laasanen palkittiin Kalevalan juhlavuoden ansiomitalilla vuonna 1985, Kanteleliiton Kultakantele-tunnustuksella vuonna 1987, Kaustinen Folk Music Festivalin festivaaliplaketilla vuonna 1989 ja Iisalmen kaupungin taidepalkinnolla vuonna 1990 (Tenhunen 1993: 15). Laasaselle my\u00f6nnettiin my\u00f6s Kanteleliiton kunniaj\u00e4senyys vuonna 2009 sek\u00e4 valtion taiteilijael\u00e4ke (Tenhunen 2010: 249). Jaakko Laasanen kuoli 1.8.2015 Iisalmessa 85-vuotiaana.<\/p>\n

\"\"<\/a>
Kuva 1. Jaakko Laasanen soittaa kanteletta Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla vuonna 1974. Kuvaaja: Leo Torppa. L\u00e4hde: Kansanmusiikki-instituutin arkisto.<\/figcaption><\/figure>\n
\"\"<\/a>
Kuva 2. Toini Korolainen (laulu), Jaakko ja tytt\u00e4rens\u00e4 Tytti-Leena Laasanen (kanteleet) esiintym\u00e4ss\u00e4 Pelimannitalossa Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla vuonna 1975. Kuvaaja: Leo Torppa. L\u00e4hde: Kansanmusiikki-instituutin arkisto.<\/figcaption><\/figure>\n
\"\"<\/a>
Kuva 3. Jaakko Laasanen soittaa kanteletta kotonaan Iisalmessa maaliskuussa 2012. Kuvaaja: Tiina Hiltunen.<\/figcaption><\/figure>\n
\"\"<\/a>
Kuva 4. Jaakko Laasanen kotonaan Iisalmessa maaliskuussa 2012. Kuvaaja: Tiina Hiltunen.<\/figcaption><\/figure>\n

3 Soittotyyli<\/h2>\n

Jaakko Laasanen soitti 34-kielist\u00e4 kanteletta perhonjokilaaksolaisittain lyhyelt\u00e4 sivulta eli kanteleen lyhyet kielet soittajaa l\u00e4hinn\u00e4. Laasanen soitti koko ik\u00e4ns\u00e4 is\u00e4ns\u00e4 Leander Laasasen rakentamilla kanteleilla ja sai kotona valita kanteleista \u201dparhaan p\u00e4\u00e4lt\u00e4\u201d soitettavakseen. Laasasen soittamissa kanteleissa on niin kutsutut alennetut bassot, mik\u00e4 tarkoittaa, ett\u00e4 kanteleen viisi matalinta kielt\u00e4 on viritetty I-, IV- ja V-asteen peruss\u00e4veliksi (C-duurissa F1, G1, C, F, G). Loput 29 kielt\u00e4 viritet\u00e4\u00e4n duurin asteikkokulun mukaisesti (C-duurissa c\u2013c4). Laasanen on soittanut kanteletta muun muassa C- ja D-duurivireiss\u00e4. Aiemmin h\u00e4n viritti duuriasteikon kolmannen ja kuudennen s\u00e4velen puoli s\u00e4velaskelta matalammaksi soittaakseen harmonisessa mollissa (muunnosmolli). Sittemmin h\u00e4n alkoi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 rinnakkaismollia: C-duurivireisen kanteleen viritt\u00e4minen harmoniseen a-molliin vaatii vain g-kielen korottamisen gis-s\u00e4veleksi. (Tenhunen 1993.)<\/p>\n

Laasasen ohjelmistossa oli pelimannimusiikkia, kansanlauluja ja hengellist\u00e4 musiikkia ja jonkin verran my\u00f6s populaarimusiikkia ja omia s\u00e4vellyksi\u00e4. Laasanen piti itse\u00e4\u00e4n pelimannina, joka on muuttanut soittoaan omille sormille sopivammaksi. Tytt\u00e4rens\u00e4 Tytti-Leenan avustuksella Laasanen lis\u00e4si soittoonsa muitakin kolmisointuja I-IV-V-sointuasteiden lis\u00e4ksi sek\u00e4 septimisointuja. Alun perin Laasanen ei sammutellut kanteleen sointia mitenk\u00e4\u00e4n ja soitti sammutuslauta ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4. My\u00f6hemmin h\u00e4n teki pelimannisoitolle harvinaisempia sammutuksia sormilla ja k\u00e4mmenen reunalla sek\u00e4 joskus sammutuslaudalla. (Tenhunen 1993: 20\u201321, 23.) Sammutustekniikka, taidokas soittotekniikka ja vahva kosketus kieliin tekiv\u00e4t Laasasen soitosta rytmik\u00e4st\u00e4.<\/p>\n

