{"id":3147,"date":"2021-08-24T08:34:48","date_gmt":"2021-08-24T06:34:48","guid":{"rendered":"https:\/\/etno.net\/?post_type=product&p=3147"},"modified":"2021-10-25T13:14:23","modified_gmt":"2021-10-25T11:14:23","slug":"mutkankivera-sukellus-suomalaiseen-pelimanniviulismiin","status":"publish","type":"product","link":"https:\/\/etno.net\/en\/julkaisu\/opinnaytteet\/tohtoriopinnot\/mutkankivera-sukellus-suomalaiseen-pelimanniviulismiin","title":{"rendered":"Mutkankiver\u00e4 – Sukellus suomalaiseen pelimanniviulismiin"},"content":{"rendered":"
\"\"<\/a><\/div>\n

1 Johdanto<\/h2>\n

Taiteelliseen tohtorintutkintoon liittyv\u00e4ss\u00e4 kirjallisessa ty\u00f6ss\u00e4 esittelen ja analysoin tutkintoon kuuluvaa viiden konsertin kokonaisuutta. Erityisesti keskityn konserteissa k\u00e4ytt\u00e4mieni tulkintakeinojen ja k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 olleiden instrumenttien esittelyyn. Yhten\u00e4 jatkotutkintoprosessin p\u00e4\u00e4teemoista on ollut oman muusikkouden kehitt\u00e4minen ja tulkintakeinojen laajentaminen. Olen l\u00e4htenyt liikkeelle perinteisest\u00e4 suomalaisesta kansanomaisesta viulunsoitosta, mutta tavoitteena on ollut ilmaisukeinojen kehitt\u00e4minen perinteisesti t\u00e4ss\u00e4 genress\u00e4 k\u00e4ytettyj\u00e4 keinoja laajemmalle. Kansanomaisella viulunsoitolla tarkoitan t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa historiallista kansanmusiikkia, jota itseoppineet viulistit ovat esitt\u00e4neet esimerkiksi tanssi- ja h\u00e4\u00e4tilaisuuksissa 1700\u20131900-luvuilla. Soiton tunnusmerkkej\u00e4 ovat olleet muun muassa kuulonvaraisesti v\u00e4littyminen, soolosoitto, muuntelu ja yksi\u00e4\u00e4nisyys.<\/p>\n

Olen ottanut soittooni vaikutteita sek\u00e4 klassisesta ett\u00e4 eri maiden kansanomaisesta viulunsoitosta niin soinnillisesti kuin soittoteknisestikin. Viulun lis\u00e4ksi olen perehtynyt viuluperheen muihin soittimiin, erityisesti oktaavi- ja barokkiviuluihin. Vuonna 2005 tekem\u00e4ss\u00e4ni jatkotutkintosuunnitelmassa kirjoitan aiheesta seuraavasti: \u201dSoitossani k\u00e4ytt\u00e4mien \u00e4\u00e4nenv\u00e4rien, saundien ja tulkintakeinojen tutkiskeluun liittyen aion syvent\u00e4\u00e4 \u2019Liekki\u2019-soolokonsertissa aloittamiani kokeiluja, muun muassa kehitt\u00e4\u00e4 jousitekniikkaani ja perehty\u00e4 erityisesti jousen perkussiiviseen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Tarkoituksenani on tutustua oktaaviviuluun ja erityisesti sen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n s\u00e4estyksess\u00e4 ja stemmasoitossa.\u201d (Kleemola 2005.)<\/p>\n

Aluksi esittelen musiikillisen historiani, sill\u00e4 se on vaikuttanut hyvin vahvasti muusikkouteeni sek\u00e4 tapaani s\u00e4velt\u00e4\u00e4, sovittaa ja ty\u00f6skennell\u00e4 arkistomateriaalin parissa. Sen j\u00e4lkeen k\u00e4sittelen tulkintani v\u00e4lineit\u00e4: konserteissa k\u00e4ytt\u00e4mi\u00e4ni soittimia, erilaisia soittotekniikoita ja muita tulkintakeinoja. Lopuksi esittelen kaikki viisi jatkotutkintokonserttia ja summaan prosessin my\u00f6t\u00e4 syntyneet kokemukset.<\/p>\n

Esittelen instrumentteja ja tulkintakeinoja jatkotutkintokonserteissa tallennettujen kappaleiden katkelmien sek\u00e4 nuotinnosten avulla. \u00c4\u00e4nin\u00e4ytteet l\u00f6ytyv\u00e4t tekstin lomasta, ja niit\u00e4 voi kuunnella painamalla soittimen play-nappulaa. Jos \u00e4\u00e4nin\u00e4ytteill\u00e4 esiintyy lis\u00e4kseni avustajia, olen maininnut sen kappaleiden tietojen yhteydess\u00e4. Nuottiesimerkit avautuvat nuottikuvaketta klikkaamalla. Jokaisen jatkotutkintokonsertin esittelyn yhteydess\u00e4 on kuunneltavissa ja katseltavissa kaksi konsertin kappaletta. Tekstin liitteen\u00e4 on my\u00f6s nuotteja ja nuotinnoksia, joiden pohjalta kappaleiden sovitukset ovat syntyneet.<\/p>\n

Tekstiss\u00e4 esiintyy muutamia termej\u00e4, joiden merkitykset selvi\u00e4v\u00e4t klikkaamalla Internet-sivustolle johtavia linkkej\u00e4. Sis\u00e4llysluettelo avautuu otsikon alta l\u00f6ytyv\u00e4\u00e4 kuvaketta painamalla.<\/p>\n

1.1 Musiikillinen tausta<\/h3>\n

Aloitin viulunsoiton 7-vuotiaana. T\u00e4t\u00e4 ennen olin k\u00e4ynyt pianotunneilla muutaman vuoden ajan. Kotona harrastettiin musiikkia; is\u00e4 soitti puhallinorkesterissa, lauloi kuorossa ja piti pianotunteja. Molemmat vanhempani ovat ammatiltaan opettajia ja olivat musiikin kanssa tekemisiss\u00e4 jo ty\u00f6ns\u00e4 puolesta. He my\u00f6s kannustivat meit\u00e4 lapsia musiikin pariin.<\/p>\n

Ensimm\u00e4inen viulunsoitonopettajani oli Timo Hannula, jonka johdolla aloitin opinnot Haapaveden kansalaisopistossa. Vuoden opiskelun j\u00e4lkeen jatkoin opintoja Jokilaaksojen musiikkiopistossa. Timo Hannula oli innostunut klassisen musiikin lis\u00e4ksi kansanmusiikista ja perusti ik\u00e4luokkani viulisteista kansanmusiikkiyhtyeen. Viulutuntien ja kansanmusiikkiyhtyeen lis\u00e4ksi musiikkiopiston opintoihin kuuluivat pian my\u00f6s jousiorkesteri sek\u00e4 piano- ja teoriatunnit.<\/p>\n

Klassisen musiikin ja kansanmusiikin soittaminen rinnakkain oli opettajani ansiosta luontevaa heti alusta l\u00e4htien. En varmaan aluksi edes osannut tehd\u00e4 eroa eri musiikinlajien v\u00e4lille. K\u00e4vin vain harjoituksissa soittamassa viulua, oli se sitten kamarimusiikkia tai pelimannikappaleita. Haapaveden pikkupelimannit -nimen saanut ryhm\u00e4mme esiintyi paljon erilaisissa tapahtumissa kotikunnassa ja kauempanakin.<\/p>\n

Haapavedell\u00e4 aloitettiin vuonna 1987 jokakes\u00e4isten folkleirien j\u00e4rjest\u00e4minen. Siell\u00e4 yhtyeemme p\u00e4\u00e4si tutustumaan suomalaiseen ja muidenkin maiden kansanmusiikkiin alan ammattilaisten johdolla. Ensimm\u00e4isi\u00e4 suomalaisen kansanmusiikin opettajia kursseilla olivat Arto ja Jouni J\u00e4rvel\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa musiikkiopiston soittotunneilla keskityttiin klassiseen musiikkiin, kansanmusiikkia soitettiin ryhm\u00e4ss\u00e4. Pikkupelimanneissa, kuten Timon ryhm\u00e4\u00e4 kutsuttiin, kappaleet opeteltiin nuoteista, keikoilla ne esitettiin yleens\u00e4 ulkoa. Soittotyyliin ei viel\u00e4 kiinnitetty erityisen paljon huomiota, mutta puntista (tahdin painottoman osan korostamisesta jousella soiton rytmisyyden lis\u00e4\u00e4miseksi) puhuttiin pelimannikappaleiden yhteydess\u00e4.<\/p>\n

Jokilaaksojen musiikkiopistoon rekrytoitiin 1980-luvun alussa opettajia It\u00e4-Euroopan maista, erityisesti Puolasta. K\u00e4yty\u00e4ni muutaman vuoden Timo Hannulan tunneilla siirryin Adam Nowakin opetukseen. Kun opettaja vaihtui, muuttui my\u00f6s hyvin moni muu asia soittamisessa. Ven\u00e4l\u00e4isen viulukoulun edustajana Adamilla oli hyvin vakava suhtautuminen musiikkiin ja harjoitteluun. Se oli kovaa ty\u00f6t\u00e4. Opettaja oli auktoriteetti, jonka p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 ei kyseenalaistettu. Onnekseni Adam Nowak oli my\u00f6s loistava pedagogi ja osasi toimia hyvin lasten kanssa. Ainoat ongelmat tulivat h\u00e4nen suhtautumisestaan kansanmusiikkiin. Opettajani piti kansanmusiikkia huonosti ja ep\u00e4puhtaasti soitettuna musiikkina, joka tuhoaisi klassisen viulunsoiton tekniikan. Esimerkiksi ennen kurssitutkintoja tuli tiukka ohje, jonka mukaan kansanmusiikkia ei saanut soittaa kuukautta ennen tutkintoa, sill\u00e4 se pilaisi intonaation. T\u00e4t\u00e4 ohjetta en kuitenkaan noudattanut, sill\u00e4 en kokenut, ett\u00e4 kansanmusiikin soitosta olisi ollut mit\u00e4\u00e4n haittaa viulunsoitolle. P\u00e4invastoin, Pikkupelimannit oli ajoittain juuri se juttu, mink\u00e4 vuoksi koko soittaminen jatkui. Ryhm\u00e4mme oli hyvin tiivis, ja kaverit ja yhdess\u00e4 tehdyt keikkareissut olivat vahvasti yhteen sitova tekij\u00e4.<\/p>\n

Yl\u00e4asteaikoina kansanmusiikki alkoi kiinnostaa minua yh\u00e4 enemm\u00e4n. Jokakes\u00e4ist\u00e4 folkviikkoa odotettiin innolla, sill\u00e4 siell\u00e4 oli aina uusia ja mielenkiintoisia opettajia. Ulkomaalaisia opettajia tuli muun muassa Ruotsista, Irlannista ja Yhdysvalloista. Heid\u00e4n johdollaan kappaleet opeteltiin l\u00e4hinn\u00e4 korvakuulolta. Aluksi t\u00e4m\u00e4 tuntui vaikealta, mutta v\u00e4hitellen korvat harjaantuivat metodiin. Perustimme yhdess\u00e4 kavereiden kanssa Uppiniskan pelimannit -yhtyeen, joka soitti suomalaista ja ruotsalaista kansanmusiikkia. Oma b\u00e4ndi oli kova juttu, sen kanssa oli intoa harjoitella ja keikkailla. Lis\u00e4ksi soitin irlantilaiseen kansanmusiikkiin erikoistuneessa The Stoup of Dublin -yhtyeess\u00e4. Ohjelmassa olivat edelleen my\u00f6s viulu-, piano- ja teoriatunnit, Pikkupelimannit sek\u00e4 kamariorkesteri.<\/p>\n

Lukion k\u00e4vin Kaustisen musiikkilukiossa. L\u00e4hinn\u00e4 minua kiehtoi ajatus kotoa irtautumisesta, mutta Kaustinen mahdollisti my\u00f6s syventymisen musiikin opintoihin. Lukion aikana hain ja p\u00e4\u00e4sin Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osaston nuorisokoulutukseen p\u00e4\u00e4aineenani viulu. Opinnot aloitettuani sain ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa yksityistunteja kansanmusiikkiviulistilta. Opettajina toimivat nuorisokoulutuksen kahtena vuotena Arto J\u00e4rvel\u00e4, Ritva Talvitie ja Tellu Turkka (ent. Virkkala, os. Paulasto). P\u00e4\u00e4sin ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa perehtym\u00e4\u00e4n opettajan johdolla kansanomaisen viulunsoiton tyyleihin, opettelemaan muuntelua ja tekem\u00e4\u00e4n nuotinnoksia. Kansanmusiikkiviulutuntien lis\u00e4ksi k\u00e4vin musiikkilukion ohjelmaan kuuluvilla klassisen viulun tunneilla Mauno J\u00e4rvel\u00e4ll\u00e4. Lukioaikoina aloitin my\u00f6s alttoviulun soiton, ensin Haapaveden kamariorkesterin riveiss\u00e4. V\u00e4hitellen laajensin soittimen k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 my\u00f6s kansanmusiikin puolelle.<\/p>\n

Haapaveden folkleirien my\u00f6t\u00e4 olin tutustunut moniin Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolla opiskeleviin ja siell\u00e4 jo opettaviin muusikoihin. Kursseilla opettivat muun muassa Arto J\u00e4rvel\u00e4, Kristiina Ilmonen, Anna-Kaisa Liedes ja Kurt Lindblad. My\u00f6s irlantilaista musiikkia soittavan Korkkijalka-yhtyeen muusikot Kari Reiman, Petri Hakala, Harry Bent ja Kalle J\u00e4msen sek\u00e4 bluegrass-spesialisti Janne Viksten tulivat tutuiksi kurssien my\u00f6t\u00e4. Suomen uuden kansanmusiikin huippuihin tutustuminen ja heid\u00e4n kanssaan jamitteleminen antoi jonkinlaisen kuvan siit\u00e4, mink\u00e4laista olisi toimia kansanmusiikin ammattilaisena. Lis\u00e4ksi jokakes\u00e4iset kurssit antoivat paljon energiaa ja inspiraatiota talvikausien puurtamiseen.<\/p>\n

Kurt Lindblad oli er\u00e4s niist\u00e4 henkil\u00f6ist\u00e4, joiden ansiosta p\u00e4\u00e4dyin opiskelemaan kansanmusiikin osastolle. H\u00e4n opetti Uppiniskan pelimannit -yhtyett\u00e4 monen vuoden ajan Haapaveden kursseilla ja opasti meit\u00e4 muutenkin b\u00e4ndity\u00f6skentelyss\u00e4. Kurt my\u00f6s valmensi minua kansanmusiikin osaston p\u00e4\u00e4sykokeisiin, joissa k\u00e4vin kahteen kertaan vuosina 1994 ja 1995. Vuonna 1994 en ollut hyv\u00e4ksyttyjen opiskelijoiden joukossa. Ty\u00f6skentelin t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen yhden lukuvuoden ajan Haapaveden kansalaisopiston viulun- ja pianonsoiton opettajana. K\u00e4vin p\u00e4\u00e4sykokeissa uudelleen seuraavana kev\u00e4\u00e4n ja sain opiskelupaikan.<\/p>\n

1.2 Opinnot Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolla<\/h3>\n

Aloitin opinnot Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolla syksyll\u00e4 1995. Maisteriopintojen aikana k\u00e4vin kansanmusiikkiviulutunneilla Arto J\u00e4rvel\u00e4ll\u00e4 ja Ritva Talvitiell\u00e4 sek\u00e4 improvisaatiotunneilla Timo Alakotilalla.\u00a0Hardangerviulua<\/a>\u00a0soitin Tellu Turkan johdolla ja jouhikkoa Outi Pulkkisen kanssa. Erik Hokkanen toimi kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1998 osaston vierailevana professorina, ja h\u00e4nen johdollaan soitin bluegrass-musiikkia ja perehdyin jonkin verran improvisaatioon. T\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi osastolla vieraili paljon opettajia eri maista, muun muassa Ruotsista ja Norjasta. Syyslukukauden 1998 vietin vaihto-oppilaana Tukholmassa Kuninkaallisen Musiikkikorkeakoulun kansanmusiikin osastolla. Perehdyin opettajani Ellika Frisellin johdolla Orsan alueen viuluperinteeseen.<\/p>\n

Kansanmusiikkiopintojen rinnalla jatkoin viel\u00e4 noin kahden vuoden ajan klassisia viulutunteja Henrik Botvayn johdolla. Tavoitteenani oli suorittaa C-kurssitutkinto, jonka ohjelmiston sainkin melkein valmisteltua. Tutkintop\u00e4iv\u00e4n l\u00e4hestyess\u00e4 totesin kuitenkin, ett\u00e4 voimavarani eiv\u00e4t siin\u00e4 vaiheessa riitt\u00e4neet sek\u00e4 kansanmusiikin opintojen suorittamiseen ett\u00e4 klassiseen viulunsoittoon keskittymiseen. Peruin tutkinnon ja p\u00e4\u00e4tin keskitty\u00e4 jatkossa kansanmusiikin opintoihin.<\/p>\n

Henrik Botvayn tuntien j\u00e4lkeen pidin pari vuotta taukoa klassisen viulun soitossa. Osallistuin kuitenkin edelleen kes\u00e4isin Haapaveden kamariorkesterin ty\u00f6skentelyyn. Vuonna 1999 aloitin viulupedagogiikan opinnot Henriette Rantalaihon johdolla. Henrietten luona k\u00e4vin my\u00f6s viulutunneilla. Soitin tunneilla valmistelemiani kansanmusiikkikappaleita, joiden teknisi\u00e4 ongelmia ratkoimme erilaisten harjoitusten avulla.<\/p>\n

Valmistellessani 2-tutkintokonserttiani p\u00e4\u00e4tin ottaa tunteja haitaristi Maria Kalaniemelt\u00e4. En kokenut niink\u00e4\u00e4n tarvitsevani viulutunteja, vaan halusin keskitty\u00e4 toimivan musiikillisen kokonaisuuden kasaamiseen. Keskityimme Marian kanssa erityisesti soiton hengitt\u00e4vyyteen ja musiikin tulkitsemiseen. Tutkintokonserttini\u00a0Liekki<\/em>\u00a0muotoutui lopulta soolokonsertiksi, jossa paitsi soitin, my\u00f6s tanssin ja lauloin. Mukana oli my\u00f6s kaksi avustavaa tanssijaa. Ty\u00f6stin tutkinnon kappaleita my\u00f6s Henriette Rantalaihon ja Antti Savilammen kanssa.<\/p>\n

1.3 Toiminta muusikkona<\/h3>\n

Olen ty\u00f6skennellyt muusikkona erilaisissa yhtyeiss\u00e4 ja orkestereissa sek\u00e4 tanssin ja teatterin parissa 1990-luvun alusta saakka. Musiikkityylit ovat vaihdelleet perinteisest\u00e4 kansanmusiikista vapaaseen improvisaatioon ja barokkimusiikista moderniin musiikkiin. Viulun lis\u00e4ksi olen soittanut kokoonpanoissa alttoviulua, jouhikkoa, pienkanteleita sek\u00e4 laulanut ja tanssinut. Seuraavassa esittelen lyhyesti erilaiset s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti toimineet kokoonpanot, joissa olen ollut mukana.<\/p>\n

Yhtyeet ja orkesterit:<\/p>\n

2007- Henriksson-Kleemola-Prauda<\/strong>. Trio yhdistelee musiikissaan kansanmusiikin ja barokkimusiikin s\u00e4vyj\u00e4 ja tulkintakeinoja. Yhtyeen ensilevy\u00a0RindaNickola<\/em>\u00a0oli yksi vuoden 2009 EtnoEmma-ehdokkaista.<\/p>\n

2006- Tango Update<\/strong>. Tangon kehitt\u00e4misprojektin seurauksena syntynyt yhtye, joka soittaa populaarimusiikin klassikoita moderneina tangoversioina.<\/p>\n

2005- Pauli Hanhiniemi & Hehkumo<\/strong>. Yhtye yhdistelee musiikissaan rikasta suomalaista perinnett\u00e4 ja t\u00e4t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4. Ensilevy\u00a0Muistoja tulevaisuudesta<\/em>\u00a0julkaistiin vuonna 2006. Toinen pitk\u00e4soitto\u00a0Aukkoja tarinassa<\/em>\u00a0ilmestyi kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2008 ja sai samana vuonna EtnoEmma-ehdokkuuden.<\/p>\n

2003-\u00a0Jouko Kyh\u00e4l\u00e4 & Saalas<\/strong>. Huuliharpputohtori Jouko Kyh\u00e4l\u00e4n sooloyhtye, joka soittaa suomalaista kansanmusiikkia ja Kyh\u00e4l\u00e4n s\u00e4vellyksi\u00e4.<\/p>\n

2002\u20132006 Kyl\u00e4pelimannit-trio<\/strong>. Kyl\u00e4pelimannit-projektin my\u00f6t\u00e4 perustettu trio keskittyi musiikissaan perinteiseen etel\u00e4pohjalaiseen kansanmusiikkiin. Yhtye julkaisi kaksi levy\u00e4, oli Yleisradion edustajana EbuFolk-festivaleilla Kroatiassa vuonna 2004 ja valittiin Kaustinen Folk Music Festivalin Juhlayhtyeeksi vuonna 2003.<\/p>\n

2001\u20132003 European Youth Folk Orchestra<\/strong>. European Network of Traditional Music and Dance -organisaation kokoama 11 hengen projektiorkesteri, joka esiintyi ymp\u00e4ri Eurooppaa ja julkaisi yhden levyn.<\/p>\n

2000- Hyperborea<\/strong>. Kaustinen Folk Music Festivalin Vuoden yhtye 2006. Yhtye on julkaissut kaksi levy\u00e4,\u00a0Perinnearkku<\/em>\u00a02004 ja\u00a0Semmosta<\/em>\u00a02006. Yleisradion edustajana EbuFolk-Festivaleilla Irlannissa 2007. Semmosta-albumille Etno-Emma-ehdokkuus vuonna 2006.<\/p>\n

1996\u20132004\u00a0Tapani Varis Ensemble<\/strong>. Munniharpun ymp\u00e4rille muotoutunut trio konsertoi Suomen lis\u00e4ksi muun muassa Sveitsiss\u00e4 ja It\u00e4vallassa ja julkaisi yhden levyn.<\/p>\n

1996\u20131999\u00a0Asa<\/strong>. Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolla syntynyt yhtye, joka yhdisteli suomalaista kansanmusiikkia ja elektronisen musiikin elementtej\u00e4.<\/p>\n

1996\u20132000\u00a0Liirum&Laarum<\/strong>. Suomalaiseen perinnemusiikkiin keskittynyt duo valittiin Kaustinen Folk Music Festivalin Juhlayhtyeeksi vuonna 1999.<\/p>\n

1994\u20132002 Ruumen<\/strong>. Elektrokansanmusiikkia soittanut yhtye konsertoi mm. Viljandi Folk Music Festivaleilla. Julkaisi postuumisti\u00a0Silo<\/em>-levyn vuonna 2009.<\/p>\n

1991\u20131994 Uppiniskan pelimannit<\/strong>. Uutta suomalaista kansanmusiikkia esitt\u00e4nyt yhtye valittiin Kaustinen Folk Music Festivalin Juhlayhtyeeksi vuonna 1993.<\/p>\n

1990\u20132000\u00a0Haapaveden kamariorkesteri<\/strong>. Timo Hannulan johtaman orkesterin repertoaari on laaja: vanhasta musiikista tangoon ja Sibeliuksesta Olavi Virtaan. Orkesteri on esiintynyt Unkarissa, Virossa, Tanskassa ja Ruotsissa.<\/p>\n

1988\u20131991 The Stoup of Dublin<\/strong>. Irlantilaiseen kansanmusiikkiin erikoistunut yhtye.<\/p>\n

Teatteri- ja tanssiproduktiot:<\/p>\n

2010- Tanssiteatteriteos\u00a0Prinssi Sininen<\/strong>, ensi-ilta Sein\u00e4joen nuorisokeskuksessa 14.2.2010. S\u00e4velt\u00e4j\u00e4, muusikko.<\/p>\n

2010-\u00a0Ninotska<\/strong>-musikaali Sein\u00e4joen kaupunginteatterissa, ensi-ilta 30.1.2010. Muusikko.<\/p>\n

2006\u20132007 Kohtaamisia<\/strong>. Musiikki- ja tanssiteos, joka oli samalla tohtorintutkinnon konserttisarjan toinen konsertti. Muusikko, tanssija, s\u00e4velt\u00e4j\u00e4.<\/p>\n

2005\u20132006\u00a0The Sound of Music<\/strong>\u00a0-musikaali Sein\u00e4joen kaupunginteatterissa. Ensi-ilta 1.9.2005. Muusikko.<\/p>\n

2004-2006 Silmu<\/strong>. Tanssi- ja musiikkiteos Silmussa musiikki ja tanssi yhdistyiv\u00e4t uudella tavalla. Teoksessa kohtasivat kolme miestanssijaa ja kolme tanssivaa naisviulistia. S\u00e4velt\u00e4j\u00e4, muusikko, tanssija.<\/p>\n

