Arkkiveisu

muita nimityksiä: arkkivirsi, arkkiviisu

Arkkiveisuksi kutsutaan yleensä koko-, puoli- tai neljännespainoarkin kokoiseen pieneen lehtiseen painettua laulua, joka oli tarkoitettu myytäväksi. Arkkiveisu-nimitystä käytetään myös itse arkkivihkosesta, jossa saattoi olla yksi tai useampia lauluja. Suomenkieliset nimitykset arkkiveisu, arkkivirsi ja arkkiviisu viittaavat kaikki julkaisun painoasuun. Painoarkista (noin 420 x 610 mm) saatiin 16-sivuinen lehtinen taittamalla arkki kahdeksalla taitoksella ns. oktavo-kokoon.

Arkkiveisujen elämä jatkui kuitenkin muistinvaraisena vuosikymmeniä ja joskus vuosisatojakin sen jälkeen, kun arkkilehtinen oli painettu. Arkkiveisuja ovat siis myös sellaiset suullisessa perinteessä elävät laulut, jotka ovat yleistyneet ja levinneet painettujen arkkien välityksellä.

Kun arkkiveisujen julkaiseminen oli vilkkaimmillaan 1800 - 1900 -lukujen vaihteessa, niiden pääasiallista sisältöä olivat dramatisoivat, sentimentaaliset rakkauslaulut tai murhalaulun tapaiset uutislaulut. Suuri osa arkkiveisuista voidaankin sisältönsä ja tyylinsä perusteella liittää osaksi kansanomaisten kertomalaulujen perinnettä, kuten Anneli Asplund on tehnyt. Arkkiveisuina on kuitenkin eri aikakausina julkaistu monen tyyppisiä lauluja: virsiä ja muita hengellisiä lauluja, rakkauslauluja, uutisia ja kansanlauluja.

Suomalaisella arkkiveisulla on esikuvansa Keski-Euroopassa, missä arkkiveisuja on julkaistu aina kirjapainotaidon alusta, 1400-luvun lopulta lähtien. Erityisen voimakas traditio on ollut Saksassa, Brittein saarilla, Ranskassa ja Alankomaissa. Keski-Euroopassa runomuotoiset laulettavat arkkiveisut olivat osa laajaa ja monenkirjavaa arkkikirjallisuutta, johon on sisältynyt mm. suorasanaisia uutislehtisiä, pamfletteja, julistuksia tai pelkkiä kuvia. Runomuotoiset arkkiveisut ovat kuitekin monien tutkijoiden mielestä merkittävin osa populaaria kansankirjallisuutta.

Pohjoismainen arkkiveisu on muodoltaan lähinnä saksalaistyyppinen, taiteltu vihko. Englannissa olivat yleisiä yksipuoliset arkit, joita kutsutaan nimellä broadside ballads. Niitä oli julkaistu 1500-luvulta lähtien. ... Arkkiveisuja esittivät yleensä kiertävät kauppiaat. Sävelminä oli joko tunnettuja suosikkisävelmiä tai uusia melodioita, jotka tulivat tunnetuiksi myyjien laulaessa niitä.

Keskieurooppalaisia arkkiveisuja on kulkeutunut Suomeen mm. Ruotsin kautta, mutta etenkin 1600-luvulla monia virsiä käänettiin suomeksi suoraan saksan kielestä.

Ruotsissa arkkiveisujen historia alkaa hiukan aikaisemmin kuin Suomessa: varhaisin ruotsalainen arkkiveisu on vuodelta 1583. Ruotsissa arkkiveisuja kutsutaan nimellä skillingtryck, joka viittaa arkkiveisun halpaan hintaan. Margareta Jersild on laskenut, että ennen vuotta 1800 painetuista 2000 arkkiveisusta noin neljäsosa eli 540 oli sisällöltään hengellisiä ja ne kehotettiin laulamaan jonkun virren sävelmällä. Suomessa vastaavana aikana peräti kolme neljäsosaa arkkiveisuista oli hengellisiä: yli 500 arkkiveisua 700:sta.