Laasanen soitti melodiat p\u00e4\u00e4asiassa oikean k\u00e4den etu- ja keskisormella, toisinaan h\u00e4n k\u00e4ytti my\u00f6s peukaloa. Jos peukaloa ei tarvittu, se tuettiin jotakin ylemp\u00e4\u00e4 kielt\u00e4 vasten. Oikean k\u00e4den nimet\u00f6nt\u00e4 Laasanen olisi voinut omien sanojensa mukaan soittaessa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4kin, ellei se olisi mennyt poikki nuorena is\u00e4n suksitehtaalla ty\u00f6skennelless\u00e4. S\u00e4estyst\u00e4 Laasanen soitti vasemman k\u00e4den nelj\u00e4ll\u00e4 sormella: pelimannikappaleissa yleens\u00e4 etu- ja keskisormi sek\u00e4 nimet\u00f6n soittivat yht\u00e4 aikaa, peukalo eri aikaan. T\u00e4m\u00e4 omintakeinen s\u00e4estystapa toi persoonallista s\u00e4vy\u00e4 Laasasen soittoon: s\u00e4estyksess\u00e4 vuorottelivat matalien kielten \u201dpaksu\u201d kolmen s\u00e4velen sointu ja korkeammilta kielilt\u00e4 peukalolla soitettu s\u00e4vel. K\u00e4sivarsilla ei ollut varsinaista vahvaa tukipaikkaa miss\u00e4\u00e4n, vaikka k\u00e4det saattoivat ottaa pient\u00e4 tukea sammutuslaudasta tai kanteleen reunasta. (Tenhunen 1993: 20\u201321.)<\/p>\n

Laasanen totesi soittonsa olleen alkuvuosina monotonisempaa. My\u00f6hemmin h\u00e4n halusi tietoisesti koristella melodiaa: \u201dEi tyydyt\u00e4 en\u00e4\u00e4, ett\u00e4 menis suoraan, pit\u00e4is saada trioleja ja pyyhk\u00e4isyly\u00f6ntej\u00e4 mukaan\u201d. (Tenhunen 1993: 20.) Arkisto\u00e4\u00e4nitteit\u00e4 kuunnellessani en havainnut Laasasen soitossa kovin runsasta koristelua tai muuntelua. Silloin t\u00e4ll\u00f6in melodiaa koristelee alapuolinen etuhele. N\u00e4iss\u00e4 yhden, kahden tai kolmen s\u00e4velen pyyhk\u00e4isyly\u00f6nneiss\u00e4 oikean k\u00e4den keskisormi sammuttaa edellisen s\u00e4velen, kun seuraava s\u00e4vel on syttynyt soimaan. Toisinaan Laasanen soittaa oikean k\u00e4den keskisormella melodian alapuolelle terssistemman. Vasen k\u00e4si soittaa soinnut usein kontra- ja suuresta oktaavista sek\u00e4 muutamalla pienen oktaavin s\u00e4velell\u00e4. V\u00e4lill\u00e4 Laasanen varioi s\u00e4estyst\u00e4 soittamalla soinnut korkeammalta pienen ja yksiviivaisen oktaavin alueelta. Laasanen lopettaa kappaleet p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti molempien k\u00e4sien leve\u00e4\u00e4n murtosointuun (arpeggio). Laasanen soittaa eri mittaisia kertauksia eri s\u00e4keist\u00f6iss\u00e4 ja soittaa melodioita v\u00e4lill\u00e4 oktaavia korkeammalta. Koska minulla ei ollut kuunneltavana useita versioita samoista kappaleista, en tied\u00e4, soittiko Laasanen kappaleet aina samalla rakenteella vai vaihtelivatko kertausten m\u00e4\u00e4r\u00e4t ja oktaavisiirrot esityskerrasta toiseen.<\/p>\n

Kansanlauluja ja hengellisi\u00e4 s\u00e4velmi\u00e4 Laasanen soitti niin sanotulla laulutyylill\u00e4, jossa soinnut ovat usein kestoltaan pidempi\u00e4 kuin pelimannikappaleissa ja ne voidaan soittaa murtosointuina (arpeggio). Joissakin laulutyylin kappaleissa vasen k\u00e4si soittaa sointuja oikean k\u00e4den yl\u00e4puolelta eli korkeammalta kuin melodia: Laasasen nime\u00e4m\u00e4ss\u00e4 \u201dvuorotyyliss\u00e4\u201d soinnun s\u00e4velet n\u00e4pp\u00e4ill\u00e4\u00e4n erikseen ja \u201dlirutustyyliss\u00e4\u201d vasen k\u00e4si soittaa nopeita triolikuvioita. Laulutyyliss\u00e4 my\u00f6s oikea k\u00e4si voi soittaa sointuja melodian alapuolelle: t\u00e4ll\u00f6in peukalo vastaa melodialinjasta ja etu- ja keskisormi soittavat sointus\u00e4veli\u00e4. Laasasen mukaan soinnuilla \u201dh\u00f6ystet\u00e4\u00e4n\u201d melodiaa sopivissa kohdissa. H\u00e4n k\u00e4ytti laulutyylist\u00e4 nimityst\u00e4 kolmisoinnutustekniikka. (Tenhunen 1993: 20\u201321.)<\/p>\n

Lukuisien sooloesiintymisten lis\u00e4ksi Jaakko Laasanen soitti kanteletta my\u00f6s useissa kokoonpanoissa:<\/p>\n