2004\u20132005\u00a0Viulunsoittaja katolla<\/strong>\u00a0-musikaali Sein\u00e4joen kaupunginteatterissa. Ensi-ilta 27.3.2004. Muusikko.<\/p>\n

2003 Meno-Paluu<\/strong>, n\u00e4yttelij\u00e4 Petra Karjalaisen musiikkiteatteri-ilta Tampereen Ty\u00f6v\u00e4en Teatterin Kellari-teatterissa. Ensi-ilta 13.3.2003. Muusikko.<\/p>\n

Vuosina 2002\u20132005 ty\u00f6skentelin kyl\u00e4pelimannina Sibelius-Akatemian Sein\u00e4joen yksik\u00f6n hallinnoimassa Etel\u00e4-Pohjanmaan kansanmusiikin osaajat -hankkeessa. Kyl\u00e4pelimannin toimenkuvaan kuului esiintymist\u00e4, opettamista sek\u00e4 kansanmusiikin alan kehitt\u00e4mis- ja tuotantoty\u00f6t\u00e4. Projektin my\u00f6t\u00e4 syntynyt Kyl\u00e4pelimannit-trio, jonka muut j\u00e4senet olivat haitaristi Anne-Mari Kivim\u00e4ki ja viulisti-kielisoittaja Mika Virkkala, soitti vuosina 2002\u20132005 noin 100 konserttia vuodessa. Kyl\u00e4pelimannius oli oman muusikkouteni kehittymisen kannalta hyvin t\u00e4rke\u00e4\u00e4 aikaa. Projektin puitteissa p\u00e4\u00e4sin keikkailemaan tiiviiss\u00e4 tahdissa, suunnittelemaan ja toteuttamaan suuria taiteellisia kokonaisuuksia sek\u00e4 perehtym\u00e4\u00e4n etel\u00e4pohjalaiseen kansanmusiikkiin perinpohjaisesti.<\/p>\n

1.4 Ty\u00f6skentelymetodi<\/h3>\n

Viiden jatkotutkintokonsertin toteuttamisen my\u00f6t\u00e4 tapani ty\u00f6skennell\u00e4 musiikin parissa on v\u00e4hitellen selkeytynyt. T\u00e4h\u00e4n on vaikuttanut my\u00f6s kaikki muu tekem\u00e4ni muusikon ty\u00f6 ennen jatko-opintoja sek\u00e4 niiden aikana. Prosessia voisi kuvailla p\u00e4\u00e4ttym\u00e4tt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 ketjulla: musisointi – \u00e4\u00e4nitys – kuuntelu – analysointi – musisointi. Kirjoitan hyvin harvoin valmiita sovituksia nuoteille, osittain siksikin, ett\u00e4 ne el\u00e4v\u00e4t joka esityskerta. K\u00e4yt\u00e4n nuotinnoksia l\u00e4hinn\u00e4 kappaleiden raakaversioiden muistiin merkitsemiseen sek\u00e4 inspiraation l\u00e4htein\u00e4 kanssamuusikoille. Tapani ty\u00f6skennell\u00e4 liikkuu jossain tiedostetun ja tiedostamattoman v\u00e4lill\u00e4. En esimerkiksi koskaan mieti soittaessani, ett\u00e4: \u201dNytp\u00e4 k\u00e4yt\u00e4n sul ponticello -tekniikkaa ja heit\u00e4n joukkoon hiukan spiccatoa\u201d. Kun kappale vaatii mielest\u00e4ni n\u00e4iden tekniikkojen k\u00e4ytt\u00f6\u00e4, teen sen, mutta valinnat tapahtuvat harjoitus- ja esitystilanteessa spontaanisti. Kappaleisiin muodostuu luonnollisestikin v\u00e4hitellen tietynlaisia sovitusratkaisuja, jotka toistuvat esityskerrasta toiseen. Kappaleiden ja musiikin syntyprosessi on kuitenkin hyvin spontaani.<\/p>\n

Jatkotutkintokonserteissa olen halunnut tietoisesti keskitty\u00e4 perinnes\u00e4velmiin ja niiden muokkaamiseen omaksi musiikikseni. Omia s\u00e4vellyksi\u00e4 on syntynyt tarpeen mukaan, jos konsertin ohjelma on niit\u00e4 mielest\u00e4ni vaatinut. Kolmas jatkotutkintokonsertti (Sattumia<\/em>) oli kokonaan omaa tuotantoani konsertin luonteen (improvisointi ja muuntelu) vuoksi. Nelj\u00e4nness\u00e4 konsertissa (Yxi Tarpeellinen Nuotti-Kiria<\/em>) kaikki materiaali oli perinteist\u00e4 kansanmusiikkia, tosin uudelleen sovitettuna. S\u00e4velt\u00e4jyys kuuluu omaan muusikkouteeni, mutta en koe sen olevan olennaisin osa. Parhaiten profiloidun mielest\u00e4ni esitt\u00e4j\u00e4n\u00e4 ja tulkitsijana. Pystyn ilmaisemaan itse\u00e4ni parhaiten sovittamalla ja esitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 arkistoista l\u00f6ytyvi\u00e4 hienoja s\u00e4velmi\u00e4.<\/p>\n

1.5 Sointimaailman muotoutuminen<\/h3>\n

Taustani klassisen musiikin maailman ja kansanmusiikin v\u00e4lill\u00e4 liikkuvana muusikkona on tullut esiin yh\u00e4 enemm\u00e4n jatkotutkinnon edetess\u00e4. Koska olen pystynyt keskittym\u00e4\u00e4n omaan muusikkouteeni intensiivisesti nelj\u00e4n ja puolen vuoden ajan, olen l\u00f6yt\u00e4nyt mielest\u00e4ni olennaisen. Kaiken l\u00e4ht\u00f6kohtana on viulun tarjoama hieno sointimaailma ja sen ilmaisuvoima. K\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4ni on lukuisia erilaisia teknisi\u00e4 ja tulkinnallisia mahdollisuuksia, joiden avulla voin tehd\u00e4 juuri sellaista musiikkia kuin itse haluan. Taustani ja l\u00e4ht\u00f6kohtani kuuluvat musiikistani, mutta haluan my\u00f6s yll\u00e4tt\u00e4\u00e4 itseni ja kuulijani. Arvostan yh\u00e4 enemm\u00e4n taustaani ja saamaani koulutusta: En olisi t\u00e4llainen viulisti, ellei minulla olisi vahvaa klassisen viulunsoiton pohjaa yhdistettyn\u00e4 eri maiden viuluperinteiden tuntemukseen. Sen ansiosta voin tehd\u00e4 juuri sellaista musiikkia, kuin itse haluan.<\/p>\n

Pyrin viulistina mahdollisimman kirkkaaseen ja selke\u00e4\u00e4n sointiin. T\u00e4m\u00e4 riippuu paljon k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 olevasta soittimesta, mutta my\u00f6s soittotekniikasta ja tavasta k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 jousta. Huomaan opetustilanteissa, ett\u00e4 painotan usein erityisesti kristallinkirkasta \u00e4\u00e4nt\u00e4, josta erottuvat kaikki yksityiskohdat. T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa viulunsoitossa sit\u00e4, ett\u00e4 vasemman ja oikean k\u00e4den yhteispelin t\u00e4ytyy toimia saumattomasti. Kirkkaan soinnin muodostamisessa olennaisia asioita ovat muun muassa jousik\u00e4den t\u00e4sm\u00e4llisyys ja jousen hyv\u00e4 kontakti kieleen, viuluk\u00e4den sormien tarkka hallinta sek\u00e4 korus\u00e4velten selkeys.<\/p>\n

Halutun soinnin tuottaminen on helpottunut huomattavasti, kun sain k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ni Suomen Kulttuurirahaston omistuksessa olevan Jaakko M\u00e4kel\u00e4n rakentaman viulun. Nyt soittimen oma \u00e4\u00e4nenv\u00e4ri ja sen laatu ei ole esteen\u00e4 tavoittelemieni s\u00e4vyjen tuottamiselle. Tietynlainen soittamisen helppous ja vaivattomuus kuuluu my\u00f6s sointi-ihanteeseeni. Kun soittimesta ei tarvitse kaivaa \u00e4\u00e4nt\u00e4 esiin, vaan se soi kuin itsest\u00e4\u00e4n, on soittaminen vaivatonta ja helppoa. T\u00e4ll\u00f6in voi keskitty\u00e4 tulkintaan ja musiikkiin itseens\u00e4, ei instrumenttiin ja sen ongelmiin.<\/p>\n

2 Soittimet<\/h2>\n

Tavoitteeni laajan sointiskaalan luomisesta viulun avulla on saanut aikaan sen, ett\u00e4 olen soittanut jatkotutkintokonserteissa useita erilaisia viuluja. Olen tutustunut kahteen itselleni uuteen soittimeen; oktaaviviuluun ja barokkiviuluun. Lis\u00e4ksi k\u00e4ytin yhdess\u00e4 konsertissa alttoviulua ja erikoisvireist\u00e4 (as-des1-as1-des2-vireeseen viritetty\u00e4) viulua. Viimeisen konsertin nelj\u00e4n viulun yhtyeess\u00e4 oli k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 my\u00f6s kaksi viisikielist\u00e4 viulua, joita en kuitenkaan soittanut itse. Seuraavassa kuvailen jatkotutkintokonserttien soittimia, niiden \u00e4\u00e4nellisi\u00e4 ominaisuuksia sek\u00e4 soittimiin liittyvi\u00e4 teknisi\u00e4 haasteita.<\/p>\n

2.1 Viulu<\/h3>\n

Jatkotutkintokonserttien aikana k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4ni on ollut kolme eri viulua. Ensimm\u00e4isen ja toisen konsertin (Tarinoita<\/em>\u00a0ja\u00a0Kohtaamisia<\/em>) soitin omalla soittimellani, joka on ruotsalaisen Niclas Berglundin vuonna 2001 rakentama viulu. Ostin viulun suoraan rakentajalta heti, kun se valmistui. Uuden viulun ostamisessa on aina riskins\u00e4, mutta ostohetkell\u00e4 soitin tuntui potentiaaliselta hankinnalta. Valitettavasti soittimen \u00e4\u00e4ni ei ole kehittynyt haluamaani suuntaan. Varsinkin viulun yl\u00e4kielien sointi on j\u00e4\u00e4nyt hyvin nasaaliksi, mist\u00e4 en pid\u00e4 lainkaan. Muutenkin soittimen \u00e4\u00e4ni on melko laatikkomainen verrattuna nykyisin k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4ni olevaan soittimeen. Soitin on kuitenkin siro ja helppo soittaa.<\/p>\n\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_01_viulu_ep.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 1<\/strong>
\nNiclas Berglundin viulu:\u00a0Etel\u00e4pohjalainen polskasikerm\u00e4<\/em>\u00a0(trad. sov. Kleemola),\u00a0Kohtaamisia<\/em>.<\/p>\n

\"\"<\/a>
Niclas Berglundin viulu<\/figcaption><\/figure>\n

 <\/p>\n

Joulukuussa 2007 sain viideksi vuodeksi k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ni Suomen Kulttuurirahaston soitinpankin omistuksessa olevan Jaakko M\u00e4kel\u00e4n rakentaman viulun. Soitin on rakennettu vuonna 2000. Ennen minua se on ollut k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 ainakin kahdella eri viulistilla. Omaan viuluuni verrattuna M\u00e4kel\u00e4n instrumentti soi paljon paremmin. Pid\u00e4n erityisesti sen yl\u00e4kielten kirkkaudesta, sill\u00e4 pyrin soittaessani tuottamaan mahdollisimman kirkasta ja puhdasta sointia. Alakielet soivat mukavan muhkeasti. Soittimessa on hiukan paksumpi kaula kuin omassa viulussani, mutta pienen totuttelun j\u00e4lkeen instrumentti tuntui helpolta ja kevyelt\u00e4 soittaa. Viulu on k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4ni vuoteen 2012 saakka, ja t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen suunnitelmissani on tilata Jaakko M\u00e4kel\u00e4lt\u00e4 uusi instrumentti. Soitin M\u00e4kel\u00e4n viulua viidenness\u00e4 jatkotutkintokonsertissani\u00a0Viulutalkoot<\/em>.<\/p>\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_02_viulu_karjasoitto.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 2<\/strong>
\nJaakko M\u00e4kel\u00e4n viulu:\u00a0Karjasoitto<\/em>\u00a0(trad. sov. Kleemola),\u00a0Viulutalkoot<\/em>.<\/p>\n

\n
\"\"<\/a>
Jaakko M\u00e4kel\u00e4n viulu<\/figcaption><\/figure>\n
<\/div>\n<\/div>\n

Kolmannessa jatkotutkintokonsertissa (Sattumia<\/em>) keskityin erityisesti uusien s\u00e4vyjen etsimiseen soittooni. Testasin konserttia valmistellessani erilaisia virityksi\u00e4 eri soittimilla. P\u00e4\u00e4dyin lopulta soittamaan toisen konsertin kappaleista (Vuonoilta kuultua<\/em>) tuttavani omistamalla viululla, jonka viritin as-des1-as1-des2-vireeseen. Erikoisvireen ansiosta viulu resonoi normaalia viulua enemm\u00e4n. Soittimen soinnissa oli muutenkin tavoittelemaani hardangerviulun henke\u00e4.<\/p>\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_03_viulu_vuonoilta.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 3<\/strong>
\nErikoisvireinen viulu:\u00a0Vuonoilta kuultua<\/em>\u00a0(s\u00e4v. Kleemola),\u00a0Sattumia<\/em>.<\/p>\n

\n
\n
\"\"<\/a>
Erikoisvireinen viulu<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n
<\/div>\n<\/div>\n

2.2 Alttoviulu<\/h3>\n

Alttoviulu oli mukana ensimm\u00e4isess\u00e4 (Tarinoita<\/em>) ja kolmannessa (Sattumia<\/em>) jatkotutkintokonsertissani. Tarinoita-konsertissa alttoviulua soitti Suvi Oskala. Sattumia-konsertissa soitin instrumenttia itse Hiljaa-kappaleessa. K\u00e4yt\u00f6ss\u00e4ni oleva alttoviulu on tuntemattoman rakentajan tekem\u00e4 soitin, josta minulle ei ole tarkempia tietoja. Ostin soittimen vuonna 1997 viulunrakentaja Mark Ahlgrenilta. Vaikka alttoviulu onkin minulle kooltaan hiukan liian suuri, pid\u00e4n soittimen \u00e4\u00e4nest\u00e4 todella paljon. Alttoviululle ominainen nasaali sointi ei ole siin\u00e4 liian hallitseva, ja alakielten sointi on mukavan pehme\u00e4. Olen ajoittain yritt\u00e4nyt etsi\u00e4 itselleni pienemp\u00e4\u00e4 alttoa, mutta en ole viel\u00e4 l\u00f6yt\u00e4nyt soitinta, joka miellytt\u00e4isi minua yht\u00e4 paljon kuin nykyinen instrumenttini.<\/p>\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_04_altto_hiljaa.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 4<\/strong>
\nAlttoviulu:\u00a0Hiljaa<\/em>\u00a0(s\u00e4v. Kleemola),\u00a0Sattumia<\/em>.<\/p>\n

\n
\"\"<\/a>
Alttoviulu<\/figcaption><\/figure>\n
<\/div>\n<\/div>\n

2.3 Oktaaviviulu<\/h3>\n

Oktaaviviulua k\u00e4ytin toisessa (Kohtaamisia<\/em>) ja viimeisess\u00e4 (Viulutalkoot<\/em>) jatkotutkintokonsertissa. Oktaaviviulu on tavallisen viulun kokoinen soitin, joka soi erikoisvalmisteisten kieltens\u00e4 ansiosta oktaavia matalampaa kuin viulu. Viritys on G-d-a-e1. Soittimen akustinen \u00e4\u00e4ni on melko vaimea, koska paksut kielet v\u00e4r\u00e4htelev\u00e4t hitaammin. Siksi soitin toimiikin parhaiten \u00e4\u00e4nentoiston avulla.<\/p>\n

Tutustuin oktaaviviuluun ensimm\u00e4isen kerran, kun kuulin soitinta amerikkalaisen viulistin Darol Angerin levyll\u00e4\u00a0Diary of a Fiddler<\/em>. My\u00f6s er\u00e4s suosikkiviulisteistani, englantilainen Chris Wood soittaa oktaaviviulua muutamalla levyll\u00e4\u00e4n. Suomessa soitinta ei ole k\u00e4ytetty kovinkaan paljon, luultavasti siksi, ett\u00e4 sen kieli\u00e4 ei ole helposti saatavilla. Soittimesta k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n erityisesti jazz-piireiss\u00e4 nimityst\u00e4 baritoniviulu.<\/p>\n

Hankin oktaaviviulun kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2006, kun aloitin\u00a0Kohtaamisia<\/em>-konsertin valmistelut. Vaihdoin oktaaviviulun kielet Edvin Kumpulaisen vuonna 1978 rakentamaan viuluun, jossa on hiukan normaalia isompi koppa. Paksujen kielten ansiosta oktaaviviulun sointi on matalampi ja syvempi kuin viulun. Sointi on melko l\u00e4hell\u00e4 alttoviulua, se on hiukan nasaali, honottava ja surumielinen. Oktaaviviulussa minua vieh\u00e4tt\u00e4\u00e4 erityisesti se, ett\u00e4 matalampi viritys innoittaa erilaisten s\u00e4estyskuvioiden soittamisen. Kun on soittanut koko ik\u00e4ns\u00e4 melodioita korkealta, on eritt\u00e4in inspiroivaa p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 musisoimaan matalista oktaaveista.<\/p>\n

Soitan oktaaviviulua alttoviulun jousella, koska soitin tarvitsee raskaamman jousen. Lis\u00e4ksi k\u00e4yt\u00e4n jousessa pehme\u00e4mp\u00e4\u00e4 ja tarttuvampaa sellon hartsia. Koska oktaaviviulun kielet ovat selke\u00e4sti viulun kieli\u00e4 paksummat, tarvitaan sek\u00e4 viuluk\u00e4den sormiin ett\u00e4 jousik\u00e4teen huomattavasti enemm\u00e4n voimaa. Kielten syttyminen on hitaampaa kuin viulussa. Soittimen s\u00e4velpuhtauden hallitseminen on varsinkin alakielill\u00e4 haastavampaa kuin viulussa. Oktaaviviulun mensuuri on sama kuin viulussa, mutta kielet reagoivat jousen paineeseen eri tavalla. S\u00e4veltaso nousee helposti yl\u00e4vireiseksi erityisesti voimakkaasti soittaessa.<\/p>\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_05_oktvl_autuas.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 5<\/strong>
\nOktaaviviulu:\u00a0Autuas p\u00e4iv\u00e4<\/em>\u00a0(trad. sov. Kleemola),\u00a0Kohtaamisia<\/em>.<\/p>\n

\n
\"\"<\/a>
Oktaaviviulu<\/figcaption><\/figure>\n
<\/div>\n<\/div>\n

2.4 Barokkiviulu<\/h3>\n

Nelj\u00e4s jatkotutkintokonserttini,\u00a0Yxi Tarpeellinen Nuotti-Kiria<\/em>, keskittyi kansanmusiikin ja barokkimusiikin yhteyksien tutkimiseen. Soitin konsertin Sibelius-Akatemian omistamalla barokkiviululla ja -jousella. Barokkiviulu eroaa viulusta sek\u00e4 rakenteeltaan ett\u00e4 soittotekniikaltaan. Soittimen otelauta on lyhyempi kuin viulussa. Barokkiviulun kaula on loivemmassa kulmassa soittimen koppaa kohti. Talla on matalampi ja loivemmassa kaaressa kuin viulussa. Yksi suurimmista eroista on suolikielten k\u00e4ytt\u00e4minen. My\u00f6s barokkijousi eroaa suuresti modernista jousesta. Jousi on hiukan lyhyempi, siin\u00e4 on kaareva muoto ja v\u00e4hemm\u00e4n jouhia kuin modernissa jousessa.<\/p>\n

Suolikielten ansiosta barokkiviulun soittotekniikka eroaa suuresti viulun soittotekniikasta. Suolikielet reagoivat soittajan antamiin impulsseihin hitaammin kuin metallikielet. Siksi barokkiviulun sointi t\u00e4ytyy ik\u00e4\u00e4n kuin kaivaa irti kielist\u00e4. Jousen kontakti kielen pintaan on eritt\u00e4in intensiivinen. T\u00e4m\u00e4n vuoksi en pystynyt k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n barokkiviululla soittamissani kappaleissa niin paljon hyppiv\u00e4\u00e4 jousta kuin olisin k\u00e4ytt\u00e4nyt modernilla viululla soittaessani. Vasemman k\u00e4den sormenp\u00e4\u00e4t pyrit\u00e4\u00e4n laskemaan kielelle niin, ett\u00e4 mahdollisimman paljon lihaa osuu kieleen. T\u00e4m\u00e4 auttaa muhkean soinnin luomista. Suolikielten ansiosta barokkiviulun sointi on mielest\u00e4ni yht\u00e4 aikaa hyvin arkaainen sek\u00e4 kirkas. Viuluun verrattuna barokkiviulu on kuitenkin soinniltaan selke\u00e4sti hiljaisempi.<\/p>\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_06_barokkivl_f-duuri.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 6<\/strong>
\nBarokkiviulu:\u00a0F-duuripolska<\/em>\u00a0(trad. sov. Kleemola),\u00a0Yxi Tarpeellinen Nuotti-Kiria<\/em>.<\/p>\n

\n
\"\"<\/a>
Barokkiviulu<\/figcaption><\/figure>\n
<\/div>\n<\/div>\n

2.5 Viisikielinen viulu<\/h3>\n

Viimeisen jatkotutkintokonsertin (Viulutalkoot<\/em>) p\u00e4\u00e4osassa oli nelj\u00e4st\u00e4 viulusta koostuva yhtye. Emilia Lajunen ja Suvi Oskala soittivat konsertissa viisikielist\u00e4 viulua. Kansanmusiikin ja jazzmusiikin genreiss\u00e4 viime aikoina yleistyneess\u00e4 instrumentissa yhdistyv\u00e4t viulun ja alttoviulun ominaisuudet. Soittimen viritys on c-g-d1-a1-e2. Viisikielisen viulun koko ja muut ominaisuudet vaihtelevat rakentajasta riippuen. Er\u00e4\u00e4t rakentajat tekev\u00e4t soittimesta alttoviulun kokoisen, mik\u00e4 mahdollistaa muhkeamman \u00e4\u00e4nen. Emilian ja Suvin soittimet ovat viulun kokoisia, joten ne sopivat pienik\u00e4tisellekin viulistille. Soittimet ovat ruotsalaisen Per Klingan valmistamia. Klinga itse kutsuu soitintaan violinaksi. Viulujen matalinkin kieli soi muhkeasti, vaikka resonanssia tuottaa vain viulun koppa. Molemmissa soittimissa on hyvin kirkkaasti soiva yl\u00e4rekisteri. Alakieliss\u00e4 on hiukan alttoviululle tyypillist\u00e4 honottavuutta.<\/p>\n

Viisikielisen viulun kielet ovat l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 toisiaan kuin viulussa tai alttoviulussa. T\u00e4ll\u00e4 v\u00e4ltet\u00e4\u00e4n se, ett\u00e4 otelaudan leveys ei kasva liian suureksi. Koska kielten et\u00e4isyys on pienempi ja d-kieli sijaitsee viisikielisyyden takia keskell\u00e4 tallaa, soitin saattaa tuntua aluksi viulistin k\u00e4teen oudolta. Kielten et\u00e4isyydest\u00e4 johtuen my\u00f6s jousen kielenvaihdot ovat erilaiset kuin viulussa.<\/p>\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_07_viisik_kiljander.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 7<\/strong>
\nViisikielinen viulu:\u00a0Kiljanderin polska<\/em>\u00a0(trad. sov. Grundstr\u00f6m),\u00a0Viulutalkoot<\/em>. Emilia Lajunen ja Suvi Oskala: viisikielinen viulu, Kukka Lehto: viulu.<\/p>\n

\n
\"\"<\/a>
Viisikielinen viulu<\/figcaption><\/figure>\n
<\/div>\n<\/div>\n

3 Tulkintakeinot<\/h2>\n

T\u00e4ss\u00e4 luvussa esittelen erilaisia soittotekniikoita ja muita keinoja, joihin jatkotutkintokonserttien musiikillinen tulkinta perustuu. Selkeyden vuoksi k\u00e4yt\u00e4n niist\u00e4 yhteist\u00e4 nimityst\u00e4 tulkintakeino. Jotkin k\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4ni soittotekniikoista ovat yleisesti k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 klassisessa viulumusiikissa, mutta niit\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n harvemmin kansanmusiikissa. Osaan k\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4ni tulkintakeinoista olen tutustunut opiskellessani muiden maiden viuluperinteit\u00e4. Erilaiset tulkintakeinot p\u00e4\u00e4tyv\u00e4t kappaleisiin hyvin usein tiedostamatta kun etsin niihin tietynlaista tunnelmaa.<\/p>\n