Suomen arkkiveisuhistoria poikkeaa siis jonkin verran sekä ruotsalaisesta että etenkin keskieurooppalaisesta. Arkkiveisut maallistuivat täällä myöhemmin kuin muualla. Syynä voi olla mm. arkkiveisujen saapuminen Suomeen juuri aikana, jolloin koko yhteiskunta oli puhdasoppisen kirkon valvonnassa. Muutoinkin maallisen ja hengellisen kirjallisuuden raja oli noina aikoina kuin veteen piirretty viiva.

Varhaisimmat suomenkieliset arkkiveisut painettiin ulkomailla ja Ruotsi-Suomen pääkaupungissa Tukholmassa, kunnes Suomeen saatiin oma kirjapaino 1640-luvulla. Vanhin tunnettu suomenkielinen arkkijulkaisu on Riiassa vuonna 1622 painettu vihkonen IV Suloista ja lohdullista kijtos ja rucous weisu Jumalan cunniaxi ja Suomalaisten hyväxi käätty ja lauetta tehty Dynminnin Linnas.

Vihkosen julkaisi turkulainen pappi Carolus Pictorius, joka työskenteli 1620-luvulla Riiassa suomalaisten komppanioiden sotilassaarnaajana. Neljän virren vihkosessa on poikkeuksellisesti julkaistu myös nuotit, mikä tekee siitä vanhimman painetun suomenkielisen koraalikokoelman.

Suomeen saatiin ensimmäinen kirjapaino pian Turun Akatemian perustamisen jälkeen. Akatemia teki vuonna 1641 sopimuksen saksalaissyntyisen Pietari Waldin kanssa kirjapainon perustamisesta. Ensisijainen tehtävä oli väitöskirjojen painaminen, mutta aikoje kuluessa Waldin painotalossa painettiin myös esimerkiksi virsikirjoja, tilapäärunoja ja arkkiveisuja. Kirjapainon ensimmäinen suomenkielinen painotuotekin oli arkkiveisu: Ylimmäisen keisarin Jesuxen Christuxen mandati eli käsky, joka on vuodelta 1643.

Arkkiveisuille täytyi 1600- ja 1700 -luvuilla hakea painolupa, kuten kaikille muillekin painotuotteille. Merkkinä painokelpoisuudesta oli sisäkanteen painettu "imprimatur" eli tuomiokapitulin ja censor lbrorumin "suositellaan painettavaksi" merkintä.

Arkkiveisujen painosmääristä tai levikistä on hankala saada tietoja. Esimerkiksi kirjapainoluetteloihin merkittiin yleensä vain painotuotteen nimi ja painoarkin koko, mutta ei painosmääriä. Arkkiveisuista ei nimikkeitäkään eritelty.

Arkkiveisujen levityksestä vastasivat mm. kirjansitojat, kiertävät kaupustelijat ja torimyyjät sekä myöhemmin arkkiveisujen kirjoittajat itse; yleisimmin kuitenkin vasta 1800-luvun jälkipuoliskolta lähtien.

Arkkiveisujen leviämisen edellytyksenä voi pitää lukutaitoa: painetulla arkilla ei olisi ollut käyttöä, jollei sitä olisi osattu lukea. Kaikkien arkkiveisuista nauttivien ei kuitenknaan ole tarvinnut lukea. Riitti, kun yksi lauloi tai luki ääneen ja muut kuuntelivat. Lisäksi ainakin osa arkkiveisuista alkoi levitä muistinvaraisena kansanperinteenä, joten lukutaitoa ei tarvittu.

Vanhimmat suomalaiset arkkiveisut voi jaotella sisältönsä mukaan neljään aika- ja tyylikauteen.

  1. 1600-luvun hengelliset veisut, joista monet otettiin vuoden 1701 virskirjaan ja joiden kirjoittajina olivat useimmiten papit
  2. 1700-luvun puolivälissä yleistyneet herätysliikkeiden laulut sekä uutisveisut, joiden kirjoittajina alkoi esiintyä myös rahvaan edustajia
  3. 1700-1800 -lukujen vaihteen tanssi- ja leikkilaulut, jotka olivat useimmet nousseet kansanperinteestä
  4. kertomalaulut, jotka ovat tavallaan arkkiveisujen ominta ainesta ja joita julkaistiin läpi koko tutkimusajankohdan kunkin aikakauden mukaisessa asussa

Kolme ensimmäistä luokkaa voi nähdä ajallisesti määriteltyinä ryhminä, vaikka aikarajaukset ja sisältöluokat ovat liukuvia. Neljäntenä luokkana on arkkiveisujen omin aines: kertomalaulut, kuten uutiset ja kertovat rakkauslaulut. Niitä julkaistiin kaikkina aikoina 1600-luvulta 1800-luvulle asti, aina kunkin tyylikauden mukaisessa muodossa.