Jokaisen tulkintakeinon kohdalla on esimerkkin\u00e4 nuotinnosp\u00e4tki\u00e4 ja \u00e4\u00e4nin\u00e4ytteit\u00e4, joita voi kuunnella painamalla soittimen play-nappulaa. Nuottiesimerkit avautuvat nuottikuvaketta klikkamalla. Nuotinnokset olen pyrkinyt tekem\u00e4\u00e4n niin, ett\u00e4 ne ovat selke\u00e4sti luettavia. Jokaisen tulkintakeinon kohdalla olen keskittynyt nimenomaan k\u00e4sitelt\u00e4v\u00e4n tulkintakeinon nuotintamiseen. Siksi olen saattanut j\u00e4tt\u00e4\u00e4 merkitsem\u00e4tt\u00e4 joitain muita \u00e4\u00e4nitteell\u00e4 kuultavissa olevia tulkinnallisia asioita. Kun viittaan tekstiss\u00e4 johonkin kappaleeseen, on sulkeissa ensin kappaleen nimi ja sen j\u00e4lkeen konsertin nimi: (Nusrat<\/em>,\u00a0Kohtaamisia<\/em>).<\/p>\n

3.1 Muuntelu ja improvisaatio<\/h3>\n

Muuntelua pidet\u00e4\u00e4n yhten\u00e4 olennaisimpana kansanmusiikin tyylipiirteen\u00e4. Viulupelimannien soitossa muuntelemisen muodot ja sen m\u00e4\u00e4r\u00e4 ovat vaihdelleet soittajan ja h\u00e4nen taitojensa mukaan. Muuntelua on esiintynyt l\u00e4hinn\u00e4 melodiikassa ja rytmiikassa, joskus harmoniassakin. Improvisaatiota ei suomalaisessa kansanomaisessa viulunsoitossa ole liiemmin esiintynyt. Vanhempaan kansanmusiikkikerrostumaan kuuluvissa pienkantele- ja jouhikkomusiikissa se on sen sijaan ollut olennainen osa musisointia. Muuntelun ja improvisaation v\u00e4list\u00e4 rajaa on vaikea m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 tarkasti. Hannu Sahan (1996: 86) mukaan muuntelu perustuu jonkin jo olemassa olevan rakenteen uudenlaiseen tuottamiseen, kun taas improvisaatiossa on kyse vapaammasta tai rajattomammasta prosessista.<\/p>\n

Jatkotutkintokonserttien l\u00e4hdemateriaaleina olleet etel\u00e4pohjalaiset pelimannit ovat muunnelleet soittoaan v\u00e4h\u00e4isesti. Esimerkiksi jalasj\u00e4rvel\u00e4isen Ahto Rautasen soitossa muuntelua esiintyy l\u00e4hinn\u00e4 jousituksissa. Muutamissa kappaleissa Rautanen tekee my\u00f6s pieni\u00e4 rytmisi\u00e4 muunnelmia. Kortesj\u00e4rvel\u00e4isen Matti Haudanmaan soitossa esiintyy ajoittain pieni\u00e4 melodisia muunnelmia, muuten h\u00e4n varioi samaan tapaan kuin Ahto Rautanen. (Kper A-K 3793; KICD73; Asplund ym. 1990: 19-23, 30-34.)<\/p>\n

Jatkotutkintokonserteissa olen liikkunut pienimuotoisesta muuntelusta aina improvisaatioon saakka. Erityisesti konserttien soolokappaleissa olen j\u00e4tt\u00e4nyt itselleni mahdollisuuden muunteluun kappaleiden rakenteista l\u00e4htien. Kaikki on ollut mahdollista, sill\u00e4 en ole halunnut tehd\u00e4 kappaleista valmiita sovituksia.<\/p>\n

Yksi ty\u00f6skentelymetodini on ollut huuliharpisti Jouko Kyh\u00e4l\u00e4n jatkotutkintoprosessissaan esittelem\u00e4 \u201dpolskan kielioppi\u201d. Kyh\u00e4l\u00e4 esitteli kolmannessa jatkotutkintokonsertissaan idean siit\u00e4, miten 1700-luvun pelimanni on pystynyt soittamaan yksin viiden p\u00e4iv\u00e4n h\u00e4\u00e4juhlallisuuksien tanssimusiikit. Kyh\u00e4l\u00e4n ajatuksena on se, ett\u00e4 pelimanni \u201dhallitsi tietyn tanssilajin olennaiset tyylipiirteet, rytmiikan, melodian fraasit ja muodon siten, ett\u00e4 h\u00e4n pystyi tuottamaan tarvittavaa tanssia loputtomasti.\u201d (Kyh\u00e4l\u00e4 2005.)<\/p>\n

Sovelsin t\u00e4t\u00e4 kappaleiden luurankomelodioista liikkeelle l\u00e4htev\u00e4\u00e4, muuntelun ja improvisaation v\u00e4limaastossa liikkuvaa ty\u00f6skentelytapaa erityisesti\u00a0Tarinoita<\/em>-konsertin\u00a0Rautasen d-mollipolska<\/em>\u00a0-kappaleessa. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen metodi on ollut mukana enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n tiedostettuna, kun olen valmistellut konserttien kappaleita.<\/p>\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_08_muuntelu_rautanen.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 8<\/strong>
\nMuuntelu:\u00a0Rautasen d-mollipolska<\/em>\u00a0(trad. sov. Kleemola),\u00a0Tarinoita.<\/em><\/p>\n

Nuottiesimerkki 1<\/a><\/strong>\u00a0(PDF)
\nMuuntelu:\u00a0Polska No 6<\/em>,\u00a0Jalasj\u00e4rven nuottikirja<\/em>.<\/p>\n

Nuottiesimerkki 2<\/a><\/strong> (PDF)
\nMuuntelu:\u00a0Polska No 6<\/em>, runkomelodia.<\/p>\n

Kun olen soittanut perinteisi\u00e4 s\u00e4velmi\u00e4, olen pyrkinyt etsim\u00e4\u00e4n kappaleesta useita toisintoja, jos niit\u00e4 on ollut k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4. N\u00e4iden pohjalta olen ty\u00f6st\u00e4nyt oman versioni kappaleesta.\u00a0Tarinoita<\/em>-konsertin\u00a0Etel\u00e4pohjalaisen polskasikerm\u00e4n<\/em>\u00a0j\u00e4lkimm\u00e4isen\u00e4 kappaleena oli\u00a0Kauhajoen ylypi\u00e4 polska<\/em>, jonka sovituksen tein kolmen erilaisen toisinnon pohjalta. K\u00e4yt\u00f6ss\u00e4ni olivat kauhajokisen Emil Riskun vuonna 1957, jalasj\u00e4rvisen Frans Kivist\u00f6n vuonna 1908 ja kauhajokisen Antero Haapasen vuosina 1927 tai 1928 soittamat versiot kappaleesta. Kappaleessa esiintyv\u00e4t niin melodinen, rytminen kuin rakenteellinenkin muuntelu.<\/p>\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_09_muuntelu_ep.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 9<\/strong>
\nMuuntelu:\u00a0Etel\u00e4pohjalainen polskasikerm\u00e4<\/em>\u00a0(trad. sov. Kleemola),\u00a0Tarinoita<\/em>.<\/p>\n

Nuottiesimerkki 3<\/a><\/strong>\u00a0(PDF)
\nMuuntelu:\u00a0Kauhajoen ylypi\u00e4 polska<\/em>.<\/p>\n

Toinen esimerkki muuntelusta on\u00a0J\u00e4rvenkyl\u00e4n paimenpolska<\/em>\u00a0-kappaleesta. Kappaleen l\u00e4ht\u00f6kohta oli Kauhajoen Musiikkiharrastusten Kannatusyhdistyksen nuottikokoelmasta l\u00f6ytynyt versio s\u00e4velm\u00e4st\u00e4.<\/p>\n

Nuottiesimerkki 4<\/a><\/strong> (PDF)
\nMuuntelu:\u00a0J\u00e4rvenkyl\u00e4n paimenpolska<\/em>, Kauhajoen Musiikkiharrastusten Kannatusyhdistyksen nuottikokoelma.<\/p>\n

Tarinoita<\/em>-konsertissa polskasta kuultiin versio, jossa esiintyy runsaasti melodista ja rytmist\u00e4 muuntelua.<\/p>\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_09_muuntelu_ep.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 10<\/strong>
\nMuuntelu:\u00a0J\u00e4rvenkyl\u00e4n paimenpolska<\/em>\u00a0(trad. sov. Kleemola),\u00a0Tarinoita<\/em>.<\/p>\n

Nuottiesimerkki 5<\/a><\/strong> (PDF)
\nMuuntelu:\u00a0J\u00e4rvenkyl\u00e4n paimenpolska, Tarinoita.<\/em><\/p>\n

Improvisaatiota konserteissa on esiintynyt v\u00e4hemm\u00e4n kuin muuntelua. Kolmas jatkotutkintokonsertti,\u00a0Sattumia<\/em>, pohjautui improvisoiden syntyneisiin teemoihin. Konsertin kahdella kappaleella oli ennalta p\u00e4\u00e4tetyt rakenteet, jotka loivat esityksen suuret linjat. Niiden sis\u00e4ll\u00e4 tapahtui paljon muuntelua ja jonkin verran improvisaatiota. T\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi muutamissa jatkotutkintokonserttien kappaleissa (Nusrat<\/em>,\u00a0Kohtaamisia<\/em>\u00a0ja\u00a0Work<\/em>,\u00a0Viulutalkoot<\/em>) on ollut selkeit\u00e4 sooloja, jotka ovat olleet improvisoituja. Sooloja oli tosin harjoiteltu etuk\u00e4teen, joten tietyll\u00e4 tasolla nekin olivat muunnelmia ennakkoon valmistelluista teemoista.<\/p>\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_11_impro_nusrat.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 11<\/strong>
\nImprovisaatio:\u00a0Nusrat<\/em>\u00a0(s\u00e4v. Kleemola),\u00a0Kohtaamisia.<\/em><\/p>\n

3.2 Agogiikka<\/h3>\n

Heti ensimm\u00e4isest\u00e4 jatkotutkintokonsertista l\u00e4htien olen kiinnitt\u00e4nyt erityist\u00e4 huomiota soittoni\u00a0agogisiin<\/a>\u00a0elementteihin. Olen hakenut soittooni ilmavuutta ja hengitt\u00e4vyytt\u00e4 svengin ja pulssin siit\u00e4 k\u00e4rsim\u00e4tt\u00e4. Rubato-soiton kanssa olen ty\u00f6skennellyt l\u00e4hes jokaisen konsertin yhteydess\u00e4. Koska soitin vuosia l\u00e4hinn\u00e4 vain pulssillista musiikkia, on ollut mielenkiintoista haastaa itsens\u00e4 soittamaan mahdollisimman v\u00e4h\u00e4n. Taukojen ja hiljaisuuden k\u00e4ytt\u00e4minen musiikissa on tullut minulle yh\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mm\u00e4ksi. T\u00e4h\u00e4n vaikuttaa yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n paljon harjoitus- tai esiintymistilan akustiikka. Paremmin kaikuvassa tilassa rubato-soitto on inspiroivampaa ja taukojen k\u00e4ytt\u00e4minen helpompaa.<\/p>\n

Arkistonauhoilla vapaata rytmink\u00e4sittely\u00e4 ja rubato-soittoa kuulee hyvin harvoin. Koska musiikin juuret ovat tanssisoitossa, ovat tasainen tempo ja rytmik\u00e4s soitto olleet yksi musiikin ja soittajan t\u00e4rkeimmist\u00e4 piirteist\u00e4. Poikkeuksena t\u00e4st\u00e4 ovat muutamat kappaleet, joissa pelimanni on ottanut tulkinnallisia vapauksia rytmisyydest\u00e4 v\u00e4litt\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Esimerkiksi jalasj\u00e4rvisen Ahto Rautasen soittama\u00a0Karhun valitus<\/em>\u00a0on rytmisesti vapaampi kuin muut polskas\u00e4velm\u00e4t, jotka Rautanen soitti samassa tilanteessa. Kappaleen tempo vaihtelee, kun Rautanen tulkitsee s\u00e4velm\u00e4\u00e4. (Kper A-K 3793.) Pirun polska on s\u00e4velm\u00e4tyyppi, josta l\u00f6ytyy erilaisia toisintoja useiden eri pelimannien soittamana. Kappaleeseen liittyy usein niin sanottu huhuiluosuus, joka on soitettu rytmisesti vapaammin (hJ\u00e4rvel\u00e4 2010b).<\/p>\n

Konserttien soolokappaleissa olen hakenut rajoja kappaleen pulssin sis\u00e4ll\u00e4 tapahtuvien agogisten muutoksien tekemiseen. Olen esimerkiksi etsinyt mahdollisuuksia kiirehtimiseen tai hidastamiseen yhden tahdin sis\u00e4ll\u00e4 (Nusrat<\/em>,\u00a0Kohtaamisia<\/em>). Ilmavaa rubato-soittoa olen k\u00e4ytt\u00e4nyt sek\u00e4 hitaissa improvisatorisissa kappaleissa (Karjasoitto<\/em>,\u00a0Viulutalkoot<\/em>) ett\u00e4 v\u00e4hitellen kiihtyviss\u00e4 tanssis\u00e4velmiss\u00e4 (J\u00e4rvenkyl\u00e4n paimenpolska<\/em>,\u00a0Tarinoita<\/em>).\u00a0Kohtaamisia<\/em>-konsertin polskanumero tanssijoiden kanssa oli pisimm\u00e4lle viety\u00e4 leikittely\u00e4 agogiikan kanssa (Laiturin \u00e4ij\u00e4n polska & Tallarin ja Seijarin polska<\/em>,\u00a0Kohtaamisia<\/em>). Kappaleen rakenne oli j\u00e4tetty hyvin avoimeksi, pulssi hidastui ja kiihtyi tarpeen mukaan. Improvisaatiota ja muuntelua oli sovituksessa hyvin paljon. Ideana oli se, ett\u00e4 sek\u00e4 muusikko ett\u00e4 tanssijat reagoivat toistensa antamiin impulsseihin polskan rytmiikan puitteissa.<\/p>\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_12_agogiikka_nusrat.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 12<\/strong>
\nAgogiikka:\u00a0Nusrat<\/em>\u00a0(s\u00e4v. Kleemola),\u00a0Kohtaamisia.<\/em><\/p>\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_13_agogiikka_karjasoitto.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 13<\/strong>
\nAgogiikka:\u00a0Karjasoitto<\/em>\u00a0(trad. sov. Kleemola),\u00a0Viulutalkoot.<\/em><\/p>\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_14_agogiikka_jarvenkyla.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 14<\/strong>
\nAgogiikka:\u00a0J\u00e4rvenkyl\u00e4n paimenpolska<\/em>\u00a0(trad. sov. Kleemola),\u00a0Tarinoita<\/em>.<\/p>\n

\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/video\/kleemolapiia_tohtori_videoesimerkki_01_Tallarin_polskat_352.mp4<\/a><\/video><\/div>\n

Videoesimerkki 1<\/strong>
\nAgogiikka:\u00a0Laiturin \u00e4ij\u00e4n polska & Tallarin ja Seijarin polska<\/em>
\n(trad. sov. Kleemola),\u00a0Kohtaamisia.<\/em>
\nPiia Kleemola: viulu, Reetta-Kaisa Iles (ent. Pirhonen) ja Timo Saari: tanssi.<\/p>\n

3.3 Intonaatio<\/h3>\n

Ensimm\u00e4iset\u00a0mikrointervalleja<\/a>\u00a0sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t kappaleet olivat korvia-avaava kokemus klassisen musiikin maailmasta tulleelle viulistille. Ruotsalainen kansanmusiikkiviulisti Sven Ahlb\u00e4ck oli opettamassa Haapaveden folkleirill\u00e4 1990-luvun alussa. H\u00e4nen johdollaan soitin ensimm\u00e4iset viulupolskat, joissa intonaatio oli totutusta poikkeava. Samalla kurssilla tutustuin mikrointervalleihin my\u00f6s Susanne Rosenbergin laulutunneilla.<\/p>\n

My\u00f6hemmin, kun olin vaihto-opiskelijana Tukholmassa Kuninkaallisen Musiikkikorkeakoulun kansanmusiikin osastolla, perehdyin mikrointervalleihin tarkemmin Sven Ahlb\u00e4ckin teoriatunneilla. Tunneilla muun muassa herkistettiin korvia pienillekin intonaation muutoksille. Puolen vuoden harjoittelun j\u00e4lkeen pystyin hyvin tunnistamaan puolen s\u00e4velaskeleen sis\u00e4ll\u00e4 viisi erilaista s\u00e4velkorkeutta. Ellika Frisellin viulutunneilla mikrointervallit tulivat tutuiksi, kun tutustuin Orsan alueen viuluperinteeseen.<\/p>\n

Suomalaisessa viuluperinteess\u00e4 on esiintynyt mikrointervalleja, mutta niit\u00e4 on merkitty nuotinnoksiin vain hyvin harvoin, toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa. Ruotsissa pelimannit ovat k\u00e4ytt\u00e4neet mikrointervalleista muun muassa seuraavanlaisia k\u00e4sitteit\u00e4: \u201dbl\u00e5 toner\u201d (siniset s\u00e4velet), \u201dmellantoner\u201d (v\u00e4lis\u00e4velet) ja \u201dvall\u00e5tstoner\u201d (paimensoiton s\u00e4velet). Soittajat ovat siis olleet tietoisia siit\u00e4, ett\u00e4 he k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t poikkeavaa intonaatiota (Ahlb\u00e4ck i.v: 40). Suomalaisen viuluperinteen yhteydess\u00e4 en ole t\u00f6rm\u00e4nnyt vastaaviin kertomuksiin. Kun kuuntelee arkistonauhoilta pelimannien soittoa, voi huomata, ett\u00e4 jotkut pelimannit k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t poikkeavaa intonaatiota jatkuvasti. Kyseess\u00e4 voi olla joko tietoinen valinta tai esimerkiksi teknisist\u00e4 seikoista (suuret k\u00e4det, paksut sormet, viulun asento) johtuva asia.<\/p>\n

Jouni J\u00e4rvel\u00e4 (1985) kirjoittaa pro gradu -tutkielmassaan isois\u00e4ns\u00e4 Johannes J\u00e4rvel\u00e4n intonaatiosta seuraavasti: \u201d\u00c4\u00e4nen korkeus poikkeaa toisinaan tasavireisest\u00e4 ja t\u00e4ll\u00f6in olen nuolella yl\u00f6s tai alasp\u00e4in osoittanut poikkeaman suunnan. Poikkeamat ovat kuitenkin satunnaisia, enk\u00e4 ole katsonut aiheelliseksi puuttua niiden suuruuteen.\u201d (J\u00e4rvel\u00e4 1985: 18). Arto J\u00e4rvel\u00e4n mukaan mikrointervallien k\u00e4ytt\u00f6 on Suomessa ollut tietoista ainakin teknisesti taitavien soittajien kohdalla. H\u00e4n kertoo, ett\u00e4 Johannes J\u00e4rvel\u00e4 on soittanut\u00a0Teksan Maijan roskapuuvalssissa<\/em>\u00a0aina tietyss\u00e4 kohdassa neutraalin g-s\u00e4velen, vaikka harmoonin soinnussa soikin gis-s\u00e4vel. Arto J\u00e4rvel\u00e4n mukaan valinta oli tietoinen. Jouni J\u00e4rvel\u00e4n tutkimus tukee Arto J\u00e4rvel\u00e4n teoriaa siit\u00e4, ett\u00e4 mikrointervallien esiintyminen liittyy usein asteikkokulkuun. Jos asteikkokulku on nouseva, on mikrointervalli usein korkea suhteessa \u201dpuhtaaseen\u201d s\u00e4veleen. Jos kulku taas on laskeva, on mikrointervalli helposti matala. Jouni J\u00e4rvel\u00e4n tekemien nuotinnosten mukaan mikrointervallit esiintyv\u00e4t Johannes J\u00e4rvel\u00e4n soitossa yleens\u00e4 edell\u00e4 mainitulla tavalla. (J\u00e4rvel\u00e4 h2010a; J\u00e4rvel\u00e4 1995: 21-24, 31-34.)<\/p>\n

Intonaation muokkaaminen on nyky\u00e4\u00e4n olennainen osa soittoani. Joidenkin kappaleiden kohdalla olen ottanut arkistonauhoilta kuulemani, normaalista poikkeavan intonaation olennaiseksi osaksi kappaletta. Toisaalta olen my\u00f6s muokannut nuottikirjoista valitsemieni kappaleiden intonaatiota haluamaani suuntaan. Joihinkin kappaleisiin mikrointervallit tulevat mukaan luonnollisena osana heti alusta l\u00e4htien (Hullu-Sakarin polskat, Yxi Tarpeellinen Nuotti-Kiria<\/em>). Joskus haen mikrointervallien avulla kappaleeseen tietynlaista s\u00e4vy\u00e4 (Nusrat, Kohtaamisia<\/em>). Usein intonaation muokkaamista esiintyy soitossani hitaissa, rubatomaisissa kappaleissa (Danse du barbieres, Viulutalkoot<\/em>).<\/p>\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_15_intonaatio_hullus.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 15<\/strong>
\nIntonaatio:\u00a0Hullu-Sakarin polskat<\/em>\u00a0(trad. sov. Kleemola & Prauda),\u00a0Yxi Tarpeellinen Nuotti-Kiria.<\/em>\u00a0Piia Kleemola: barokkiviulu, Petri Prauda: cittern.<\/p>\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_16_intonaatio_nusrat.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 16<\/strong>
\nIntonaatio:\u00a0Nusrat<\/em>\u00a0(s\u00e4v. Kleemola),\u00a0Kohtaamisia<\/em>.<\/p>\n

Nuottiesimerkki 6<\/a><\/strong> (PDF)
\nIntonaatio:\u00a0Nusrat<\/em>\u00a0(s\u00e4v. Kleemola),\u00a0Kohtaamisia<\/em>.<\/p>\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_17_intonaatio_barbieres.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 17<\/strong>
\nIntonaatio:\u00a0Danse du barbieres<\/em>\u00a0(trad. sov. Kleemola-Lajunen-Lehto-Oskala),\u00a0Viulutalkoot<\/em>.
\nPiia Kleemola ja Kukka Lehto: viulu, Emilia Lajunen ja Suvi Oskala: viisikielinen viulu.<\/p>\n

3.4 Aksentointi ja puntitus<\/h3>\n

Jousenk\u00e4ytt\u00f6ni perusta on niin sanottu kahdeksikkojousi. T\u00e4m\u00e4 vahvaan aksentointiin pohjautuva jousitustapa mahdollistaa tempon ja pulssin korostamisen soolosoitossakin. Kahdeksikkojousituksessa sek\u00e4 ty\u00f6nt\u00f6- ett\u00e4 vetojousen alkua aksentoidaan siten, ett\u00e4 jousen tyviosa tekee ilmaan kallellaan olevan kahdeksikon muotoista kuviota. Sven Ahlb\u00e4ck puhuu aksentin ja painotuksen yhdistelm\u00e4st\u00e4, jota h\u00e4n kutsuu nimell\u00e4 \u201dgungmarkering\u201d (keinumarkkeeraus). Ahlb\u00e4ckin mukaan jousenvaihdon alussa on aksentti, joka vaihtuu painotukseksi. T\u00e4m\u00e4 yhdistelm\u00e4 esiintyy usein suhteessa 1:2. (Ahlb\u00e4ck 1995: 11\u201312.)<\/p>\n

Nuottiesimerkki 7<\/a> <\/strong>(PDF)
\n\u201dgungmarkering\u201d. (Ahlb\u00e4ck 1995: 12).<\/p>\n

Kahdeksikkojousitus eroaa suuresti klassisen viulunsoiton jousenk\u00e4yt\u00f6st\u00e4, jossa pyrit\u00e4\u00e4n suoraan ja tasaiseen \u00e4\u00e4neen ilman aksentointia. Kahdeksikkojousi-termi ei ole yleisesti k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 suomalaisessa kansanmusiikissa. Olen ryhtynyt k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n sit\u00e4, kun olen opettanut kyseist\u00e4 jousitustapaa. Omassa soitossani kahdeksikkojousitukseen yhdistyy usein my\u00f6s pari\u00e4\u00e4nten ja vapaiden kielten k\u00e4ytt\u00f6. Arto J\u00e4rvel\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 jousituksen yhteydess\u00e4 my\u00f6s termi\u00e4 keinujousi. Keinujousesta on puhunut my\u00f6s lapv\u00e4\u00e4rttil\u00e4inen viulisti Torsten P\u00e4rus, joka J\u00e4rvel\u00e4n mukaan k\u00e4ytti termi\u00e4 kuvatessaan tapaansa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 jousta. (J\u00e4rvel\u00e4 h2010b.)<\/p>\n

Keinujousituksessa aksentointia tapahtuu useamman kerran yhden jousenvedon sis\u00e4ll\u00e4. Keinujousitusta k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n useimmiten valsseissa tai hitaissa kappaleissa. Kahdeksikkojousitus sen sijaan esiintyy yleens\u00e4 kahdeksasosakuluissa niin, ett\u00e4 aksentointi tapahtuu aina, kun jousen suunta vaihtuu.<\/p>\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_18_aksentointi_keinujousi.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 18<\/strong>
\nKeinujousi<\/p>\n

Nuottiesimerkki 8<\/a><\/strong> (PDF)
\nKeinujousi<\/p>\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_19_aksentointi_kasijousi.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 19<\/strong>
\nKahdeksikkojousi<\/p>\n

Nuottiesimerkki 9<\/a><\/strong> (PDF)
\nKahdeksikkojousi<\/p>\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_20_kasijousi_laiturin_aija.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 20<\/strong>
\nKahdeksikkojousi:\u00a0Laiturin \u00e4ij\u00e4n polska<\/em>\u00a0(trad. sov. Kleemola),\u00a0Kohtaamisia<\/em>.
\nPiia Kleemola: viulu, Reetta-Kaisa Iles (ent. Pirhonen): tanssi.<\/p>\n

Suomalaisessa kansanomaisessa viulunsoitossa keinujousitusta esiintyy useammin kuin kahdeksikkojousitusta. Keinujousitusta ovat k\u00e4ytt\u00e4neet esimerkiksi edell\u00e4 mainittu Torsten P\u00e4rus ja Erkki Mets\u00e4pelto valssisoitossaan (hJ\u00e4rvel\u00e42010b; KICD41; KICD49). Kahdeksikkojousitusta kuulee arkistonauhoilla hyvin harvoin. Useat pelimannit aksentoivat soittoaan vahvasti, mutta suoranaista kahdeksikkojousitusta se ei ole. Esimerkiksi kauhajokisen Emil Riskun soitto on hyvin aksentoivaa ja selke\u00e4\u00e4.\u00a0Polskan parhaita<\/em>\u00a0-levylt\u00e4 l\u00f6ytyv\u00e4n, Riskun soittaman\u00a0Etel\u00e4pohjalaisen polskasikerm\u00e4n<\/em>\u00a0alussa voi kuulla pieni\u00e4 vivahteita kahdeksikkojousen k\u00e4yt\u00f6st\u00e4. (KICD73.)<\/p>\n

Puntti on nyky\u00e4\u00e4n yksi suomalaisen kansanomaisen viulunsoiton olennaisimmista tyylipiirteist\u00e4. My\u00f6s useiden muiden maiden viuluperinteiss\u00e4 voi kuulla puntitusta, jolla korostetaan soiton rytmisyytt\u00e4. Puntilla tarkoitetaan tahdin painottomien iskualojen korostamista jousenk\u00e4yt\u00f6n avulla. Puntin k\u00e4ytt\u00e4minen juontaa juurensa kansanmusiikin k\u00e4ytt\u00f6tarkoitukseen tanssimusiikkina. Usein tanssitilaisuuden muusikkona on ollut vain yksi viulisti, jolloin soiton rytmisyys on ollut eritt\u00e4in t\u00e4rke\u00e4 tekij\u00e4. Puntituksen avulla viulisti on pystynyt tuottamaan soittamaansa kappaleeseen selke\u00e4n pulssin, joka helpottanut tanssimista.<\/p>\n

Viulisti puntittaa aksentoimalla heikkoja tahdinosia jousellaan. Soittajasta riippuen t\u00e4m\u00e4 tapahtuu joko etusormella, ranteella, kyyn\u00e4rvarrella tai yleisimmin n\u00e4iden yhdistelm\u00e4ll\u00e4. Aksentoinnin seurauksena jousen paine kieli\u00e4 vasten lis\u00e4\u00e4ntyy. Samaan aikaan jousen vauhti kiihtyy ja saa aikaan \u00e4\u00e4nenvoimakkuuden kasvamisen. Matti M\u00e4kel\u00e4 (1999) jakaa puntituksen pystypuntitukseen ja vaakapuntitukseen, mutta korostaa, ett\u00e4 kumpikaan puntitusmuoto ei ole koskaan t\u00e4ysin irrallinen toisesta. M\u00e4kel\u00e4n mukaan horisontaalipuntitus perustuu vaakasuoraan liikkeeseen, jossa k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n melko runsaasti jousta. Vertikaalipuntituksessa jousi taas pureutuu tiukemmin kieleen ja jousenmitta on lyhyempi. (M\u00e4kel\u00e4 1999: 19\u201320; ks. my\u00f6s N\u00e4reharju 1995).<\/p>\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_21_aksentointi_puntti.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 21<\/strong>
\nPuntti<\/p>\n

Nuottiesimerkki 10<\/a><\/strong> (PDF)
\nPuntti<\/p>\n

Arkisto\u00e4\u00e4nitteill\u00e4, joita kuuntelin jatkotutkintoprosessin aikana, puntitusta esiintyy hyvin vaihtelevasti. Etel\u00e4pohjalaisissa polskissa se on ollut melko v\u00e4h\u00e4ist\u00e4, sill\u00e4 pelimannit ovat korostaneet enemm\u00e4n tahdin iskullisia osia. Polskissa, jotka sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t tiheit\u00e4 16-osanuottikulkuja, puntituksen kaltaista efekti\u00e4 on toteutettu synkooppijousituksella, kuten esimerkiksi Matti Haudanmaan soittamassa\u00a0H\u00e4rm\u00e4l\u00e4isess\u00e4 polskassa<\/em>\u00a0(Asplund ym. 1990: 47-49). Perhonjokilaakson viuluperinteess\u00e4 puntitus on yksi m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4vimmist\u00e4 tyylipiirteist\u00e4. Mauno J\u00e4rvel\u00e4 ja Juha Kangas (1972) k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t termi\u00e4 \u201drytmi<\/em>\u00a0ja sen kansanomainen k\u00e4sittely\u201d, kun he tarkoittavat puntitusta, ja mainitsevat sen olevan t\u00e4rke\u00e4 elementti kaustislaisessa viulunsoitossa. \u201dTanssijoita helpottava s\u00e4estyksenomainen iskutus loihdittiin jousella, jota liikuteltiin niin, ett\u00e4 aksentti sattui aina iskuttomalle tahtiosalle.\u201d (J\u00e4rvel\u00e4 & Kangas 1972: 4). Arto J\u00e4rvel\u00e4n mukaan puntittaminen on usein ollut soittajakohtainen, ei niink\u00e4\u00e4n alueellinen tyylivalinta (J\u00e4rvel\u00e4 h2010a).<\/p>\n

Kun aikanaan hain eroa klassisen musiikin ja kansanmusiikin soittamisen v\u00e4lille, puntitus oli yksi ratkaisevista tekij\u00f6ist\u00e4. Puntitin kaiken soittamani kansanmusiikin raskaalla k\u00e4dell\u00e4. Nyky\u00e4\u00e4n tilanne on erilainen. Kappale ja siin\u00e4 tavoiteltava tunnelma ratkaisevat sen, mink\u00e4laista punttia, jos lainkaan, k\u00e4yt\u00e4n soitossani. V\u00e4lill\u00e4 puntitan hyvinkin raskaalla k\u00e4dell\u00e4, joskus taas tavoittelen tietoisesti suoraa ja klassisempaa sointia. Esimerkkej\u00e4 puntituksesta l\u00f6ytyy seuraavista kappaleista:\u00a0Seilimaakarin polska<\/em>\u00a0(Yxi Tarpeellinen Nuotti-Kiria<\/em>) ja\u00a0Pirun ja papin polska<\/em>\u00a0(Kohtaamisia<\/em>).<\/p>\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_22_puntti_pirunp.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 22<\/strong>
\nPuntitus:\u00a0Pirun ja papin polska<\/em>, (trad. sov. Kleemola),\u00a0Kohtaamisia<\/em>.<\/p>\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_23_puntti_seilimaakari.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 23<\/strong>
\nPuntitus:\u00a0Seilimaakarin polska<\/em>\u00a0(trad. sov. Kleemola),\u00a0Yxi Tarpeellinen Nuotti-Kiria<\/em>.<\/p>\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_24_puntti_pirunp.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 24<\/strong>
\nAksentointi ja puntitus:\u00a0Pirun ja papin polska<\/em>, (trad. sov. Kleemola),\u00a0Kohtaamisia<\/em>.<\/p>\n

Nuottiesimerkki 11<\/a><\/strong> (PDF)
\nAksentointi ja puntitus:\u00a0Pirun ja papin polska<\/em>, (trad. sov. Kleemola),\u00a0Kohtaamisia<\/em>.<\/p>\n

3.5 Koristelu<\/h3>\n

Suomalaiset pelimanniviulistit ovat k\u00e4ytt\u00e4neet soitossaan koristelua vaihtelevasti. L\u00e4hinn\u00e4 koristelu on koostunut erilaisista heleist\u00e4 ja ennakkos\u00e4velist\u00e4 (M\u00e4kel\u00e4 2006: 478). Pitki\u00e4 trillej\u00e4 suomalaiset viulistit ovat k\u00e4ytt\u00e4neet hyvin harvoin. Niit\u00e4 on esiintynyt enemm\u00e4n suomenruotsalaisen viuluperinteen puolella. Korukuviot esiintyv\u00e4t kappaleissa useimmiten rytmisin\u00e4 elementtein\u00e4. Etel\u00e4pohjalaisista viulisteista esimerkiksi Erkki Mets\u00e4pelto soitti kappaleensa hyvin koristelemattomina (KICD041). Kuortanelaisen Elias Tallarin polskat, jotka ovat s\u00e4ilyneet Heikki Klemetin ja Toivo Haapasen nuotinnoksina, ovat taas t\u00e4ynn\u00e4 mit\u00e4 erilaisempia korukuvioita. Muita runsaasti soittoaan koristelleita viulisteja olivat V\u00e4in\u00f6 Aarnio Humppilasta sek\u00e4 Kustaa J\u00e4rvinen Euralta (KICD28; Westerholm 1992).<\/p>\n

Oma tapani koristella kappaleita on saanut vaikutteita suomalaisen perinnesoiton lis\u00e4ksi ruotsalaisesta, norjalaisesta ja irlantilaisesta kansanmusiikista. K\u00e4yt\u00e4n paljon etuheleit\u00e4, triolikoruja ja pidempi\u00e4kin trillej\u00e4. Valitsen korukuviot ja tavan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 niit\u00e4 kappaleen ja sen vaatiman tunnelman mukaan. Valinnat ovat j\u00e4lleen puoliksi tiedostamattomia, sill\u00e4 ne syntyv\u00e4t musiikin vaatimuksista.<\/p>\n

J\u00e4rvenkyl\u00e4n paimenpolskassa<\/em>\u00a0olen l\u00e4htenyt liikkeelle alkuper\u00e4isen nuotinnoksen (ks. nuottiesimerkki no. 12) koruista. Lopputuloksessa koruja on huomattavasti enemm\u00e4n (J\u00e4rvenkyl\u00e4n paimenpolska, Tarinoita<\/em>). Toinen tapa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 koruja l\u00f6ytyy\u00a0Nusrat<\/em>-kappaleesta, jossa tavoittelen pakistanilaisen laulaja Nusrat Fateh Ali Khanin musiikin kiihke\u00e4\u00e4 tunnelmaa koristelun avulla. (Nusrat, Kohtaamisia<\/em>). Kappaleessa on paljon pitki\u00e4 trillej\u00e4, joita en k\u00e4yt\u00e4 esimerkiksi polskasoitossa yleens\u00e4 lainkaan.<\/p>\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_25_koristelu_jarvenkyla.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 25<\/strong>
\nKoristelu:\u00a0J\u00e4rvenkyl\u00e4n paimenpolska<\/em>\u00a0(trad. sov. Kleemola),\u00a0Tarinoita<\/em>.<\/p>\n

Nuottiesimerkki 12<\/a><\/strong> (PDF)
\nKoristelu:\u00a0J\u00e4rvenkyl\u00e4n paimenpolska<\/em>, Kauhajoen Musiikkiharrastusten Kannatusyhdistyksen nuottikokoelma.<\/p>\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_26_koristelu_nusrat.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 26<\/strong>
\nKoristelu:\u00a0Nusrat<\/em>\u00a0(s\u00e4v. Kleemola),\u00a0Kohtaamisia<\/em>.<\/p>\n

Nuottiesimerkki 13<\/a><\/strong> (PDF)
\nKoristelu:\u00a0Nusrat<\/em>\u00a0(s\u00e4v. Kleemola),\u00a0Kohtaamisia<\/em>.<\/p>\n

3.6 Moni\u00e4\u00e4nisyys<\/h3>\n

Sek\u00e4 kansanmusiikissa ett\u00e4 klassisessa viulumusiikissa esiintyy yksi\u00e4\u00e4nisen soiton rinnalla moni\u00e4\u00e4nisyytt\u00e4. Melodian ohella voi soida jompikumpi vierekk\u00e4isist\u00e4 vapaista kielist\u00e4. Melodiakielen viereist\u00e4 kielt\u00e4 voidaan my\u00f6s sormittaa, jolloin syntyy kaksoisote. Kansanomaisessa viulunsoitossa on esiintynyt pelimannista riippuen sek\u00e4 kaksois\u00e4\u00e4nien k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 ett\u00e4 niin sanottua borduna-soittoa. Borduna-soitossa melodian viereinen vapaa kieli soi mukana koko ajan ik\u00e4\u00e4n kuin s\u00e4estyksen tapaan. Borduna-soittoa on esiintynyt yleisemmin It\u00e4-Suomessa, L\u00e4nsi-Suomessa on taas k\u00e4ytetty hiukan enemm\u00e4n kaksois\u00e4\u00e4ni\u00e4. Kaksois\u00e4\u00e4ni\u00e4 on k\u00e4ytetty erityisesti fraasien lopuissa korostamaan t\u00e4rkeit\u00e4 s\u00e4veli\u00e4. (M\u00e4kel\u00e4 2006: 478.) Etel\u00e4pohjalaiset perinnesoittajat ovat k\u00e4ytt\u00e4neet pari\u00e4\u00e4ni\u00e4 juuri edell\u00e4 mainitun tavan mukaan, harkinnanvaraisesti tietyill\u00e4 s\u00e4velill\u00e4. Yksi tunnetuista borduna-soittajista oli m\u00e4ntyharjulainen viulisti Jalmari Siiri\u00e4inen, jonka soittotapa muistutti paljon jouhikonsoittoa (KICD29).<\/p>\n

K\u00e4yt\u00e4n moni\u00e4\u00e4nisyytt\u00e4 soitossani tarpeen mukaan. Lis\u00e4\u00e4n usein melodiaan harmonian mukaisia pari\u00e4\u00e4ni\u00e4 erityisesti fraasien loppuihin ja alkuihin. Hyvin usein n\u00e4ihin pari\u00e4\u00e4niin liittyy my\u00f6s aksentointi (J\u00e4rvenkyl\u00e4n paimenpolska, Tarinoita<\/em>). Joskus tavoittelen tietoisesti esimerkiksi jouhikkomaista tai hardangerviulumaista tunnelmaa, silloin k\u00e4yt\u00e4n melodian mukana soivaa bordunaa (Vuonoilta kuultua, Sattumia<\/em>).<\/p>\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_27_moniaa_jarvenkyla.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 27<\/strong>
\nMoni\u00e4\u00e4nisyys:\u00a0J\u00e4rvenkyl\u00e4n paimenpolska<\/em>\u00a0(trad. sov. Kleemola),\u00a0Tarinoita<\/em>.<\/p>\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_28_moniaa_vuonoilta.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 28<\/strong>
\nMoni\u00e4\u00e4nisyys:\u00a0Vuonoilta kuultua<\/em>\u00a0(s\u00e4v. Kleemola),\u00a0Sattumia<\/em>.<\/p>\n

Nuottiesimerkki 14<\/a> <\/strong>(PDF)
\nMoni\u00e4\u00e4nisyys:\u00a0Vuonoilta kuultua<\/em>\u00a0(S\u00e4v. Kleemola),\u00a0Sattumia<\/em>.<\/p>\n

3.7 Vibrato<\/h3>\n

Vibrato on viulunsoitossa yleisesti k\u00e4ytetty tekniikka, jossa vasemman k\u00e4den nopealla edestakaisella liikkeell\u00e4 muodostetaan \u00e4\u00e4neen pieni\u00e4 s\u00e4velkorkeuden vaihteluja (Bengtsson & Stenkvist 1979: 613). Vibrato tehd\u00e4\u00e4n joko sormenp\u00e4\u00e4ll\u00e4, ranteella tai k\u00e4sivarrella. Klassisessa viulunsoitossa vibrato on olennainen osa \u00e4\u00e4nenmuodostusta. Kun aloitin kansanmusiikin soittamisen ala-asteik\u00e4isen\u00e4, antoi opettajani Timo Hannula selv\u00e4n ohjeen: vibrato ei kuulu kansanmusiikkiin. T\u00e4t\u00e4 ohjetta toteutin pitk\u00e4\u00e4n nuoruuden ehdottomuudella. Asia ei kuitenkaan ole aivan n\u00e4in yksinkertainen. Monet perinnesoittajat, esimerkiksi Konsta Jylh\u00e4, ovat k\u00e4ytt\u00e4neet vibratoa tehokeinona ja tulkintansa v\u00e4lineen\u00e4. Konsta Jylh\u00e4ll\u00e4 vibrato tosin ilmestyi soittoon omien s\u00e4vellysten ja niiden vaativan laulavamman viulun soinnin my\u00f6t\u00e4 (J\u00e4rvel\u00e4 1997: 6). My\u00f6s Erkki Mets\u00e4pellon soitossa on kuultavissa vibraton k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 ainakin valssis\u00e4velmiss\u00e4 (KICD41).<\/p>\n

Itse k\u00e4yt\u00e4n vibratoa yhten\u00e4 tulkintakeinona samoin kuin esimerkiksi intonaation muuntelua. Joidenkin kappaleiden tunnelmaan vibrato kuuluu olennaisena osana, toisiin se ei sovi lainkaan. Muuntelen vibraton luonnetta ja laajuutta tarpeen mukaan. K\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ni vibrato voi olla aggressiivinen ja \u201dt\u00f6rke\u00e4\u201d (Rukkimestarin poika, Kohtaamisia<\/em>) tai kaunis ja pehme\u00e4 (Mit\u00e4 silloin taita puuttuu?, Yxi Tarpeellinen Nuotti-Kiria<\/em>).<\/p>\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_29_vibrato_rukkimestari.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 29<\/strong>
\nVibrato:\u00a0Rukkimestarin poika<\/em>\u00a0(s\u00e4v. Kleemola & Kivim\u00e4ki),\u00a0Kohtaamisia<\/em>.
\nPiia Kleemola: viulu, Anne-Mari Kivim\u00e4ki: 5-rivinen haitari, Reetta-Kaisa Iles (ent. Pirhonen) ja Timo Saari: tanssi.<\/p>\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_30_vibrato_virsi.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 30<\/strong>
\nVibrato:\u00a0Mit\u00e4 silloin taita puuttuu?<\/em>\u00a0(trad. sov. Kleemola & Henriksson),\u00a0Yxi Tarpeellinen Nuotti-Kiria<\/em>.
\nPiia Kleemola: barokkiviulu, Marianna Henriksson: cembalo.<\/p>\n

3.8 Jousiperkussio<\/h3>\n

Jousiperkussiolla tarkoitan soittotekniikkaa, jossa jousen perkussiivisella k\u00e4yt\u00f6ll\u00e4 tuotetaan viulusta kuivia ja soimattomia \u00e4\u00e4ni\u00e4, joita yhdistet\u00e4\u00e4n normaaliin soittoon. Tekniikan avulla voidaan soittaa erilaisia s\u00e4estyskuvioita tai maustaa muuten soittoa lis\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 melodian sekaan erilaisia sointiv\u00e4rej\u00e4. Jousi isket\u00e4\u00e4n kieleen suurella paineella ja kielet sammutetaan vasemman k\u00e4den sormilla, jos halutaan tuottaa t\u00e4ysin soimaton \u00e4\u00e4ni.<\/p>\n

Suomalaisessa kansanomaisessa viulunsoitossa tekniikkaa ei ole k\u00e4ytetty. Jousiperkussio ei ole Suomessa laajalti k\u00e4ytetty termi. Sanaa ei esimerkiksi l\u00f6ydy musiikkitietosanakirjoista. Itse otin termin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n, kun tutustuin tekniikkaan Haapaveden folkleirill\u00e4 kes\u00e4ll\u00e4 2001 amerikkalaisen bluegrass-viulisti Casey Driessenin tunneilla. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen olen harjoitellut tekniikkaa ja sen soveltamista suomalaiseen kansanmusiikkiin itsekseni sek\u00e4 Driessenin opettajan Darol Angerin opetus-dvd:n avulla. Jousiperkussion mahdollisuudet ovat rajattomat, teknisesti taitava soittaja voi toteuttaa tekniikalla paljon erilaisia sointiv\u00e4rej\u00e4 ja s\u00e4estystapoja. Koen, ett\u00e4 olen viel\u00e4 alkutaipaleella jousiperkussion ja sen tarjoamien mahdollisuuksien suhteen.<\/p>\n

Jatkotutkintokonserteissa jousiperkussiota on esiintynyt s\u00e4estyskuvioissa (Raharinki, Viulutalkoot<\/em>\u00a0sek\u00e4\u00a0Jumalantauti, Viulutalkoot<\/em>) ja rytmisen\u00e4 elementtin\u00e4 (Seilimaakarin polska, Yxi Tarpeellinen Nuotti-Kiria<\/em>).<\/p>\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_31_jousiperkka_raharinki.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 31<\/strong>
\nJousiperkussio:\u00a0Raharinki<\/em>\u00a0(trad. sov. Kleemola),\u00a0Viulutalkoot<\/em>.<\/p>\n

Nuottiesimerkki 15<\/a><\/strong> (PDF)
\nJousiperkussio:\u00a0Raharinki<\/em>\u00a0(trad. sov. Kleemola),\u00a0Viulutalkoot<\/em>.<\/p>\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_32_jousiperkka_jumalantauti.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 32<\/strong>
\nJousiperkussio:\u00a0Jumalantauti, 3. osa<\/em>\u00a0(s\u00e4v. Eero Grundstr\u00f6m),\u00a0Viulutalkoot<\/em>.
\nPiia Kleemola: oktaaviviulu, Emilia Lajunen ja Suvi Oskala: viisikielinen viulu, Kukka Lehto: viulu<\/p>\n

Nuottiesimerkki 16<\/a><\/strong> (PDF)
\nJousiperkussio:\u00a0Jumalantauti, 3. osa<\/em>\u00a0(s\u00e4v. Eero Grundstr\u00f6m),\u00a0Viulutalkoot<\/em>.<\/p>\n

Jouduimme harjoitusvaiheessa soveltamaan nuottiesimerkiss\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4\u00e4 osiota melko paljon. Emme pystyneet tuottamaan kaikkia Eero Grundstr\u00f6min kirjoittamia \u00e4\u00e4ni\u00e4, joten jokainen soittaja muokkasi oman stemmansa soitettavaksi mieltymystens\u00e4 mukaan.<\/p>\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_33_jousiperkka_seilimaakari.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 33<\/strong>
\nJousiperkussio:\u00a0Seilimaakarin polska<\/em>\u00a0(trad. sov. Kleemola),\u00a0Yxi Tarpeellinen Nuotti-Kiria<\/em>.<\/p>\n

3.9 Hyppyjousitukset – spiccato, sautill\u00e9 ja ricochet<\/h3>\n

Spiccato on hyppiv\u00e4n jousen muoto, jossa jousi pudotetaan ilmasta ja se irtoaa kielelt\u00e4 joka s\u00e4velen j\u00e4lkeen. Jousen pudotuskorkeus vaikuttaa \u00e4\u00e4nen laatuun ja dynamiikkaan: mit\u00e4 korkeammalta l\u00e4hdet\u00e4\u00e4n, sit\u00e4 voimakkaampi ja yleens\u00e4 ter\u00e4v\u00e4mpi sointi syntyy. Sautill\u00e9 eroaa spiccatosta siten, ettei jousta nosteta ja pudoteta kutakin s\u00e4velt\u00e4 varten erikseen. Hyppiminen syntyy p\u00e4\u00e4asiassa jousen kimmoisuudesta. Ricochet perustuu kokonaan jousen luonnolliseen kimpoamiseen. Siin\u00e4 samalla jousenvedolla soitetaan useita s\u00e4veli\u00e4, mutta ainoastaan ensimm\u00e4isen s\u00e4velen kohdalla jousik\u00e4dell\u00e4 annetaan impulssi, kun jousi heitet\u00e4\u00e4n kielelle. (Galamian 1990 [1963]: 63-66).<\/p>\n

En aluksi hahmottanut, ett\u00e4 k\u00e4yt\u00e4n soitossani useita erilaisia hyppyjousituksen muotoja. Tiedostin kyll\u00e4 sen, ett\u00e4 k\u00e4yt\u00e4n usein spiccatoa soittoni mausteena. Kun k\u00e4vin l\u00e4pi tarkemmin klassisen viulunsoiton jousitustapoja, havaitsin, ett\u00e4 k\u00e4yt\u00e4n spiccaton lis\u00e4ksi my\u00f6s muita tekniikkoja. T\u00e4m\u00e4 juontaa j\u00e4lleen juurensa tapaani tehd\u00e4 kappaleiden sovituksia. Erilaisten soittotekniikoiden valinta l\u00e4htee musiikista ja kappaleen vaatimuksista, ei teknisist\u00e4 tarpeista. En siis mieti tietoisesti, ett\u00e4 k\u00e4yt\u00e4n jossain kohtaa kappaletta ricochet-jousitusta, vaan jousitus tulee k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n musiikin vaatimusten my\u00f6t\u00e4.<\/p>\n