1600- ja 1700-lukujen suomalaisissa arkkiveisuissa oli tyypillisesti vähintään 20 säkeistöä, usein nelisenkymmentäkin. Esimerkiksi uutisluonteisissa veisuissa itse uutinen kerrottiin yleensä jo tosikossa tai ensimmäisissä säkeistöissä, ja loput säkeistöistä täyttyivät uskollisesta julistuksesta. Uutisen ja uskonnon liitto jatkui vielä pitkään 1800-luvullakin. Sensaatiomaisimmat rikoslaulut päättyivät uskonnolliseen tai ainakin moraaliseen opetukseen.

 

 

Sävelmistä:

Arkkiveisut kirjoitettiin ennalta tunnettujen laulujen sävelmiin. Sävelmäviittaus kuului arkkitradition konventoihin yhtä kiinteästi kuin muutkin vakiintuneet muotokaavat arkkiveisun otsikkosivulle. Arkkiveisuthan muistuttivat otsikoinniltaan ja ulkonäöltään toisiaan kaikkialla Euroopassa, ja myös otsikoiden rakenne ja sanontatapa yhdenmukaistuivat.

Sävelmäviittaus tarjosi laulun tekijälle valmiin säkeistöskeeman, johon sovittaa runo. Tutun laulusävelmistön kierrättäminen toimi yleisölle muistin apuneuvonakin. Olemassaolevien laulusävelmien hyödyntäminen ei suinkaan ollut arkkitradition erityispiirre, sillä parodiatekniikka kukoisti useissa musiikin lajiessa 1500-luvulta 1700-luvulle asti. ... Yleisesti tunnettujen laulujen sävelmiä otettiin käyttöön uusien ja taas uusien laulujen melodioina - joskus sananmukaisesti parodioina, alkuperäisen runon tekstiä ivallisesti mukaillen ja kommentoiden, useimmiten kuitenkin vain puhtaana sävelmälainana tai mukaelmana, joka antoi laululle metrisen rakenteen ja sen rytmille rungon.

Virsisävelmät olivat ylivoimaisesti suosituimpia arkkiveisusävelminä.

 

Arkkiveisumetriikan kehityskaudet

  1. 1600-luvun väljämittaiset arkkiveisut, joissa jäljiteltiin länsimaisia runomittoja tarkkaan, mutta joissa säkeen tavuluku vaihteli ja säkeen pituus oli siten joustava
  2. metrisesti ankaran säännönmukaiset arkkiveisut 1700-luvulta
  3. 1700-1800 -lukujen vaihteen monitulkintaiset arkkiveisut, joissa heijastui mm. tanssisävelmien vaikutus

Luultavasti kalevalamittaisia lauluja laulettiin Suomessa 1600-1700 -luvuilla enemmän kuin arkkiveisuista voi päätellä. Kirkon vaikutuspiiriin vahvasti liittyneessä varhaisessa arkkitraditiossa saatettiin vältellä kalevalamittaisia lauluja, joita pidettiin pakanallisen ajan muistumana. Lisäksi säkeistömuotoisia riimillisiä lauluja kulkeutui Suomeen myös suullisena perinteenä etenkin ruotsinkieliseltä alueelta.

Kirjallisuus:

Pirjo-Liisa Niinimäki: Saa veisata omalla pulskalla nuotillansa. Riimillisen laulun varhaisvaiheet suomalaisissa arkkiveisuissa. Tampere 2007. (Pdf-versio Tampereen yliopiston väitöskirjakokoelmasta)

Kaarlo Wirilander: Arkkiveisujen säätyerotus. Kalevalaseuran vuosikirja 46, s. 333-360. 1966.

 

Linkit

Arkkiveisuja Suomesta:

Oulun verkkokirjasto

Tampereen kirjasto

 

Arkkiveisuja muualta Euroopasta:

Arkkiveisuja Britanniasta

Arkkiveisuja Skotlannista