Suomalaisten pelimannien soitossa kuulee harvemmin hyppyjousituksia. T\u00e4m\u00e4 on saattanut johtua esimerkiksi soittajan tavasta pit\u00e4\u00e4 kiinni jousesta tai jousen muodosta. Hyppyjousitukset vaativat hyv\u00e4\u00e4 jousen hallintaa, eiv\u00e4tk\u00e4 ne onnistu jos jousesta pidet\u00e4\u00e4n kiinni erikoisella tavalla (J\u00e4rvel\u00e4 h2010a). Pelimannit eiv\u00e4t my\u00f6sk\u00e4\u00e4n v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole osanneet kaivata hyppyjousituksia, lyhyt ja rytmik\u00e4s jousenk\u00e4ytt\u00f6 on riitt\u00e4nyt heille. L\u00e4hinn\u00e4 pelimannit ovat k\u00e4ytt\u00e4neet staccato-jousitusta esimerkiksi marssien ja polkkien soitossa. Esimerkiksi euralainen mestaripelimanni Kustaa J\u00e4rvinen soitti kappaleensa hyvin lyhyell\u00e4 ja napakalla jousella (Westerholm 1992).<\/p>\n

Koska soitan mielell\u00e4ni pitk\u00e4ll\u00e4 ja laulavalla jousella, k\u00e4yt\u00e4n kappaleissa kontrastina my\u00f6s lyhytt\u00e4 ja ter\u00e4v\u00e4\u00e4 spiccato-jousitusta (Nusrat, Kohtaamisia<\/em>). Sautill\u00e9-jousitusta esiintyy esimerkiksi hyvin nopeassa ja aggressiivisessa tunnelmassa (Pirun ja papin polska, Kohtaamisia<\/em>). Ricochet-jousitusta k\u00e4yt\u00e4n l\u00e4hinn\u00e4 yhdess\u00e4 arpeggio-tekniikan kanssa (Rinta-Nikkolan mahtipolskat, Yxi Tarpeellinen Nuotti-Kiria<\/em>).<\/p>\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_34_hyppyj_nusrat.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 34<\/strong>
\nHyppyjousitukset:\u00a0Nusrat<\/em>\u00a0(s\u00e4v. Kleemola),\u00a0Kohtaamisia<\/em>.<\/p>\n

Nuottiesimerkki 17<\/a><\/strong> (PDF)
\nHyppyjousitukset:\u00a0Nusrat<\/em>\u00a0(s\u00e4v. Kleemola),\u00a0Kohtaamisia<\/em>.<\/p>\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_35_hyppyj_pirunp.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 35<\/strong>
\nHyppyjousitukset:\u00a0Pirun ja papin polska<\/em>\u00a0(trad. sov. Kleemola),\u00a0Kohtaamisia<\/em>.<\/p>\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_36_hyppyj_rnikkola.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 36<\/strong>
\nHyppyjousitukset:\u00a0Rinta-Nikkolan mahtipolskat<\/em>\u00a0(trad. sov. Kleemola-Henriksson-Prauda),\u00a0Yxi Tarpeellinen Nuotti-Kiria<\/em>.
\nPiia Kleemola: barokkiviulu, Marianna Henriksson: cembalo, Petri Prauda: cittern.<\/p>\n

3.10 Arpeggio-soitto<\/h3>\n

Arpeggio-soitto tarkoittaa sointujen soittamista murtaen, eli soinnun s\u00e4velet soitetaan eri aikaan (Takala 1989: 88-89). Viululla sointujen murtaminen on l\u00e4hes pakollista, sill\u00e4 soittimella ei voi soittaa kuin kaksi\u00e4\u00e4nisi\u00e4, voimakkaasti ja vahvasti aksentoimalla my\u00f6s kolmi\u00e4\u00e4nisi\u00e4 sointuja kerrallaan. Vanhojen pelimannien esityksiss\u00e4 arpeggio-soittoa kuulee kappaleissa, joissa esiintyy yhteen sointuun tai sointukulkuun perustuva, usein hyvin rytminen osio. Esimerkiksi Emil Riskun versiossa\u00a0Kiikka-Iisakin polskasta<\/em>\u00a0sek\u00e4 Gustav Lindb\u00e4ckin soittamassa\u00a0Bj\u00f6rk\u00f6-polskassa<\/em>arpeggio-soitto on olennainen osa kappaletta (Kper A-K 0117; KICD73).<\/p>\n

Kun k\u00e4yt\u00e4n arpeggio-jousitusta, siihen yhdistyy usein s\u00e4vyj\u00e4 klassisesta musiikista. K\u00e4yt\u00e4n arpeggio-tekniikka usein erilaisten s\u00e4estyskuvioiden tekemiseen (Rinta-Nikkolan mahtipolskat, Yxi Tarpeellinen Nuotti-Kiria<\/em>). Lis\u00e4ksi olen k\u00e4ytt\u00e4nyt sit\u00e4 soolokappaleissa nostattavana elementtin\u00e4 rullaavalla jousella (Bj\u00f6rk\u00f6-polska, Tarinoita<\/em>) sek\u00e4 hyppiv\u00e4ll\u00e4 jousella toteutettuna (Hiljaa, Sattumia<\/em>). Kappaleen alkuper\u00e4isess\u00e4 versiossa esiintyv\u00e4 pieni arpeggiokuljetus on saattanut inspiroida koko kappaleen sovituksen (Laiturin \u00e4ij\u00e4n polska, Kohtaamisia<\/em>).<\/p>\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_37_arpeggio_rnikkola.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 37<\/strong>
\nArpeggio:\u00a0Rinta-Nikkolan mahtipolskat<\/em>\u00a0(trad. sov. Kleemola-Henriksson-Prauda),\u00a0Yxi Tarpeellinen Nuotti-Kiria<\/em>.
\nPiia Kleemola: barokkiviulu, Marianna Henriksson: cembalo, Petri Prauda: cittern.<\/p>\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_38_arpeggio_bjorko.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 38<\/strong>
\nArpeggio:\u00a0Bj\u00f6rk\u00f6-polska<\/em>\u00a0(trad. sov. Kleemola),\u00a0Tarinoita<\/em>.<\/p>\n

Nuottiesimerkki 18<\/a><\/strong> (PDF)
\nArpeggio:\u00a0Bj\u00f6rk\u00f6-polska<\/em>\u00a0(trad. sov. Kleemola),\u00a0Tarinoita<\/em>.<\/p>\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_39_arpeggio_hiljaa.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 39<\/strong>
\nArpeggio:\u00a0Hiljaa<\/em>\u00a0(s\u00e4v. Kleemola),\u00a0Sattumia<\/em>.<\/p>\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_40_arpeggio_laiturinaija.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 40<\/strong>
\nArpeggio:\u00a0Laiturin \u00e4ij\u00e4n polska<\/em>\u00a0(trad. sov. Kleemola),\u00a0Kohtaamisia<\/em>. Piia Kleemola: viulu, Reetta-Kaisa Iles (ent. Pirhonen), tanssi.<\/p>\n

3.11 Pizzicato<\/h3>\n

Pizzicato-soittotekniikassa viulun kielt\u00e4 tai kieli\u00e4 n\u00e4pp\u00e4ill\u00e4\u00e4n oikean tai vasemman k\u00e4den sormilla. Yht\u00e4 aikaa vasemman k\u00e4den (eli viulua pitelev\u00e4n k\u00e4den) n\u00e4pp\u00e4ilyn kanssa voi my\u00f6s soittaa melodiaa jousella. Kerralla voi n\u00e4pp\u00e4ill\u00e4 joko yht\u00e4 tai useampaa kielt\u00e4. Viulussa soivat n\u00e4pp\u00e4ilem\u00e4ll\u00e4 kaikkein parhaiten avoimet kielet. Kun kieli\u00e4 sormittaa, ne eiv\u00e4t v\u00e4r\u00e4htele pizzicaton j\u00e4lkeen yht\u00e4 paljon kuin avoimet kielet. Sormitetun pizzicaton soimista voi avustaa pienell\u00e4 vibratolla.<\/p>\n

Kansanomaisessa viulunsoitossa pizzicatoa on k\u00e4ytetty melko v\u00e4h\u00e4n. Pelimannis\u00e4velmist\u00f6st\u00e4 l\u00f6ytyy joitain kappaleita, joissa kieli\u00e4 n\u00e4pp\u00e4ill\u00e4\u00e4n soiton lomassa tai pelimanni p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 kappaleen n\u00e4pp\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 viimeisen \u00e4\u00e4nen. N\u00e4iss\u00e4 tapauksissa n\u00e4pp\u00e4ily n\u00e4kyy usein kappaleen nimess\u00e4kin, esimerkiksi\u00a0N\u00e4ps\u00e4ytyspolkka<\/em>. Norjalaisessa hardangerviulumusiikissa n\u00e4pp\u00e4ily kuuluu olennaisena osana joihinkin kappaleisiin. Hardangerviulussa k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n useita erilaisia virityksi\u00e4. Viulu on esimerkiksi usein viritetty niin, ett\u00e4 alin kieli soi s\u00e4velaskelta korkeammalta kuin viulussa (a-d1-a1-e2). Viulu resonoi virityksen sek\u00e4 resonanssikielten ansiosta hienosti ja vapaat kielet soivat n\u00e4p\u00e4tess\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n. Kappaleissa on jaksoja, joissa n\u00e4pp\u00e4ily ja jousella soitetut lyhyet iskut vuorottelevat rytmisen\u00e4 elementtin\u00e4.<\/p>\n

Olen k\u00e4ytt\u00e4nyt jatkotutkintokonserttien kappaleissa sek\u00e4 oikean ett\u00e4 vasemman k\u00e4den pizzicatoja. Pizzicatoa esiintyy soitossani melodian lomassa rytmisen\u00e4 elementtin\u00e4 (Vuonoilta kuultua, Sattumia<\/em>). Viidennen konsertin tilauss\u00e4vellyksiss\u00e4 s\u00e4velt\u00e4j\u00e4t k\u00e4yttiv\u00e4t pizzicatoa toiveideni mukaan esimerkiksi kappaleen introssa (Work, Viulutalkoot<\/em>) tai osana sointikudosta (Jumalantauti<\/em>, 3. osa,\u00a0Viulutalkoot<\/em>). Toisessa ja kolmannessa konsertissa k\u00e4ytin pizzicato-tekniikkaa, jossa soitin melodiaa jousella viulun yl\u00e4kielill\u00e4 ja n\u00e4pp\u00e4ilin s\u00e4estyskuvion alakielill\u00e4 (Autuas p\u00e4iv\u00e4, Kohtaamisia<\/em>).<\/p>\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_41_pizz_vuonoilta.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 41<\/strong>
\nPizzicato:\u00a0Vuonoilta kuultua<\/em>\u00a0(s\u00e4v. Kleemola),\u00a0Sattumia<\/em>.<\/p>\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_42_pizz_work.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 42<\/strong>
\nPizzicato:\u00a0Work, osa 1<\/em>. (s\u00e4v. Timo Alakotila),\u00a0Viulutalkoot<\/em>.<\/p>\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_43_pizz_jumalantauti.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 43<\/strong>
\nPizzicato:\u00a0Jumalantauti, 3. osa<\/em>\u00a0(s\u00e4v. Eero Grundstr\u00f6m),\u00a0Viulutalkoot<\/em>.
\nPiia Kleemola: oktaaviviulu, Emilia Lajunen ja Suvi Oskala: viisikielinen viulu, Kukka Lehto: viulu.<\/p>\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_44_pizz_autuas.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 44<\/strong>
\nPizzicato:\u00a0Autuas p\u00e4iv\u00e4<\/em>\u00a0(trad. sov. Kleemola),\u00a0Kohtaamisia<\/em>.<\/p>\n

Nuottiesimerkki 19<\/a><\/strong> (PDF)
\nPizzicato: Autuas p\u00e4iv\u00e4 (trad. sov. Kleemola),\u00a0Kohtaamisia<\/em>.<\/p>\n

3.12 Huilu\u00e4\u00e4net<\/h3>\n

Huilu\u00e4\u00e4net eli flageoletit muodostetaan siten, ett\u00e4 kielt\u00e4 kosketetaan kevyesti vasemman k\u00e4den sormella (yleens\u00e4 pikkusormi) tietyst\u00e4 kohdasta, jolloin kielen oikea \u00e4\u00e4ni tukahtuu ja yl\u00e4s\u00e4velet alkavat soida. N\u00e4it\u00e4 huilu\u00e4\u00e4ni\u00e4 kutsutaan luonnollisiksi huilu\u00e4\u00e4niksi. Keinotekoisiksi huilu\u00e4\u00e4niksi sanotaan niit\u00e4 flageolettis\u00e4veli\u00e4, jotka saadaan aikaan otelaudalta soitettavista \u00e4\u00e4nist\u00e4. Kielt\u00e4 painetaan yleens\u00e4 etusormella samalla kun pikkusormi koskettaa kevyesti kielt\u00e4 ja tuottaa toivotun yl\u00e4s\u00e4velen. (Takala 1990: 161; Bengtsson 1977: 275). Huilu\u00e4\u00e4nten k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 on esiintynyt suomalaisessa pelimannimusiikissa hyvin harvoin.<\/p>\n

K\u00e4yt\u00e4n usein huilu\u00e4\u00e4ni\u00e4 esimerkiksi fraasien lopussa, jolloin lopetus\u00e4\u00e4nen voi helposti soittaa oktaavia korkeampaa huilu\u00e4\u00e4nen\u00e4 (Work<\/em>, 2. osa,\u00a0Viulutalkoot<\/em>). Kappaleissa esiintyy my\u00f6s pidempi\u00e4 huilu\u00e4\u00e4nijaksoja, joissa soitan kokonaisia melodiap\u00e4tki\u00e4 keinotekoisten huilu\u00e4\u00e4nien avulla. N\u00e4iss\u00e4 kohdissa olennaista on huilu\u00e4\u00e4nien avulla syntyv\u00e4 omalaatuinen, l\u00e4hes taianomainen sointi (Mit\u00e4 silloin taita puuttuu?, Yxi Tarpeellinen Nuotti-Kiria<\/em>sek\u00e4\u00a0Rukkimestarin poika, Kohtaamisia<\/em>).<\/p>\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_45_huilut_work.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 45<\/strong>
\nHuilu\u00e4\u00e4net:\u00a0Work, 2. osa<\/em>\u00a0(s\u00e4v. Timo Alakotila),\u00a0Viulutalkoot<\/em>.
\nPiia Kleemola ja Kukka Lehto: viulu, Emilia Lajunen ja Suvi Oskala: viisikielinen viulu.<\/p>\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_46_huilut_virsi_.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 46<\/strong>
\nHuilu\u00e4\u00e4net:\u00a0Mit\u00e4 silloin taita puuttuu?<\/em>\u00a0(trad. sov. Kleemola & Henriksson),\u00a0Yxi Tarpeellinen Nuotti-Kiria<\/em>.
\nPiia Kleemola: barokkiviulu, Marianna Henriksson: cembalo.<\/p>\n

Nuottiesimerkki 20<\/a><\/strong>\u00a0(PDF)
\nHuilu\u00e4\u00e4net:\u00a0Mit\u00e4 silloin taita puuttuu?<\/em>\u00a0(trad, sov. Kleemola & Henriksson),\u00a0Yxi Tarpeellinen Nuotti-Kiria.<\/em><\/p>\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_47_huilut_rukkimestari.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 47<\/strong>
\nHuilu\u00e4\u00e4net:\u00a0Rukkimestarin poika<\/em>\u00a0(s\u00e4v. Kleemola & Kivim\u00e4ki),\u00a0Kohtaamisia<\/em>.
\nPiia Kleemola: viulu ja tanssi, Anne-Mari Kivim\u00e4ki: 5-rivinen haitari ja tanssi, Reetta-Kaisa Iles (ent. Pirhonen) ja Timo Saari: tanssi.<\/p>\n

3.13 Glissando<\/h3>\n

Glissando eli liu\u2019uttaminen on soittotekniikka, jossa vasemman k\u00e4den sormea liu\u2019utetaan pitkin kielt\u00e4, kun siirryt\u00e4\u00e4n \u00e4\u00e4nest\u00e4 toiseen. T\u00e4ll\u00e4 saadaan aikaan liukuva ja naukuva \u00e4\u00e4ni, jolla siirryt\u00e4\u00e4n saumattomasti s\u00e4velelt\u00e4 toiselle. Glissando esiintyy usein asemanvaihdon yhteydess\u00e4. Glissandon voi toteuttaa monella eri tavalla: se voi olla nopea tai tarkoituksellisen hidas, siihen voi liitty\u00e4 vibrato, se voi kiihty\u00e4 tai hidastua p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 kohti.<\/p>\n

Pelimannit ovat k\u00e4ytt\u00e4neet glissandoa vaihtelevasti. Valtaosan soitossa sit\u00e4 ei esiinny ollenkaan, varmaankin siksi, ett\u00e4 kappaleet soitetaan yleens\u00e4 ilman asemanvaihtoja. Jos e-kielell\u00e4 on pit\u00e4nyt soittaa 1. asemaa korkeammalla, on asia ratkaistu 4. sormen kurottamisella tai liu\u2019uttamisella (J\u00e4rvel\u00e4 & Kangas 1972: 5). Jotkut pelimannit, esimerkiksi Konsta Jylh\u00e4 soittaessaan omia s\u00e4vellyksi\u00e4\u00e4n, ovat kuitenkin k\u00e4ytt\u00e4neet t\u00e4t\u00e4 tehokeinoa ja liukuvat hyvinkin kuuluvasti vaihtaessaan asemaa (J\u00e4rvel\u00e4 1997: 6).<\/p>\n

K\u00e4yt\u00e4n glissandoja hyvin usein tehokeinona kappaleissa, kun siirryn asemasta toiseen (Seilimaakarin polska, Yxi Tarpeellinen Nuotti-Kiria<\/em>). Glissando esiintyy my\u00f6s yhdess\u00e4 vasemman k\u00e4den pizzicato-s\u00e4estyksen kanssa yl\u00e4kielell\u00e4 kulkevassa melodiassa (Autuas p\u00e4iv\u00e4, Kohtaamisia<\/em>). Joissain kappaleissa k\u00e4yt\u00e4n alasp\u00e4in suuntautuvaa glissandoa fraasin viimeisell\u00e4 \u00e4\u00e4nell\u00e4, jolloin se korostaa \u00e4\u00e4nen lopetusta (Nusrat, Kohtaamisia<\/em>).<\/p>\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_48_gliss_seilimaakari.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 48<\/strong>
\nGlissando:\u00a0Seilimaakarin polska<\/em>\u00a0(trad. sov. Kleemola),\u00a0Yxi Tarpeellinen Nuotti-Kiria<\/em>.<\/p>\n

Nuottiesimerkki 21<\/a><\/strong>\u00a0(PDF)
\nGlissando:\u00a0Seilimaakarin polska<\/em>\u00a0(trad. sov. Kleemola),\u00a0Yxi Tarpeellinen Nuotti-Kiria<\/em>.<\/p>\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_49_gliss_autuas.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 49<\/strong>
\nGlissando:\u00a0Autuas p\u00e4iv<\/em>\u00e4 (trad. sov. Kleemola),\u00a0Kohtaamisia<\/em>.<\/p>\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_50_gliss_nusrat.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 50<\/strong>
\nGlissando:\u00a0Nusrat<\/em>\u00a0(s\u00e4v. Kleemola),\u00a0Kohtaamisia<\/em>.<\/p>\n

3.14 Sul ponticello<\/h3>\n

Sul ponticello -soittotekniikassa jousta kuljetetaan hyvin l\u00e4hell\u00e4 tallaa, jolloin viulun \u00e4\u00e4ni muuttuu lasimaiseksi ja nasaaliksi (Ala-K\u00f6nni, Erkki ym. 1978: 614). Kevyell\u00e4 jousella soittaessa s\u00e4vy on hyvin kevyt, raskaalla k\u00e4dell\u00e4 ja perkussiivisesti soittaessa metallinen ja jopa korvia vihlova. Suomalaisten pelimannien soitossa tekniikkaa esiintyy hyvin harvoin.<\/p>\n

Sul ponticello muodostaa mielest\u00e4ni hyv\u00e4n vastakohdan viulun kirkkaille s\u00e4vyille. K\u00e4yt\u00e4n soittotekniikkaa usein rubato-soitossa ja lyyrisiss\u00e4 kappaleissa (Lipla, Tarinoita<\/em>), mutta my\u00f6s nopeissa kappaleissa (Hiljaa, Sattumia<\/em>).<\/p>\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_51_sulponti_lipla.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 51<\/strong>
\nSul ponticello:\u00a0Lipla<\/em>\u00a0(s\u00e4v. Kleemola),\u00a0Tarinoita<\/em>.<\/p>\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_52_sulponti_hiljaa.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 52<\/strong>
\nSul ponticello:\u00a0Hiljaa<\/em>\u00a0(s\u00e4v. Kleemola),\u00a0Sattumia<\/em>.<\/p>\n

Nuottiesimerkki 22<\/a><\/strong> (PDF)
\nSul ponticello:\u00a0Hiljaa<\/em>\u00a0(s\u00e4v. Kleemola),\u00a0Sattumia<\/em>.<\/p>\n

3.15 Tulkintakeinojen yhdist\u00e4minen – J\u00e4rvenkyl\u00e4n paimenpolska ja Lyyrinen polska<\/h3>\n

J\u00e4rvenkyl\u00e4n paimenpolska ja Lyyrinen polska<\/em>\u00a0on kahden kappaleen potpuri, jonka esitin ensimm\u00e4isess\u00e4 jatkotutkintokonsertissa\u00a0Tarinoita<\/em>. K\u00e4yt\u00e4n kappaleessa monipuolisesti edell\u00e4 esittelemi\u00e4ni tulkintakeinoja, ja se toimii mielest\u00e4ni hyv\u00e4n\u00e4 esimerkkin\u00e4 ty\u00f6skentelytavastani koko jatkotutkintoprosessin aikana. Kappaleessa esiintyv\u00e4t seuraavat tulkintakeinot: muuntelu, agogiikka, aksentointi ja puntitus, koristelu, moni\u00e4\u00e4nisyys, vibrato, hyppyjousitukset, pizzicato, huilu\u00e4\u00e4net, glissando sek\u00e4 sul ponticello-soitto.<\/p>\n

Ohessa ovat tekem\u00e4ni nuotinnoksen sek\u00e4 konserttitallenteen lis\u00e4ksi nuotit, joiden pohjalta l\u00e4hdin muokkaamaan omaa sovitustani kappaleesta. Nuotinnoksen tutkimisen ohella suosittelen kuuntelemaan konserttitallennetta, sill\u00e4 sen avulla avautuvat pienetkin tulkinnan vivahteet. Aivan pienimpi\u00e4 rytmisi\u00e4 yksityiskohtia en ole nuotinnokseen merkinnyt, sill\u00e4 olen pyrkinyt siihen, ett\u00e4 nuotinnos pysyy selke\u00e4n\u00e4.<\/p>\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_53_jarvenkyla_lyyrinen.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 53<\/strong>
\nTulkintakeinojen yhdist\u00e4minen:\u00a0J\u00e4rvenkyl\u00e4n paimenpolska ja Lyyrinen polska<\/em>\u00a0(trad. sov. Kleemola),\u00a0Tarinoita<\/em>.<\/p>\n

Nuottiesimerkki 23<\/a><\/strong>\u00a0(PDF)
\nTulkintakeinojen yhdist\u00e4minen:\u00a0J\u00e4rvenkyl\u00e4n paimenpolska<\/em>, Kauhajoen Musiikkiharrastusten Kannatusyhdistyksen nuottikokoelma.<\/p>\n

Nuottiesimerkki 24<\/a><\/strong> (PDF)
\nTulkintakeinojen yhdist\u00e4minen:\u00a0Lyyrinen polska, Polskan parhaita<\/em>\u00a0-kirja.<\/p>\n

Nuottiesimerkki 25<\/a><\/strong> (PDF)
\nTulkintakeinojen yhdist\u00e4minen:\u00a0J\u00e4rvenkyl\u00e4n paimenpolska ja Lyyrinen polska<\/em>\u00a0(trad. sov. Kleemola),\u00a0Tarinoita<\/em>.<\/p>\n

4 Jatkotutkintokonsertit<\/h2>\n

Jatkotutkintokonserttien parissa ty\u00f6skentely kesti kolme ja puoli vuotta. Aloitin ensimm\u00e4isen konsertin valmistelun syksyll\u00e4 2005, ja viimeisen konsertin esitykset olivat maaliskuussa 2009. Jatkotutkintosuunnitelmassa esittelem\u00e4ni konserttisuunnitelma toteutui osittain. Ensimm\u00e4inen, toinen ja viides jatkotutkintokonsertti olivat suunnitelman mukaiset, mutta kolmas ja nelj\u00e4s konsertti poikkesivat suunnitelmasta t\u00e4ysin. Taiteellinen ty\u00f6 vei mukanaan, eiv\u00e4tk\u00e4 vaihtoehdot, jotka esittelin suunnitelmassa, tuntuneet en\u00e4\u00e4 tarpeellisilta eiv\u00e4tk\u00e4 motivoivilta.<\/p>\n

Jatkotutkintosuunnitelmassa kirjoitan teemoista seuraavasti: \u201dTaiteelliseen tohtoritutkintoon t\u00e4ht\u00e4\u00e4v\u00e4ss\u00e4 konserttisarjassa minulla on kaksi teemaa; 1) soitossani k\u00e4ytt\u00e4mieni tulkintakeinojen laajentaminen ja kehitt\u00e4minen, oman muusikkouden kehittyminen ja 2) soiton ja tanssin v\u00e4linen suhde.\u201d (Kleemola 2005.)<\/p>\n

Olen keskittynyt ty\u00f6ss\u00e4ni erityisesti tulkintakeinojen laajentamiseen ja oman muusikkouden kehitt\u00e4miseen. Soiton ja tanssin v\u00e4list\u00e4 suhdetta k\u00e4sittelin lopulta vain yhdess\u00e4 konsertissa.<\/p>\n

Kun ty\u00f6 eteni, opin v\u00e4hitellen hahmottamaan konserttien valmistelun ja koko kokonaisuuden etenemisen realistisesti. Konserttien valmistelut noudattivat s\u00e4\u00e4nn\u00f6nmukaisesti seuraavanlaista linjaa: ideointi – innostus – harjoitusvaihe – kyseenalaistaminen – ahdistus – loppunousu – valmis konsertti. Kolmannen konsertin valmisteluvaiheessa osasin jo odottaa kunkin vaiheen tapahtumista. Nelj\u00e4nnen konsertin kohdalla aviomiehenikin osasi arvata prosessin vaiheen.<\/p>\n

Viimeisen konsertin j\u00e4lkeen pystyin tarkastelemaan konserttikokonaisuutta ja totesin, ett\u00e4 se on hyv\u00e4 ja looginen. Kun prosessi oli viel\u00e4 k\u00e4ynniss\u00e4, en pystynyt hahmottamaan kokonaisuutta \u2013 osin senkin vuoksi, ett\u00e4 konserttisuunnitelma muuttui koko ajan. Etel\u00e4pohjalainen polska muotoutui v\u00e4hitellen kaikkia konsertteja yhdist\u00e4v\u00e4ksi tekij\u00e4ksi. Kirjoitin viimeisen,\u00a0Viulutalkoot<\/em>-konsertin j\u00e4lkeen seuraavasti: \u201dNyt kaikkien viiden konsertin j\u00e4lkeen osaan vasta olla ylpe\u00e4 siit\u00e4, mit\u00e4 olen saanut aikaan. Koko prosessia pystyy nyt katsomaan kokonaisuutena, ja olen tyytyv\u00e4inen siit\u00e4, mit\u00e4 on tullut tehty\u00e4.\u201d (Kleemola-V\u00e4lim\u00e4ki 2009b.)<\/p>\n

Konserttien j\u00e4lkeen kirjoittamistani p\u00e4iv\u00e4kirjamerkinn\u00f6ist\u00e4 l\u00f6ytyy yksi yhteinen tekij\u00e4: en ole ollut t\u00e4ysin tyytyv\u00e4inen konsertin viimeiseen esitykseen. Kaikista konserteista on ollut esityksi\u00e4 ennen varsinaista tutkintokonserttia ja lautakunnalle esiintymist\u00e4. Ilmeisesti viimeiseen konserttiin on aina liittynyt hiukan enemm\u00e4n latausta ja j\u00e4nnityst\u00e4 ja se on vaikuttanut soittooni.\u00a0Viulutalkoot<\/em>-konsertin viimeisest\u00e4 esityksest\u00e4 kirjoitan seuraavasti: \u201dEnsimm\u00e4inen Helsingin esitys Kokoteatterissa oli niin hyv\u00e4, ett\u00e4 kaikkien odotukset ja paineet viimeist\u00e4 konserttia kohti kasvoivat melko suuriksi. Siksip\u00e4 viimeinen konsertti ei kaikkien muusikoiden mielest\u00e4 ollutkaan paras suoritus. Itse olin koko konsertin alkuvaiheen tyytym\u00e4t\u00f6n omaan suoritukseeni, mik\u00e4 n\u00e4in j\u00e4lkik\u00e4teen ajateltuna oli todella typer\u00e4\u00e4. Takaraivossa v\u00e4lkkyi edellisen illan hyv\u00e4 meininki ja vertasin v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 sen hetkist\u00e4 oloa edelliseen konserttiin. T\u00e4t\u00e4 ei varmaankaan kukaan katsomossa ollut huomannut, mutta omaan oloon ja soittamiseen se vaikutti yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n paljon.\u201d (Kleemola-V\u00e4lim\u00e4ki 2009b.)<\/p>\n

Suurin osa jatkotutkintokonserteissa esitetyst\u00e4 materiaalista on perinteist\u00e4 suomalaista kansanmusiikkia, l\u00e4hinn\u00e4 viulisteilta tallennettua. Olen etsinyt kappaleita erilaisista nuottikirjoista ja -kokoelmista sek\u00e4 arkisto\u00e4\u00e4nitteilt\u00e4. Arkisto\u00e4\u00e4nitteilt\u00e4 valitsemani kappaleet olen opetellut soittamalla \u00e4\u00e4nitteen mukana. Lis\u00e4ksi olen nuotintanut kappaleen. Omia s\u00e4vellyksi\u00e4 on mukana jonkin verran, poikkeuksena t\u00e4st\u00e4 kolmas konsertti, jonka ohjelmisto koostui t\u00e4ysin omista kappaleistani. Viimeisen konsertin ohjelmassa oli kaksi tilauss\u00e4vellyst\u00e4.<\/p>\n

Perinteisi\u00e4 s\u00e4velmi\u00e4 olen sovittanut l\u00e4hes aina ainakin jonkin verran. Sovitukset ovat syntyneet l\u00e4hinn\u00e4 soittamalla. Joitain sovituksia olen kirjoittanut nuoteille. L\u00e4hinn\u00e4 muistiinpanot ovat kuitenkin koskeneet rakenteita ja joissain tapauksissa kappaleen s\u00e4vyj\u00e4. Niiss\u00e4 konserteissa, joissa on ollut mukana avustajia, sovituksia on muokattu yhdess\u00e4 heid\u00e4n kanssaan prosessin edetess\u00e4. Muutamat kappaleet ovat et\u00e4\u00e4ntyneet jo niin kauas alkuper\u00e4isist\u00e4 s\u00e4velmist\u00e4, ett\u00e4 voisi olla oikeutettua puhua s\u00e4vellysty\u00f6st\u00e4kin.<\/p>\n

Esittelen tarkemmin kappaleiden nuotti- ja arkistol\u00e4hteet jokaisen konsertin esittelyn yhteydess\u00e4. Kunkin konsertin esittelyn j\u00e4lkeen on kuunneltavana ja katseltavana kaksi kappaletta konsertin ohjelmasta. N\u00e4ihin kappaleisiin liittyvi\u00e4 nuotteja ja nuotinnoksia voi tarkastella samassa yhteydess\u00e4. Jokaista konserttia k\u00e4sittelev\u00e4n tekstin j\u00e4lkeen l\u00f6ytyy my\u00f6s konsertin k\u00e4siohjelma, juliste ja valokuvia konsertista.<\/p>\n

4.1 Tarinoita<\/h3>\n

Ensimm\u00e4inen jatkotutkintokonserttini,\u00a0Tarinoita<\/em>, keskittyi etel\u00e4pohjalaisen viulupolskan ymp\u00e4rille. Soitin konsertissa perinteisi\u00e4 viulus\u00e4velmi\u00e4 ja kaksi omaa s\u00e4vellyst\u00e4ni. Soitin puolet konsertin kappaleista yksin, lopuissa avustajinani toimivat viulistit Tuuli Talvitie ja Suvi Oskala. Perinteisi\u00e4 s\u00e4velmi\u00e4 kuultiin konsertissa sek\u00e4 sovitettuina ett\u00e4 alkuper\u00e4isi\u00e4 esityksi\u00e4 l\u00e4hell\u00e4 olevina versioina. Konsertti esitettiin helmikuussa 2006 Kauhajoella, Sein\u00e4joella ja Helsingiss\u00e4.<\/p>\n

Lautakunnalle tarkoitetussa tekstiss\u00e4 kirjoitan konsertin valmistelusta seuraavasti: \u201dKonserttia edelt\u00e4v\u00e4n harjoitusprosessin aikana olen pohdiskellut muun muassa 1) polskamelodioiden hengitt\u00e4vyytt\u00e4 ja tanssittavuutta, 2) kappaleiden tulkintaa, 3) melodioiden muuntelua ja 4) improvisaatiota perinteisten polskien tyyliin.\u201d (Kleemola 2006a.)<\/p>\n

Konsertin nimi juontaa juurensa opintoihini Tukholman Kuninkaallisen Musiikkikorkeakoulun kansanmusiikin osastolla. Keskityin opettajani Ellika Frisellin johdolla kertomaan soitollani ruotsalaisten viulupolskien takana olevia tarinoita. Kyseess\u00e4 eiv\u00e4t olleet konkreettiset tarinat, vaan ajatus siit\u00e4, ett\u00e4 viulu puhuu ja kertoo tarinaa. T\u00e4t\u00e4 samaa l\u00e4hestymiskeinoa halusin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s Tarinoita-konsertissa.<\/p>\n

Konsertin kappaleet etsin erilaisista nuottijulkaisuista (Kauhajoen nuottikirjat I & II<\/em>,\u00a0Jalasj\u00e4rven nuottikirja<\/em>,\u00a0Kulkurista kuninkaaksi –<\/em>kirja, Kauhajoen musiikkiharrastusten kannatusyhdistyksen nuottikokoelma Eino Saaren ker\u00e4\u00e4m\u00e4st\u00e4 kansanmusiikkimateriaalista,\u00a0Polskan parhaita<\/em>\u00a0-nuottikirja ja\u00a0Vanhoja Pelimannis\u00e4velmi\u00e4<\/em>\u00a0-julkaisu) sek\u00e4 arkistonauhoilta (Tampereen yliopiston Kansanperinteen arkisto sek\u00e4 Suomen Kirjallisuuden Seuran \u00e4\u00e4nitearkisto). Kun ker\u00e4sin materiaalia konserttia varten, kuuntelin arkistonauhoilta pelimannien haastatteluita. Niiss\u00e4 he kertoivat kappaleiden taustoista ja niiden takana olleista tarinoista. N\u00e4m\u00e4 pelimannien jutustelut toimivat inspiraatioina, kun valmistelin konsertin kappaleita. Kehittelin osaan konsertin soolokappaleista konkreettisen tarinan, osassa kappaleista pyrin vain tietynlaisen tunnelman v\u00e4litt\u00e4miseen.<\/p>\n

Tarinoiden ja tunnelmien v\u00e4litt\u00e4misen lis\u00e4ksi keskityin konsertin kappaleissa svengaavaan ja ilmavaan soittoon sek\u00e4 muunteluun ja improvisointiin. Soiton agogisiin elementteihin keskittymisest\u00e4 muodostuikin heti ensimm\u00e4isest\u00e4 konsertista l\u00e4htien yksi jatkotutkintoprosessin t\u00e4rkeimmist\u00e4 syventymiskohteista. Samoin etel\u00e4pohjalainen viulupolska on ollut yksi tutkinnon kulmakivi\u00e4. J\u00e4nnitin ensimm\u00e4isen jatkotutkintokonsertin Helsingin esityst\u00e4 todella paljon. Sain konserttip\u00e4iv\u00e4n\u00e4 jatkotutkintokoordinaattorilta puhelun, jossa h\u00e4n kertoi, ett\u00e4 lautakunnasta puuttui yksi j\u00e4sen. T\u00e4m\u00e4 tieto lis\u00e4si j\u00e4nnityst\u00e4 entisest\u00e4\u00e4n, joten jouduin kokoamaan itse\u00e4ni melko paljon ennen esityst\u00e4. P\u00e4\u00e4piirteitt\u00e4in olin tyytyv\u00e4inen konserttiin, mutta olin sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 Sein\u00e4joen ja Kauhajoen esitykset olivat kokonaisuudessaan rennompia. P\u00e4iv\u00e4kirjassani kirjoitin seuraavasti: \u201dSellainen fiilis j\u00e4i, ett\u00e4 Kauhajoen ja Sein\u00e4joen konsertit meniv\u00e4t paremmin, niiss\u00e4 oli rennompi fiilis. SOITTOON JA TEKEMISEEN T\u00c4YTYY L\u00d6YT\u00c4\u00c4 RAUHAA JA ILMAA!!!\u201d (Kleemola 2006b.)<\/p>\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_54_tarinoita_ep-polskas.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 54<\/strong>
\nEtel\u00e4pohjalainen polskasikerm\u00e4<\/em>\u00a0(trad. sov. Kleemola),\u00a0Tarinoita<\/em>.<\/p>\n

Nuottiesimerkki 26<\/a><\/strong> (PDF)
\nEtel\u00e4pohjalainen polskasikerm\u00e4, Polskan parhaita<\/em>\u00a0\u2013kirja.<\/p>\n

Nuottiesimerkki 27<\/a><\/strong> (PDF)
\nKauhajoen ylypi\u00e4 polska<\/em>.<\/p>\n

https:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/video\/kleemolapiia_tohtori_videoesimerkki_02_Haudanmaan_polskat_352.mp4<\/a><\/video><\/div>\n

Videoesimerkki 2<\/strong>
\nHaudanmaa-potpuri<\/em>\u00a0(trad. sov. Kleemola-Oskala-Talvitie),\u00a0Tarinoita<\/em>. Piia Kleemola, Suvi Oskala ja Tuuli Talvitie: viulu.<\/p>\n

Nuottiesimerkki 28<\/strong><\/a> (PDF)
\nH\u00e4rm\u00e4l\u00e4inen polska, Kulkurista kuninkaaksi<\/em>\u00a0\u2013kirja.<\/p>\n

Nuottiesimerkki 29<\/a><\/strong> (PDF)
\nH\u00e4rm\u00e4l\u00e4inen h\u00e4\u00e4polska, Kulkurista kuninkaaksi<\/em>\u00a0\u2013kirja.<\/p>\n

Nuottiesimerkki 30<\/a><\/strong> (PDF)
\nPolska, Kulkurista kuninkaaksi<\/em>\u00a0\u2013kirja.<\/p>\n

Nuottiesimerkki 31<\/a><\/strong> (PDF)
\nH\u00e4rm\u00e4l\u00e4inen h\u00e4\u00e4polska<\/em>.<\/p>\n

Nuottiesimerkki 32<\/a><\/strong> (PDF)
\nPolska Bb<\/em>.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/div>\n
\"\"<\/a><\/div>\n
\"\"<\/a><\/div>\n
\"\"<\/a><\/div>\n
\"\"<\/a><\/div>\n
\"\"<\/a><\/div>\n

4.2 Kohtaamisia<\/h3>\n

Toinen jatkotutkintokonsertti keskittyi musiikin ja tanssin v\u00e4liseen suhteeseen.\u00a0Kohtaamisia<\/em>-teoksessa soitin viulua ja oktaaviviulua sek\u00e4 toimin tanssijana. Avustajina toimivat haitaristi-tanssija Anne-Mari Kivim\u00e4ki sek\u00e4 tanssijat Reetta-Kaisa Iles (ent. Pirhonen) ja Timo Saari. Konsertin materiaali koostui etel\u00e4pohjalaisten polskien sovituksista, omista s\u00e4vellyksist\u00e4ni sek\u00e4 yhdest\u00e4 Anne-Mari Kivim\u00e4en kanssa tehdyst\u00e4 yhteiss\u00e4vellyksest\u00e4. Konsertti esitettiin lokakuussa 2006 Sein\u00e4joella, Tampereella ja Helsingiss\u00e4. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen esityksi\u00e4 on ollut Tukholmassa ja \u00c4ht\u00e4riss\u00e4.<\/p>\n

Ote lautakuntatekstist\u00e4: \u201dMusiikin hengitt\u00e4vyys, muuntelu, improvisaatio, viulun saundi sek\u00e4 kommunikaatio muusikon ja tanssijan\/muusikon kesken ovat olleet harjoitusprosessin avainsanoja.\u201d (Kleemola 2006c.)<\/p>\n

Kohtaamisia<\/em>-konsertissa jatkoin siis pitk\u00e4lti ensimm\u00e4isen konsertin teemojen parissa. Suurimpana erona oli se, ett\u00e4\u00a0Tarinoita<\/em>-konsertti noudatti normaalia konserttimuotoa.\u00a0Kohtaamisia<\/em>-teoksessa taas n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llisyys oli vahvana mukana. Esitykset tapahtuivat teatteritiloissa ja valaistus oli olennainen osa lavatapahtumia. Teoksen kappaleet muodostivat yhden kokonaisuuden, vaikka varsinaista juonta ei ollutkaan.<\/p>\n

Musiikillisesti\u00a0Kohtaamisia<\/em>-teoksessa liikuttiin kauemmaksi perinteisest\u00e4 etel\u00e4pohjalaisesta polskasta, vaikka suurin osa kuullusta musiikista perustuikin siihen. Kun valmistelin konsertin kappaleita, l\u00e4hdin liikkeelle versiosta, jonka olin kuunnellut arkistonauhalta tai l\u00f6yt\u00e4nyt nuottikokoelmista. L\u00e4htein\u00e4 olivat Ahto Rautasen haastattelu Tampereen yliopiston Kansanperinteen arkiston kokoelmista, Arto J\u00e4rvel\u00e4n tekem\u00e4t kopiot Heikki Klemetin ja Toivo Haapasen Elias Tallari-nuotinnoksista, Markku Palolan nuotinnos Iivari Hautalan soitosta ja\u00a0Etel\u00e4pohjalaisia kansanlauluja<\/em>– ja\u00a0Pelimannien parhaat<\/em>\u00a0-nuottikokoelmat.<\/p>\n

Konsertin s\u00e4vellyksist\u00e4 avauskappale\u00a0Nusrat<\/em>\u00a0oli syntynyt jo useita vuosia aikaisemmin. Halusin palata kappaleeseen, ja se sopi mielest\u00e4ni hyvin konsertin avausnumeroksi.\u00a0Sulavainen<\/em>-hambon s\u00e4velsin duonumeroksi itselleni ja tanssija Timo Saarelle.\u00a0Rukkimestarin poika<\/em>\u00a0syntyi yhteisty\u00f6ss\u00e4 Anne-Mari Kivim\u00e4en kanssa, kun j\u00e4imme jamittelemaan\u00a0Rukkimestarin polskan<\/em>\u00a0teemojen pohjalta.<\/p>\n

K\u00e4sittelin kappaleita varsin vapaasti ja lopputulokset olivat melko kaukana alkuper\u00e4isist\u00e4 versioista. Oman osansa teoksen musiikkiin toi se, ett\u00e4 tanssin ja liikuin useimmissa teoksen kappaleissa. Halusin jatkaa\u00a0Liekki<\/em>– ja\u00a0Silmu<\/em>-produktioissa aloittamiani kokeiluja, joissa yhdistet\u00e4\u00e4n soittaminen ja tanssiminen. Tarkoituksenani oli testata, voisinko t\u00e4ll\u00e4 tavoin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 soittooni lis\u00e4syvyytt\u00e4. Lis\u00e4ksi halusin tutkia sit\u00e4, auttaako tanssiminen l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n hyv\u00e4n tanssisvengin soittooni. Konsertissa tutkittiin my\u00f6s muusikon ja tanssijan kommunikoimista musiikin ja tanssin keinoin. Muutamassa konsertin kappaleessa rakenteet olivat hyvin v\u00e4lji\u00e4, koska halusimme antaa tilaa improvisoinnille ja kommunikoinnille.<\/p>\n

Kohtaamisia<\/em>-konsertti onnistui mielest\u00e4ni eritt\u00e4in hyvin. Olin jo pitk\u00e4\u00e4n halunnut jatkaa aloittamaani yhteisty\u00f6t\u00e4 uuden kansantanssin ammattilaisten kanssa. Sain konserttiin avustajakseni hienosti musiikkiin reagoivat tanssijat, joiden kanssa oli mielenkiintoista ja inspiroivaa tehd\u00e4 yhteisty\u00f6t\u00e4. Koin raskaana konsertin tuotantopuolen, joka oli pitk\u00e4lti omissa k\u00e4siss\u00e4ni. J\u00e4rjestin Sein\u00e4joen ja Helsingin esitykset l\u00e4hes kokonaan yksin. Kirjoitin konsertin j\u00e4lkeen seuraavasti: \u201dOn ollut hienoa huomata, ett\u00e4 omassa soitossa on tapahtunut kehityst\u00e4 juuri ilmavuuden suhteen. Eron huomasi Silmun keikalla, jossa soittaminen oli erilaista. Hiljaisuutta uskalsi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 aivan eri tavalla kuin ennen.\u201d (Kleemola 2006d.)<\/p>\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_55_kohtaamisia_pirunp.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 55<\/strong>
\nPirun ja papin polska<\/em>\u00a0(trad. sov. Kleemola),\u00a0Kohtaamisia<\/em>.<\/p>\n

Nuottiesimerkki 33<\/a><\/strong> (PDF)
\nPirun ja papin polska. Pelimannien parhaat<\/em>\u00a0\u2013kirja.<\/p>\n

https:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/video\/kleemolapiia_tohtori_videoesimerkki_03_Sulavainen_352.mp4<\/a><\/video><\/div>\n

Videoesimerkki 3<\/strong>
\nSulavainen<\/em>\u00a0(s\u00e4v. Kleemola),\u00a0Kohtaamisia<\/em>. Piia Kleemola: viulu ja tanssi, Timo Saari: tanssi.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/div>\n
\"\"<\/a><\/div>\n
\"\"<\/a><\/div>\n
\"\"<\/a><\/div>\n
\"\"<\/a><\/div>\n
\"\"<\/a><\/div>\n
\"\"<\/a><\/div>\n

4.3 Sattumia<\/h3>\n

Improvisaatioon keskittynyt\u00a0Sattumia<\/em>\u00a0oli kolmas jatkotutkintokonserttini. Soitin soolokonsertissa erikoisviritteisell\u00e4 (as-des1-as1-des2) viululla ja alttoviululla. Konsertin ohjelmassa oli kaksi s\u00e4velt\u00e4miini teemoihin pohjaavaa kappaletta, joissa improvisaatio ja muuntelu olivat t\u00e4rkeiss\u00e4 rooleissa. Konsertin esitykset olivat huhti-toukokuussa 2007 Kokkolassa, Sein\u00e4joella ja Helsingiss\u00e4.<\/p>\n

Kahden ensimm\u00e4isen konsertin ohjelmistossa oli sek\u00e4 sooloesityksi\u00e4 ett\u00e4 kappaleita avustajien kanssa. Kolmannen konsertin halusin soittaa kokonaan yksin. Halusin my\u00f6s irtautua kahdessa aikaisemmassa konsertissa esiintyneest\u00e4 etel\u00e4pohjalaisesta polskasta ja keskitty\u00e4 enemm\u00e4n erilaisten s\u00e4vyjen l\u00f6yt\u00e4miseen soittooni. Lautakunnalle kirjoittamassani tekstiss\u00e4 kuvaan konsertin valmistelua seuraavasti: \u201dAsetin itselleni harjoitusprosessin alussa kaksi teemaa, joiden parissa ty\u00f6skentelisin: 1) Repriisirakenteen rikkominen ja pidempien linjojen rakentaminen sek\u00e4 2) Uusien s\u00e4vyjen etsiminen soittooni.\u201d (Kleemola 2007a.)<\/p>\n

Konsertin kappaleet syntyiv\u00e4t pitk\u00e4n prosessin tuloksena. L\u00e4hdin s\u00e4velt\u00e4m\u00e4\u00e4n erilaisia aihioita tavoitteenani uusien, mahdollisimman erilaisten sointimaailmojen tuottaminen. Harjoitusvaiheessa kokeilin eri viuluilla (viulu, alttoviulu, oktaaviviulu) monia erilaisia viritystapoja, esimerkiksi niin sanottua pudotettua bassoa, jossa viulun matalimman kielen virityst\u00e4 lasketaan yhdell\u00e4 s\u00e4velaskeleella. Lopulta p\u00e4\u00e4dyin normaalivireiseen alttoviuluun sek\u00e4 as-des1-as1-des2-virityksess\u00e4 olevaan viuluun. Alttoviuluun etsin uusia s\u00e4vyj\u00e4 erilaisten soittotekniikkojen avulla.<\/p>\n

Konsertin kappaleiksi valikoitui monien aihioiden joukosta kaksi s\u00e4vellyst\u00e4ni. Kappaleiden rakenteet j\u00e4iv\u00e4t melko v\u00e4ljiksi, sill\u00e4 halusin j\u00e4tt\u00e4\u00e4 niihin tilaa esitystilanteessa tapahtuville valinnoille: muuntelulle ja improvisaatiolle. Olin p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt etuk\u00e4teen molempien kappaleiden rakenteen suuret linjat. Samalla minulla oli kuitenkin t\u00e4ysi vapaus muuttaa niit\u00e4, jos esitystilanteessa niin haluaisin. Suurten linjojen sis\u00e4ll\u00e4 tapahtui hyvin paljon muuntelua ja jonkin verran improvisaatiota. Konsertin kaaren varmistuttua harjoittelin l\u00e4hinn\u00e4 siten, ett\u00e4 tein kappaleista l\u00e4pimenoja, jotka my\u00f6s nauhoitin. Nauhoituksia kuuntelemalla ja niit\u00e4 analysoimalla ty\u00f6stin kappaleita j\u00e4lleen eteenp\u00e4in. Ty\u00f6stin paljon kappaleiden pitki\u00e4 kaaria. Mietin my\u00f6s sit\u00e4, miten saisin kappaleet kuulostamaan j\u00e4sennellyilt\u00e4 yleis\u00f6lle, joka kuulee ne ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa. Itsell\u00e4ni oli jo mieless\u00e4ni niille jonkinlainen rakenne, ja teemat olivat ennest\u00e4\u00e4n tuttuja, mutta miten yleis\u00f6 kokisi ne?<\/p>\n

Sattumia<\/em>-konsertti oli minulle muusikkona monella tapaa uudenlainen tilanne. Soitin ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa yksin koko konsertin, ja lis\u00e4ksi esitett\u00e4v\u00e4 materiaali oli minulle uudenlaista. Opettajani Jouko Kyh\u00e4l\u00e4 nosti heti ensimm\u00e4isell\u00e4 tunnilla esiin k\u00e4sitteen esitt\u00e4j\u00e4n taika. Kun esitet\u00e4\u00e4n pitk\u00e4kestoista ja improvisaatioon ja muunteluun pohjautuvaa materiaalia, esiintyj\u00e4n t\u00e4ytyy pysty\u00e4 luomaan j\u00e4nnite itsens\u00e4 ja yleis\u00f6ns\u00e4 v\u00e4lille. J\u00e4rjestin harjoituskonsertit hyviss\u00e4 ajoin ennen varsinaista tutkintokonserttia. Niiden ansiosta pystyin testaamaan kappalej\u00e4rjestyst\u00e4 sek\u00e4 kokemaan sen, mink\u00e4laista on soittaa pitk\u00e4 ja vaativa soolo-ohjelma yleis\u00f6n edess\u00e4.<\/p>\n

Olin hyvin tyytyv\u00e4inen kaikkiin kolmeen konserttiin, vaikka niiss\u00e4 tapahtuikin yll\u00e4tt\u00e4vi\u00e4 asioita. Sein\u00e4joen konsertissa valokalusto laukaisi paloh\u00e4lytyksen kesken ensimm\u00e4ist\u00e4 kappaletta. Helsingin konsertissa toisen kappaleen loppuhiljennyksen alta paljastui yleis\u00f6n joukosta kuuluva kuorsaus. Kirjoitin Sein\u00e4joen konsertista p\u00e4iv\u00e4kirjassa seuraavasti: \u201dKonsertti alkoi hyvin, ehdin juuri mietti\u00e4 itsekseni, ett\u00e4 \u2019onpa kiva ja rento olo soittaa\u2019, kun Hannu Raja-ahon asettama valokalusto laukaisi paloh\u00e4lytyksen salin eteisess\u00e4. J\u00e4lkik\u00e4teen kuultuna mekkala oli nauhallakin melkoinen. Apujoukot eli Seppo, Petri ja Mika rynt\u00e4siv\u00e4t hoitamaan asiaa, min\u00e4 jatkoin soittamista miettien mit\u00e4 tehd\u00e4. K\u00e4det toimivat autopilotilla melko pitk\u00e4\u00e4n kun punnitsin vaihtoehtoja. Olin soittanut Vuonoilta kuultua-biisi\u00e4 jo noin 10 minuuttia, enk\u00e4 halunnut lopettaa kappaletta ja aloittaa uudelleen alusta tauon j\u00e4lkeen. J\u00e4lkik\u00e4teen kuultuna kohta kuulosti nauhalta aivan j\u00e4rkev\u00e4lt\u00e4, vaikka en itse muistakaan siit\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. Palokello saatiin vaiennettua melko nopeasti ja jatkoin kappaleen loppuun saakka.\u201d (Kleemola 2007b.)<\/p>\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_56_sattumia_hiljaa.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 56<\/strong>
\nHiljaa<\/em>, katkelma (s\u00e4v. Kleemola),\u00a0Sattumia<\/em>.<\/p>\n

Nuottiesimerkki 34<\/a><\/strong> (PDF)
\nHiljaa<\/em>\u00a0(s\u00e4v. Kleemola).<\/p>\n

https:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/video\/kleemolapiia_tohtori_videoesimerkki_04_Vuonoilta_kuultua_352.mp4<\/a><\/video><\/div>\n

Videoesimerkki 4<\/strong>
\nVuonoilta kuultua<\/em>, katkelma (s\u00e4v. Kleemola),\u00a0Sattumia<\/em>.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/div>\n
\"\"<\/a><\/div>\n
\"\"<\/a><\/div>\n
\"\"<\/a><\/div>\n

4.4 Yxi Tarpeellinen Nuotti-Kiria<\/h3>\n

Nelj\u00e4s jatkotutkintokonserttini oli nimelt\u00e4\u00e4n\u00a0Yxi Tarpeellinen Nuotti-Kiria<\/em>. Avustajina toimivat cembalisti Marianna Henriksson sek\u00e4 citterni\u00e4 ja s\u00e4kkipilli\u00e4 soittanut Petri Prauda. Konsertin kappaleet olivat yht\u00e4 poikkeusta lukuun ottamatta ilmajokisen Samuel Rinta-Nikkolan vuonna 1809 kopioiman nuottikirjan polskia. Konsertin esitykset olivat maaliskuussa 2008 Sein\u00e4joella, Kokkolassa ja Helsingiss\u00e4. Konsertin pohjalta syntynyt yhtye on jatkanut toimintaansa nimell\u00e4 Henriksson-Kleemola-Prauda. Trion esikoislevy\u00a0RindaNickola<\/em>\u00a0julkaistiin kes\u00e4ll\u00e4 2009.<\/p>\n

Yxi Tarpeellinen Nuotti-Kiria<\/em>\u00a0-konsertin ohjelmisto keskittyi j\u00e4lleen etel\u00e4pohjalaiseen viulupolskaan. Ohjelmiston lis\u00e4ksi konsertin luonteeseen vaikutti se, ett\u00e4 soitin koko ohjelman itselleni uudella soittimella, barokkiviululla. Tutustuin barokkiviuluun kes\u00e4ll\u00e4 2007 barokkispesialisti Kreeta-Maria Kentalan ohjaamalla kurssilla ja ihastuin soittimeen v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen sain lainaan Sibelius-Akatemian omistuksessa olevan barokkiviulun, johon tutustuin itsekseni syksyn 2007 aikana. Alkuvuodesta 2008 k\u00e4vin soittotunneilla Kreeta-Maria Kentalalla, jolloin sain lopulta kunnollisen k\u00e4sityksen barokkiviulun soittotekniikasta ja sen haastavuudesta.<\/p>\n

Lautakunnalle osoitetussa tekstiss\u00e4 jaottelen konsertin teemat seuraavasti:
\n1) Polska. Kaiken kaikkiaan koko jatkotutkintoni on keskittym\u00e4ss\u00e4 yh\u00e4 suppeamman aiheen, etel\u00e4pohjalaisen polskan ymp\u00e4rille.
\n2) Kansanmusiikin ja barokkimusiikin yhdistymisest\u00e4 syntyv\u00e4 saundimaailma.\u201d (Kleemola-V\u00e4lim\u00e4ki 2008a.)<\/p>\n

Kun aloitin konsertin valmistelut, soitin l\u00e4pi kaikki Rinta-Nikkolan nuottikirjan 94 polskas\u00e4velm\u00e4\u00e4 ja valitsin niist\u00e4 ty\u00f6stett\u00e4viksi noin 20 kappaletta. Valitsin polskat niiden kiinnostavuuden perusteella, niiss\u00e4 oli siis \u201dsit\u00e4 jotain\u201d. Muutama kappaleista oli minulle tuttu jo entuudestaan, mutta suurinta osaa polskista en ollut soittanut aikaisemmin. P\u00e4\u00e4tin etuk\u00e4teen, mitk\u00e4 kappaleet olisivat duo- ja mitk\u00e4 trionumeroita. Kappaleiden sovitukset muodostuivat v\u00e4hitellen yhteisty\u00f6ss\u00e4 avustavien muusikoiden kanssa. Vein heille Rinta-Nikkolan k\u00e4sikirjoituksesta monistetut nuotit ja kerroin suullisesti joitain ideoitani. Mariannan kanssa valmistetut duonumerot k\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t hiukan enemm\u00e4n barokkimusiikin suuntaan, ja hain niiss\u00e4 tietoisesti omaan soittooni hiukan klassisempaa s\u00e4vy\u00e4. Petrin kanssa taas haimme kappaleille muotoa ja sointimaailmaa pitk\u00e4n yhteisen soittohistoriamme avulla. N\u00e4in p\u00e4\u00e4dyimme esimerkiksi k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n mikrointervalleja\u00a0Hullu-Sakarin polskissa<\/em>.<\/p>\n

Valitsin ohjelmistoon kaksi virsimelodiaa vuoden 1702 virsis\u00e4velmist\u00f6st\u00e4, sill\u00e4 halusin polskas\u00e4velmien vastapainoksi my\u00f6s rauhallisempia kappaleita. Toisesta virsis\u00e4velm\u00e4st\u00e4 teimme sovituksen Mariannan kanssa sordinoidulle barokkiviululle ja cembalon luuttu\u00e4\u00e4nikerralle. Toinen virsi p\u00e4\u00e4tyi v\u00e4lisoitoksi Petrin kanssa esitt\u00e4miimme\u00a0Hullu-Sakarin polskiin<\/em>.<\/p>\n

Oman haasteensa konserttiin toi viritys. Barokkiviulussa k\u00e4ytett\u00e4vien suolikielten vuoksi virityst\u00e4 on tarkistettava huomattavasti useammin kuin viulussa. Soittimen vire my\u00f6s k\u00e4rsii paljon helpommin esimerkiksi silloin, kun soitetaan raskaalla jousik\u00e4dell\u00e4. Alun perin tarkoituksenamme oli k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 barokkimusiikille ominaista matalampaa virityst\u00e4, 415 Hz. T\u00e4m\u00e4 vire ei kuitenkaan sopinut citternille ja s\u00e4kkipillille, joten p\u00e4\u00e4dyimme moderniin viritystasoon, 440 Hz. Marianna viritti cembalonsa Vallotti-viritysj\u00e4rjestelm\u00e4n mukaan. Marianna Henriksson selitt\u00e4\u00e4 Vallotti-virityksen seuraavasti: \u201dVallotti-viritysj\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4 kiinte\u00e4viritteisten soitinten ongelmakomma on jaettu tasaisesti kuuden kvintin kesken, eli kahdestatoista kvintist\u00e4 kuusi on yhden kuudesosakomman verran kapeita. Kvintit ovat F-C, C-G, G-D, D-A, A-E ja E-H, ja t\u00e4m\u00e4 aiheuttaa sen, ett\u00e4 v\u00e4h\u00e4etumerkkisiin s\u00e4vellajeihin saadaan puhtaampia duuriterssej\u00e4 kuin paljon ylennys- tai alennusmerkkej\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4viin. S\u00e4vellajit \u2018huononevat\u2019 tasaisesti, kun edet\u00e4\u00e4n kohti useampia etumerkkej\u00e4.\u201d (Henriksson h2010.)<\/p>\n

P\u00e4\u00e4dyin k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n konsertissa kahta erilaista virityst\u00e4: soolokappaleissa ja duonumeroissa Petrin kanssa viritin barokkiviulun normaaliin kvinttivireeseen. Cembalon kanssa soitettavissa kappaleissa viritin viuluni Vallotti-vireen mukaan, jolloin kvintit j\u00e4\u00e4v\u00e4t hiukan kapeammiksi kuin \u201dnormaalissa\u201d virityksess\u00e4. N\u00e4m\u00e4 kaksi erilaista viritystapaa sek\u00e4 barokkiviulun omasta viulustani poikkeava mensuuri aiheuttivat paljon p\u00e4\u00e4nvaivaa soiton intonaation suhteen.<\/p>\n

Jo konsertin harjoitusvaiheessa minulle selvisi, ett\u00e4 olimme tekem\u00e4ss\u00e4 uutta ja erilaista musiikkia. L\u00f6ysimme Mariannan kanssa nopeasti yhteisen s\u00e4velen, vaikka emme olleet soittaneet aikaisemmin yhdess\u00e4 ja taustammekin olivat hyvin erilaiset. Konserttien j\u00e4lkeen oli selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 jatkaisimme toimintaa yhtyeen\u00e4 tulevaisuudessakin. Kirjoitin konserttien j\u00e4lkeen seuraavasti: \u201dKuten jo ennen konsertteja arvelin, on Yxi Tarpeellinen Nuotti-Kiria mielest\u00e4ni t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 onnistunein jatkotutkintokonserttini. Jo itse harjoitusprosessi tuntui todella mielekk\u00e4\u00e4lt\u00e4 ja kun lopulta p\u00e4\u00e4stiin varsinaisten konserttien pariin, tunne vaan vahvistui.\u201d (Kleemola-V\u00e4lim\u00e4ki 2008b.)<\/p>\n

Konserttitilanteissa tuli esiin se, ett\u00e4 barokkiviulu oli minulle uusi soitin. Esitystilanteessa latausta on enemm\u00e4n ja k\u00e4yt\u00e4n silloin usein jousta hiukan ronskimmin. Koska soitin ei ollut minulle viel\u00e4 t\u00e4ydellisen tuttu, aiheutti t\u00e4m\u00e4 hiukan ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 roiskimista; huonosti syttyvi\u00e4 \u00e4\u00e4ni\u00e4 ja vinkumisia. J\u00e4lkik\u00e4teen t\u00e4m\u00e4 hiukan harmitti, mutta lopputulokseen se ei varmaankaan vaikuttanut olennaisesti.<\/p>\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_57_yxi_tarp_hullu-sakari.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 57<\/strong>
\nHullu-Sakarin polskat<\/em>\u00a0(trad. sov. Kleemola & Prauda),\u00a0Yxi Tarpeellinen Nuotti-Kiria.<\/em>Piia Kleemola: barokkiviulu, Petri Prauda: cittern.<\/p>\n

Nuottiesimerkki 35<\/a><\/strong> (PDF)
\nPolska No 7, Hullu-Sakari. RindaNickolan nuottikirja<\/em>.<\/p>\n

Nuottiesimerkki 36<\/a><\/strong> (PDF)
\nPolska No 8, Hullu-Sakari. RindaNickolan nuottikirja<\/em>.<\/p>\n

Nuottiesimerkki 37<\/a><\/strong> (PDF)
\nVirsi No 8<\/em>. N\u00e4k\u00f6ispainos vuoden 1702 virsikirjasta.<\/p>\n

https:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/video\/kleemolapiia_tohtori_videoesimerkki_05_Kahman_anti_352.mp4<\/a><\/video><\/div>\n

Videoesimerkki 5<\/strong>
\nKahman Anti<\/em>\u00a0(trad. sov. Kleemola-Henriksson-Prauda),\u00a0Yxi Tarpeellinen Nuotti-Kiria<\/em>. Piia Kleemola: barokkiviulu, Marianna Henriksson: cembalo, Petri Prauda: s\u00e4kkipilli. SibaTV:n tallenne.<\/p>\n

Nuottiesimerkki 38<\/a><\/strong>\u00a0(PDF)
\nPolska No 35, Kahman Anti. RindaNickolan nuottikirja.<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a><\/div>\n
\"\"<\/a><\/div>\n
\"\"<\/a><\/div>\n
\"\"<\/a><\/div>\n
\"\"<\/a><\/div>\n
\"\"<\/a><\/div>\n
\"\"<\/a><\/div>\n
\"\"<\/a><\/div>\n

4.5 Viulutalkoot<\/h3>\n

Viimeinen jatkotutkintokonserttini,\u00a0Viulutalkoot<\/em>, esitteli nelj\u00e4n viulun yhtyeen. Soitin konsertissa viulun lis\u00e4ksi oktaaviviulua. Avustajina toimivat Emilia Lajunen ja Suvi Oskala (viisikielinen viulu) sek\u00e4 Kukka Lehto (viulu). \u00c4\u00e4nentoistosta huolehti Samuli Volanto. Tilasin konserttia varten nelj\u00e4n viulun yhtyeelle kirjoitetut s\u00e4vellykset Timo Alakotilalta ja Eero Grundstr\u00f6milt\u00e4. Lis\u00e4ksi ohjelmassa oli yhtyeen omia sovituksia perinteisist\u00e4 viulus\u00e4velmist\u00e4 sek\u00e4 yksi oma s\u00e4vellykseni. Konsertin esitykset olivat Haapavedell\u00e4, Sein\u00e4joella ja Helsingiss\u00e4 helmi\u2013maaliskuussa 2009.<\/p>\n

Kirjoitin konsertista lautakunnalle seuraavasti: \u201dAloittaessani konsertin ideoinnin ja valmistelut mieless\u00e4ni oli seuraavanlaisia teemoja:
\n1) Jatkotutkintosuunnitelmassani olennaisena osana olevat kansanmusiikin parissa harvemmin k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4t viulusaundit: sul ponticello, sul tasto, pizzicatot, jousiperkussio
\n2) Usean viulun komea yhteissaundi, soinnin laajuus oktaaviviulun mukanaolon my\u00f6t\u00e4. Vastakohtana t\u00e4lle jo edellisiss\u00e4 konserteissa hakemani soiton keveys ja hengitt\u00e4vyys.
\n3) Runsas muuntelu, improvisaatio. N\u00e4ihin liittyen pitkien linjojen muodostaminen kappaleiden sis\u00e4ll\u00e4.\u201d (Kleemola-V\u00e4lim\u00e4ki 2009a.)<\/p>\n

Kokosin konsertin ohjelmistoon mahdollisimman monipuolista materiaalia nelj\u00e4n viulun yhtyeelle. Mukana oli perinteisi\u00e4 suomalaisia viulus\u00e4velmi\u00e4, yksi kanadanranskalainen viulus\u00e4velm\u00e4, yksi oma s\u00e4vellykseni sek\u00e4 tilauss\u00e4vellykset. Suomalaisten perinnes\u00e4velmien l\u00e4htein\u00e4 olivat\u00a0Karjasoitto<\/em>-kirja, kopiot Spoofin nuottikirjan s\u00e4velmist\u00e4,\u00a0Polskan parhaita<\/em>\u00a0-kirja sek\u00e4 n\u00e4k\u00f6ispainos vuoden 1702 virsis\u00e4velmist\u00f6st\u00e4.<\/p>\n

Kun ker\u00e4sin materiaalia konserttia varten, k\u00e4vin l\u00e4pi muutamia jousiorkesterille tehtyj\u00e4 s\u00e4vellyksi\u00e4, jotka pohjaavat kansanmusiikkiin. Tutustuin muun muassa Per Henrik Nordgrenin\u00a0Pelimannimuotokuviin<\/em>\u00a0ja Einojuhani Rautavaaran\u00a0Pelimannit<\/em>-sarjaan. Halusin kokeilla, voisiko n\u00e4it\u00e4 s\u00e4vellyksi\u00e4 soittaa pelimannihenkisesti nelj\u00e4n viulun yhtyeell\u00e4. Hylk\u00e4sin kuitenkin ajatuksen, sill\u00e4 en uskonut, ett\u00e4 voisimme toteuttaa kappaleita tyylikk\u00e4\u00e4sti ilman selloa tai bassoa.<\/p>\n

Valmistelin kappaleiden sovituksia jonkin verran etuk\u00e4teen, jonka j\u00e4lkeen testasimme ideoita harjoituksissa. Harjoitusnauhojen kuuntelun j\u00e4lkeen muokkasin j\u00e4lleen sovituksia haluamaani suuntaan. Osa kappaleiden sovituksista p\u00e4\u00e4tyi nuoteille saakka. Joissain kappaleissa rakenteet ja sovitusratkaisut olivat joka kerta hiukan erilaisia, ne riippuivat soittajien soittohetkell\u00e4 tekemist\u00e4 valinnoista.<\/p>\n

Kun tein s\u00e4vellystilauksia, keskustelin molempien s\u00e4velt\u00e4jien kanssa toiveistani ja ajatuksista kappaleiden suhteen. Kuvailin heille sit\u00e4, mink\u00e4laista materiaalia meill\u00e4 oli jo tekeill\u00e4. Lis\u00e4ksi puhuimme yleisesti konsertin sointimaailmasta sek\u00e4 soittimista, jotka olivat k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4mme. Timo Alakotilalta toivoin polskaa, jossa olisi tilaa soololle. Puhetta oli my\u00f6s esimerkiksi mikrointervalleista. Eero Grundstr\u00f6milt\u00e4 toivoin sekatahtilajeja ja Balkan-henke\u00e4.<\/p>\n

Tilauss\u00e4vellyksien harjoittelemiseen j\u00e4\u00e4nyt aika osoittautui hiukan liian lyhyeksi, sill\u00e4 saimme kappaleet noin viikkoa sovittua my\u00f6hemmin. Siksi jouduimme soittamaan kappaleet nuoteista. T\u00e4m\u00e4 vaikeutti hiukan yhteissoittoa; olimme kaikki vahvasti nuoteissa kiinni. Esitykset yleis\u00f6n edess\u00e4 vaikuttivat kuitenkin positiivisesti erityisesti tilauss\u00e4vellyksiin, ja viimeiseen konserttiin menness\u00e4 kappaleet olivat kehittyneet ja vapautuneet suuresti.<\/p>\n

Edellisist\u00e4, akustisista konserteista poiketen k\u00e4ytimme\u00a0Viulutalkoot<\/em>-konsertissa \u00e4\u00e4nentoistoa. T\u00e4h\u00e4n p\u00e4\u00e4dyttiin l\u00e4hinn\u00e4 oktaaviviulun vuoksi. Soittimen akustinen \u00e4\u00e4ni ei olisi erottunut kolmen muun, vahvempi\u00e4\u00e4nisen viulun joukosta. Kun p\u00e4\u00e4t\u00f6s \u00e4\u00e4nentoiston k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 oli tehty, vaikutti se my\u00f6s jonkin verran kappaleiden sovitusratkaisuihin. Muutamaan kappaleeseen tehtiin sovitus, joka vaati tuekseen lis\u00e4kaikua \u00e4\u00e4nentoistosta.<\/p>\n

Viulutalkoot<\/em>-konsertin suhteen k\u00e4vi samoin kuin edellisen,\u00a0Yxi Tarpeellinen Nuotti-Kiria<\/em>\u00a0-konsertin kanssa. Jo harjoitusvaiheessa aavistin, ett\u00e4 tulossa on hyv\u00e4 konsertti. Kirjoitin konserttien j\u00e4lkeen: \u201dKonsertit ja niist\u00e4 saatu palaute oikeastaan ylittiv\u00e4t odotukseni. Tiesin kyll\u00e4 jo prosessin loppuvaiheessa ett\u00e4 nyt ollaan tekem\u00e4ss\u00e4 jotain todella hienoa, mutta on silti ollut mahtavaa kuulla haltioituneita kommentteja. Lis\u00e4ksi on ollut mukava kuulla, ett\u00e4 ne asiat joita alunperinkin l\u00e4hdin prosessissa hakemaan, toteutuivat konsertissa niin, ett\u00e4 kuulijatkin ne tajusivat.\u201d (Kleemola-V\u00e4lim\u00e4ki 2009b.)<\/p>\nhttps:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/audio\/kleemolapiia_tohtori_kuunteluesimerkki_58_viulutalkoot_kiljander_raharinki.mp3<\/a><\/audio>\n

Kuunteluesimerkki 58<\/strong>
\nKiljanderin polska<\/em>\u00a0(trad. sov. Grundstr\u00f6m) ja Raharinki (trad. sov. Kleemola),\u00a0Viulutalkoot<\/em>. Piia Kleemola: oktaaviviulu, Kukka Lehto: viulu, Emilia Lajunen ja Suvi Oskala: viisikielinen viulu.<\/p>\n

Nuottiesimerkki 39<\/strong><\/a> (PDF)
\nKiljanderin kivenvilla<\/em>. Eero Grundstr\u00f6min sovitus kappaleesta.<\/p>\n

Nuottiesimerkki 40<\/a><\/strong> (PDF)
\nRaharinki. Polskan parhaita<\/em>\u00a0-kirja.<\/p>\n

Nuottiesimerkki 41<\/a><\/strong> (PDF)
\nRaharinki<\/em>\u00a0(trad. sov. Kleemola).<\/p>\n

https:\/\/media.etno.net\/sites\/default\/files\/video\/kleemolapiia_tohtori_videoesimerkki_06_Danse_du_barbieres_352.mp4<\/a><\/video><\/div>\n

Videoesimerkki 6<\/strong>
\nDanse du barbieres<\/em>\u00a0(trad. sov. Kleemola-Lajunen-Lehto-Oskala),\u00a0Viulutalkoot<\/em>. Piia Kleemola ja Kukka Lehto: viulu, Emilia Lajunen ja Suvi Oskala: viisikielinen viulu.<\/p>\n

Nuottiesimerkki 42<\/a><\/strong> (PDF)
\nDanse du barbieres<\/em>. Chris Woodin tekem\u00e4 nuotti.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/div>\n
\"\"<\/a><\/div>\n
\"\"<\/a><\/div>\n
\"\"<\/a><\/div>\n
\"\"<\/a><\/div>\n
\"\"<\/a><\/div>\n

5 Lopuksi<\/h2>\n

Jatkotutkintoprosessi on ollut ainutlaatuinen mahdollisuus uppoutua oman muusikkouden kehitt\u00e4miseen. Monet prosessin my\u00f6t\u00e4 tekem\u00e4ni kokeilut olisivat j\u00e4\u00e4neet tekem\u00e4tt\u00e4 ilman jatkotutkintoa. Koen, ett\u00e4 olen tutkinnon my\u00f6t\u00e4 kehittynyt viulistina huimasti. Koska olen pystynyt keskittym\u00e4\u00e4n soittamiseen t\u00e4ysipainoisesti usean vuoden ajan, olen laajentanut sek\u00e4 teknist\u00e4 osaamista ett\u00e4 tulkintani keinoja. Suurten kokonaisuuksien suunnitteleminen ja esitt\u00e4minen on kehitt\u00e4nyt minua my\u00f6s esiintyj\u00e4n\u00e4.<\/p>\n

Tutkintosuunnitelmassa itselleni asettamat tavoitteet onnistuivat osittain. Musiikin ja tanssin v\u00e4lisen suhteen tutkiminen j\u00e4i v\u00e4h\u00e4isemm\u00e4ksi kuin olin suunnitellut. Sen sijaan oman muusikkouden kehitt\u00e4misess\u00e4 ja k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4ni olevien tulkintakeinojen laajentamisessa olen mielest\u00e4ni onnistunut. Erilaiset soitinkokeilut nousevat j\u00e4lkik\u00e4teen esille ty\u00f6skentelyss\u00e4ni. Viulun lis\u00e4ksi olen perehtynyt erityisesti oktaaviviuluun, mutta my\u00f6s barokkiviuluun ja alttoviuluun. Nelj\u00e4nnen konsertin kansanmusiikin ja barokkimusiikin sointimaailmojen yhdist\u00e4minen sek\u00e4 viidennen konsertin tilauss\u00e4vellykset nelj\u00e4n viulun yhtyeelle ovat mielest\u00e4ni merkitt\u00e4vi\u00e4 kohtia ty\u00f6ss\u00e4ni.<\/p>\n

Jatkotutkintokonserttien kaari kulki ensimm\u00e4isen konsertin sooloviululla esitetyst\u00e4 perinteisest\u00e4 etel\u00e4pohjalaisesta polskasta viimeisen konsertin tilauss\u00e4vellyksiin. Etel\u00e4pohjalainen viulupolska muodostui lopulta koko tutkinnon kulmakiveksi. Ty\u00f6skentelin paljon arkistoista kokoamani materiaalin parissa, jota k\u00e4sittelin varsin vapaasti, kun valmistelin konsertteja. Tuntuu, ett\u00e4 olen p\u00e4\u00e4ssyt vasta raapaisemaan pinnalta aineistoa, josta l\u00f6ytyy paljon mielenkiintoista soitettavaa.<\/p>\n

Soittoni teknisten ja tulkinnallisten elementtien muuttaminen kirjalliseen muotoon on ollut haastavaa ja eritt\u00e4in mielenkiintoista. Valintoja, joita tekee usein tiedostamatta, on vaikea pukea sanoiksi. Kun etsin l\u00e4hdemateriaalia ty\u00f6t\u00e4 varten, huomasin, ett\u00e4 suomalaista kansanomaista viulunsoittoa on tutkittu hyvin v\u00e4h\u00e4n. Ty\u00f6ni tulkintakeinoja esittelev\u00e4ss\u00e4 osuudessa olen pyrkinyt esittelem\u00e4\u00e4n erilaisten soittotekniikoiden esiintymist\u00e4 suomalaisten perinnesoittajien soitossa, mutta esitys ei ole kaiken kattava. Toivon silti, ett\u00e4 t\u00e4st\u00e4 osiosta on hy\u00f6ty\u00e4 kansanomaisen viulunsoiton opetuksessa.<\/p>\n

Jatkotutkintokonserttien my\u00f6t\u00e4 on syntynyt kaksi yhtyett\u00e4, Henriksson-Kleemola-Prauda -trio sek\u00e4 Viulutalkoot-projekti.\u00a0Yxi Tarpeellinen Nuotti-Kiria<\/em>\u00a0-konsertissa esitetty materiaali on julkaistu Henriksson-Kleemola-Praudan\u00a0RindaNickola<\/em>-levyll\u00e4 (SibKaCD085).\u00a0Viulutalkoot<\/em>-konsertin ohjelmisto tullaan julkaisemaan \u00e4\u00e4nitteen\u00e4 kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2011. Lis\u00e4ksi konserttien my\u00f6t\u00e4 on syntynyt useita uusia s\u00e4vellyksi\u00e4.<\/p>\n

Toivon, ett\u00e4 pystyn tulevaisuudessa jatkamaan muun muusikon ty\u00f6ni ohella ty\u00f6skentely\u00e4ni erityisesti etel\u00e4pohjalaisen perinnemateriaalin parissa. Suunnitelmissani on systemaattinen perehtyminen etel\u00e4pohjalaisten viulupelimannien tyyliin ja ohjelmistoon. T\u00e4m\u00e4 tulee varmasti n\u00e4kym\u00e4\u00e4n my\u00f6s tekem\u00e4ss\u00e4ni opetusty\u00f6ss\u00e4, jota pystyn toivottavasti tulevaisuudessa tekem\u00e4\u00e4n enemm\u00e4n. Yksi l\u00e4hiaikojen projekteista tulee olemaan soololevyn \u00e4\u00e4nitt\u00e4minen eri jatkotutkintokonserteissa esitt\u00e4mieni soolokappaleiden pohjalta. Toinen l\u00e4hiaikojen syventymiskohteista tulee olemaan barokkiviulun k\u00e4ytt\u00f6 kansanmusiikissa. Yhten\u00e4 suurimmista tulevaisuuden haasteista pid\u00e4n sit\u00e4, ett\u00e4 jo aloitetut soitin- ja sointikokeilut pysyv\u00e4t jatkossakin k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4ni.<\/p>\n

Kiitokset<\/h3>\n

Lopuksi tahdon kiitt\u00e4\u00e4 kaikkia niit\u00e4 henkil\u00f6it\u00e4 ja tahoja, jotka ovat vaikuttaneet jatkotutkinnon valmistumiseen. Ty\u00f6ni ohjaajana toimi viimeiseen konserttiin saakka professori Heikki Laitinen, jonka kehotuksesta aloitin jatko-opinnot. Professori Vesa Kurkela, jonka johtamassa tutkimusryhm\u00e4ss\u00e4 aloitin jatko-opintoni, on toiminut my\u00f6s ty\u00f6ni ohjaajana. Jatko-opintojen aikana sain ohjausta my\u00f6s Jouko Kyh\u00e4l\u00e4lt\u00e4, Mauno J\u00e4rvel\u00e4lt\u00e4 ja Kreeta-Maria Kentalalta. Kiitokset teille kaikille!<\/p>\n

Sibelius-Akatemian Sein\u00e4joen yksikk\u00f6 on ollut tukikohtanani koko jatkotutkintoprosessin ajan. Hyv\u00e4t ty\u00f6skentelyolosuhteet ja kannustava ilmapiiri ovat helpottaneet ty\u00f6skentely\u00e4 suuresti. Kiitokset t\u00e4st\u00e4 kuuluvat erityisesti Seppo Sepposelle ja Mika Virkkalalle. Haluan esitt\u00e4\u00e4 my\u00f6s kiitokset kaikille muille yhteisty\u00f6kumppaneille Etel\u00e4-Pohjanmaalla.<\/p>\n

Jatkotutkintokonserttien avustavat muusikot ja tanssijat ovat omalla panoksellaan vaikuttaneet suuresti konserttien lopputulokseen. Tuuli Talvitie-Kella, Suvi Oskala, Anne-Mari Kivim\u00e4ki, Reetta-Kaisa Iles, Timo Saari, Marianna Henriksson, Petri Prauda, Kukka Lehto ja Emilia Lajunen, kiitos teille kaikille! Kiitokset my\u00f6s konserttien \u00e4\u00e4nityksest\u00e4, \u00e4\u00e4nentoistosta ja valoista vastanneille Marko My\u00f6h\u00e4selle, Hannu Raja-aholle, Ville Wahlroosille ja Samuli Volannolle. Samuli Volanto on my\u00f6s editoinut kirjallisen ty\u00f6n \u00e4\u00e4nin\u00e4ytteet.<\/p>\n

Arto J\u00e4rvel\u00e4 kommentoi kirjallisen ty\u00f6n soittoteknisi\u00e4 ja suomalaisiin pelimanneihin liittyvi\u00e4 kohtia, suurkiitokset avusta! Kiitokset kuuluvat my\u00f6s kaikille viulistikollegoille sek\u00e4 kansanmusiikin osaston jatkotutkintoseminaarilaisille, jotka kommentoivat ty\u00f6t\u00e4ni. Saijaleena Rantanen toimi kannustajana ja oikolukijana. Ty\u00f6n lopullisen oikoluvun teki Jenni Kleemola. Teemu Vuorela auttoi Sibelius-nuotinnosohjelman ongelmissa, ja Timo Alakotila tarkisti tekem\u00e4ni nuotinnokset. Hanna Lius auttoi jatkotutkintokonserttien videoeditoinneissa. Valokuvia jatkotutkintokonserteista ovat ottaneet Jorma Airola, Eero Grundstr\u00f6m ja Inka Ylih\u00e4rsil\u00e4. Ty\u00f6n p\u00e4\u00e4sivun valokuva on Antti Ekolan ottama. Kiitokset teille kaikille!<\/p>\n

Suurimmat kiitokset kuuluvat perheelleni. Mieheni Petri V\u00e4lim\u00e4ki on osallistunut ty\u00f6h\u00f6ni paitsi kannustamalla ja kuuntelemalla loputonta spekulointia konserteista, my\u00f6s tekem\u00e4ll\u00e4 kaikki konserttijulisteet sek\u00e4 konserttien k\u00e4siohjelmat. Lis\u00e4ksi h\u00e4n on videoinut, valokuvannut, editoinut, roudannut, vaimentanut palokelloa ja toiminut teknisen\u00e4 tukihenkil\u00f6n\u00e4 sek\u00e4 kuljetusvastaavana. H\u00e4n vastaa my\u00f6s kirjallisen ty\u00f6n ulkoasun suunnittelusta ja toteuttamisesta. Poikani Aleksin syntym\u00e4 muutti kaiken, my\u00f6s tutkinnon valmistumisen aikataulut. Kirjallinen ty\u00f6 ei olisi ikin\u00e4 valmistunut ilman lastenhoitoavuksi rient\u00e4v\u00e4\u00e4 mummoa, kiitokset siis \u00e4idilleni Marja-Liisa Kleemolalle!<\/p>\n

Ty\u00f6skentely\u00e4ni ja jatkotutkintokonsertteja ovat taloudellisesti tukeneet Taiteen Keskustoimikunta, Etel\u00e4-Pohjanmaan Kulttuurirahasto, Sibelius-Akatemian tukis\u00e4\u00e4ti\u00f6, Suomalais-ruotsalainen kulttuurirahasto, Alfred Kordelinin yleisen edistys- ja sivistysrahaston Sein\u00e4joen kaupunkirahasto, Sein\u00e4joen ja Haapaveden kaupunkien kulttuuritoimet, Suupohjan Kulttuuriyhdistys, ESEK ja Valtion S\u00e4veltaidetoimikunta. Soitinlainoista tahdon kiitt\u00e4\u00e4 Marja Konttista, Silja Wartiota, Sibelius-Akatemiaa ja Suomen Kulttuurirahastoa.<\/p>\n

L\u00e4hteet<\/h2>\n

L\u00e4hteet ja kirjallisuus\u00a0<\/strong><\/p>\n

Tutkimuskirjallisuus\u00a0<\/strong><\/p>\n

Ahlb\u00e4ck, Sven 1995.\u00a0Karakt\u00e4ristiska egenskaper f\u00f6r l\u00e5ttyper i svensk folkmusiktradition<\/em>.<\/p>\n

Ahlb\u00e4ck, Sven i.v.\u00a0Tonspr\u00e5ket i \u00e4ldre svensk folkmusik.<\/em><\/p>\n

Ala-K\u00f6nni, Erkki ym. (toim.) 1978. \u201dPonticello\u201d\u00a0Otavan suuri musiikkitietosanakirja<\/em>\u00a04, laulu-Rantasalo. Helsinki: Otava, 614.<\/p>\n

Bengtsson, Ingmar 1977. \u201dFlageoletti\u201d.\u00a0Otavan iso musiikkitietosanakirja<\/em>\u00a02, Dallapiccola-Herve. Toim. Erkki Ala-K\u00f6nni ym. Helsinki: Otava, 275.<\/p>\n

Bengtsson, Ingmar & Stenkvist, Lennart 1979. \u201dVibrato\u201d.\u00a0Otavan iso musiikkitietosanakirja<\/em>\u00a05, Raphael-\u00d6ttingen. Toim. Erkki Ala-K\u00f6nni ym. Helsinki: Otava, 613.<\/p>\n

Galamian, Ivan 1990 [1963].\u00a0Galamianin viulumetodi<\/em>. Helsinki: VAPK-kustannus.<\/p>\n

J\u00e4rvel\u00e4, Jouni 1985.\u00a0Kansansoittajan tyyli, esimerkkin\u00e4 Johannes J\u00e4rvel\u00e4<\/em>. Pro gradu-tutkielma. Tampereen yliopisto.<\/p>\n

M\u00e4kel\u00e4, Matti 2006. Viulun kansanomaisesta soitosta. Anneli Asplund & al.\u00a0Suomen musiikin historia, Kansanmusiikki<\/em>. Helsinki: WSOY, 476-478.<\/p>\n

M\u00e4kel\u00e4, Matti 1999. Friiti Ojalan soittotyyli.\u00a0Uusi Kansanmusiikki<\/em>\u00a03\/99, 19-22.<\/p>\n

N\u00e4reharju, Juhani 1995:\u00a0Puntti. \u00c4\u00e4nenpaineen vaihtelut pelimanniviulismin tyylipiirteen kuvaajana<\/em>. Pro gradu -tutkielma. Jyv\u00e4skyl\u00e4n yliopisto.<\/p>\n

Saha, Hannu 1996.\u00a0Kansanmusiikin tyyli ja muuntelu<\/em>. Kaustinen: Kansanmusiikki-instituutti.<\/p>\n

Takala, Antti 1989. \u201dArpeggio\u201d.\u00a0Musiikki \u2013 Suuri musiikkitietosanakirja<\/em>\u00a01, A-B. Toim. Elfving, Marjatta. Helsinki: Weiling & G\u00f6\u00f6s, 88-89.<\/p>\n

Takala, Antti 1990. \u201dFlageoletti\u201d.\u00a0Musiikki \u2013 Suuri musiikkitietosanakirja<\/em>\u00a02, C-Ha. Toim. Elfving, Marjatta. Helsinki: Weiling & G\u00f6\u00f6s, 161.<\/p>\n

Nuottijulkaisut<\/strong><\/p>\n

Ala-K\u00f6nni, Erkki (toim.) 1974.\u00a0Jalasj\u00e4rven nuottikirja<\/em>. Jalasj\u00e4rvi: Jalasj\u00e4rvi-seura.<\/p>\n

Asplund, Anneli & Kangas, Juha & Valo, Vesa Tapio (toim.) 1990.\u00a0Kulkurista kuninkaaksi<\/em>. Matti Haudanmaan musiikki ja el\u00e4m\u00e4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.<\/p>\n

J\u00e4rvel\u00e4, Mauno (toim.) 1997.\u00a0Konstan nuottikirja<\/em>. Kaustinen: Kansanmusiikki-instituutti.<\/p>\n

J\u00e4rvel\u00e4, Mauno & Kangas, Juha (toim.) 1972.\u00a0Kaustislaisia pelimannis\u00e4velmi\u00e4. Kaustislaista pelimannimusiikkia 1<\/em>. Kaustinen: Kaustisen pelimanniyhdistys.<\/p>\n

M\u00e4kel\u00e4, Matti (toim.) 1990.\u00a0Polskan parhaita<\/em>. Suomalaisia polskas\u00e4velmi\u00e4 Erkki Ala-K\u00f6nnin kokoelmista 1941-1977. Kaustinen: Kansanmusiikki-instituutti.<\/p>\n

Talvitie, Ritva (toim.) 1995.\u00a0Erkki Mets\u00e4pellon nuottikirja<\/em>. Kaustinen: Kansanmusiikki-instituutti.<\/p>\n

K\u00e4sikirjoitukset<\/strong><\/p>\n

Kleemola, Piia 2005.\u00a0Mutkankiver\u00e4 \u2013 Sukellus suomalaiseen pelimanniviulismiin<\/em>. Jatkotutkintosuunnitelma. Sibelius-Akatemia.<\/p>\n

Kleemola, Piia 2006a.\u00a0Tarinoita<\/em>. 1. jatkotutkintokonsertin lautakuntateksti. Sibelius-Akatemia.<\/p>\n

Kleemola, Piia 2006b.\u00a0Tarinoita Helsingiss\u00e4 24.2.2006<\/em>. 1. jatkotutkintokonsertin p\u00e4iv\u00e4kirjamerkint\u00f6j\u00e4. Sibelius-Akatemia.<\/p>\n

Kleemola, Piia 2006c.\u00a0Kohtaamisia<\/em>. 2. jatkotutkintokonsertin lautakuntateksti. Sibelius-Akatemia.<\/p>\n

Kleemola, Piia 2006d.\u00a0Tunnelmia Kohtaamisia-konsertin j\u00e4lkeen<\/em>. 2. jatkotutkintokonsertin\u00a0p\u00e4iv\u00e4kirjamerkint\u00f6j\u00e4. Sibelius-Akatemia.<\/p>\n

Kleemola, Piia 2007a.\u00a0Sattumia \u2013 Uusien s\u00e4vyjen j\u00e4ljill\u00e4 3.5.2007<\/em>. 3. jatkotutkintokonsertin lautakuntateksti. Sibelius-Akatemia.<\/p>\n

Kleemola, Piia 2007b.\u00a01.2.2007<\/em>. 3. jatkotutkintokonsertin p\u00e4iv\u00e4kirjamerkint\u00f6j\u00e4. Sibelius-Akatemia.<\/p>\n

Kleemola-V\u00e4lim\u00e4ki, Piia 2008a.\u00a0Yxi Tarpeellinen Nuotti-Kiria<\/em>. 4. jatkotutkintokonsertin lautakuntateksti. Sibelius-Akatemia.<\/p>\n

Kleemola-V\u00e4lim\u00e4ki, Piia 2008b.\u00a0Yxi Tarpeellinen Nuotti-Kiria, lopputunnelmat 28.5.2008.<\/em>\u00a04. jatkotutkintokonsertin p\u00e4iv\u00e4kirjamerkint\u00f6j\u00e4. Sibelius-Akatemia.<\/p>\n

Kleemola-V\u00e4lim\u00e4ki, Piia 2009a.\u00a0Piia Kleemola: Viulutalkoot.<\/em>\u00a05. jatkotutkintokonsertin lautakuntateksti. Sibelius-Akatemia.<\/p>\n

Kleemola-V\u00e4lim\u00e4ki, Piia 2009b.\u00a0Viulutalkoot – J\u00e4lkifiilikset<\/em>. 5. jatkotutkintokonsertin p\u00e4iv\u00e4kirjamerkint\u00f6j\u00e4. Sibelius-Akatemia.<\/p>\n

Kyh\u00e4l\u00e4, Jouko 2005.\u00a0Viiden p\u00e4iv\u00e4n h\u00e4\u00e4t<\/em>. Lautakuntateksti. Sibelius-Akatemia.<\/p>\n

Arkistol\u00e4hteet<\/strong><\/p>\n

Kansanperinteen arkisto, Musiikintutkimuksen laitos, Tampereen yliopisto.<\/p>\n

AK 3793. Rautanen Ahto. Jalasj\u00e4rvi 1975. Nauhoittaja Erkki Ala-K\u00f6nni.<\/p>\n

AK 0177. Risku, Emil. Tallennettu kilpailuissa 1955.<\/p>\n

Kauhajoen Musiikkiharrastusten Kannatusyhdistys, Kauhajoki.<\/p>\n

Kokoelma Eino Saaren tekemi\u00e4 nuotinnoksia.<\/p>\n

\u00c4\u00e4nilevyt<\/strong><\/p>\n

Erkki Mets\u00e4pelto<\/em>\u00a0(1995). Kansanmusiikki-instituutti. KICD41.<\/p>\n

Aarnion sisarukset (1993)\u00a0H\u00e4meen polkka<\/em>. Kansanmusiikki-instituutti. KICD28.<\/p>\n

Entiset etniset\u00a0<\/em>(1993) Useita artisteja. Kansanmusiikki-instituutti. KICD29.<\/p>\n

J\u00e4rviseudun viulumestarit<\/em>\u00a0(1997) Useita artisteja. Kansanmusiikki-instituutti. KICD49.<\/p>\n

Polskan parhaita<\/em>\u00a0(1990) Useita artisteja. Kansanmusiikki-instituutti. KICD73.<\/p>\n

Muut l\u00e4hteet<\/strong><\/p>\n

Haastattelut:<\/p>\n

J\u00e4rvel\u00e4, Arto 2010a. S\u00e4hk\u00f6postihaastattelu. Haastattelija Piia Kleemola-V\u00e4lim\u00e4ki. Kysymyslista l\u00e4hetetty 30.8.2010, vastaus saatu 10.9.2010.<\/p>\n

J\u00e4rvel\u00e4, Arto 2010b. Puhelinhaastattelu 6.10.2010. Haastattelija Piia Kleemola-V\u00e4lim\u00e4ki.<\/p>\n

Henriksson, Marianna 2010. S\u00e4hk\u00f6postihaastattelu. Haastattelija Piia Kleemola-V\u00e4lim\u00e4ki. Kysymyslista l\u00e4hetetty 14.9.2010, vastaus saatu 14.9.2010.<\/p>\n

Internetl\u00e4hteet:<\/p>\n

Westerholm, Simo 1992.\u00a0Suomalainen pelimannimusiikki<\/em>. Kustaa J\u00e4rvinen.
\nhttp:\/\/www.kansanmusiikki-instituutti.fi\/pelimannimusiikki\/kustaajarvinen.html<\/a>
\n(Luettu 6.10.2010).<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Taiteellisen tohtorintutkinnon kirjallinen ty\u00f6
\nTaideyliopiston Sibelius-Akatemia
\n2010<\/p>\n

Huom. Kirjallinen ty\u00f6 on julkaistu alun perin interaktiivisena verkkosivuna osoitteessa\u00a0http:\/\/www2.siba.fi\/mutkankivera\/index.html<\/a>, josta se on muutettu Etno.net-sivuksi.<\/em><\/p>","protected":false},"featured_media":3149,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"_acf_changed":false},"product_brand":[],"product_cat":[76,78],"product_tag":[],"class_list":{"0":"post-3147","1":"product","2":"type-product","3":"status-publish","4":"has-post-thumbnail","6":"product_cat-opinnaytteet","7":"product_cat-tohtoriopinnot","9":"first","10":"instock","11":"shipping-taxable","12":"product-type-simple"},"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/etno.net\/en\/wp-json\/wp\/v2\/product\/3147","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/etno.net\/en\/wp-json\/wp\/v2\/product"}],"about":[{"href":"https:\/\/etno.net\/en\/wp-json\/wp\/v2\/types\/product"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/etno.net\/en\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=3147"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/etno.net\/en\/wp-json\/wp\/v2\/media\/3149"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/etno.net\/en\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=3147"}],"wp:term":[{"taxonomy":"product_brand","embeddable":true,"href":"https:\/\/etno.net\/en\/wp-json\/wp\/v2\/product_brand?post=3147"},{"taxonomy":"product_cat","embeddable":true,"href":"https:\/\/etno.net\/en\/wp-json\/wp\/v2\/product_cat?post=3147"},{"taxonomy":"product_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/etno.net\/en\/wp-json\/wp\/v2\/product_tag?post=3147"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}