Klaneettipelimanni 2020-luvulla

Sisällysluettelo

Johdanto

1 Menetelmät

2 Prosessin vaiheet

2.1 Projektin lähtökohdat
2.2 Projektin suunnittelu
2.3 Työkalupakin kehittäminen
2.4 Soolotyöskentely
2.5 Projektin päätös ja tulevaisuuteni soolomuusikkona

3 Projektin vaikutukset muusikkoidentiteettiini

4 Projektin musiikillinen lopputulos

5 Yhteenveto

Johdanto

Kansanmusiikki on historiallisesti ollut merkittäviltä osin soolosoittoa. Silti monen nykyajan kansanmuusikon sisäänajoväylä genren pariin käy nimenomaan yhtyesoiton kautta, ja kuten itsellänikin, soolosoitto koituu usein pakolliseksi pahaksi ammattiopintoihin ryhdyttyä. Erityisesti oman soittimen historialliset soittotyylit kansanmuusikon on ehdottomasti syytä tuntea, mutta itselläni yksin soittaminen on jäänyt pitkälti nimenomaan harjoituskoppiin ja tutkintolavoille, enkä pitkään, ehkä vieläkään, nähnyt sitä luonnollisena tai mukavana osana omaa muusikkouttani.

Tässä vaiheessa opintojani ja uraani koen kuitenkin yksin soittamisen kaikessa kamaluudessaan kutkuttavana haasteena, jolle halusin antaa rehellisen mahdollisuuden vähintään tämän projektityön mittakaavassa. Paitsi, että yksin soittaminen asettaa kiinnostavien musiikillisten haasteiden eteen ja muuttaa esiintymiskokemusta merkittävästi, on muusikon työkalupakista myös käytännöllistä löytyä valmius esiintyä tarvittaessa yksin. Jo tässä vaiheessa uraani olen usein törmännyt tilanteeseen, jossa minua kysytään esiintymään tilaisuuteen soolona. Tähän asti olen yleensä ratkaissut inhottavan tilanteen kiemurtelemalla siitä jotenkin pois, yleensä joko hankkimalla keikalle duokaverin tai kieltäytymällä esiintymisestä. Tässä projektissa haluan kääntää kaikki soolosoittamisen kivet ja rohkeasti katsoa, onko yksin esiintymisellä minun muusikkoudelleni sittenkin jotakin annettavaa. Tavoitteeni on, että tämän prosessin jälkeen voin joko rohkeammin ottaa soolokonserttitarjoukset vastaan tai selkä suorassa kieltäytyä niistä sanoen: ”Ei kiitos, en esiinny soolona.” Vaikka päätyisin jälkimmäiseen lopputulokseen, antaa prosessi minulle varmasti joka tapauksessa uusia musiikillisia työkaluja käytettäviksi toisissa yhteyksissä sekä laajan oppitunnin itsestäni muusikkona ja esiintyjänä.

Uskon, että tämä projekti tulee muusikon uralleni ”kreivin aikaan”. Tähänastisissa opinnoissani olen perehtynyt lukuisiin eri eurooppalaisiin klarinettitraditioihin aina Sifferi Kivisillasta muihin Pohjoismaihin, Balkanin alueen musiikkiin ja klezmeriin. Olen myös omaksunut säveltäjän identiteetin, ja jos en täysin löytänyt, niin ainakin päässyt jyvälle siitä, kuka haluan taiteilijana olla ja missä olen muusikkona parhaimmillani. Kun myös moni yhtyeprojektini ajautui syksyllä 2020 väliaikaiseen suvantovaiheeseen, ymmärsin, että nyt olisi paitsi henkisesti myös käytännön syistä oikea aika tarttua yksin soittamisen haasteeseen. Koronan ja eristysolosuhteet mukanaan tuonut kevät 2020 loi jopa ironiset, entistäkin paremmat puitteet keskittyä yksin kotona viimeistenkin tehojen löytämiseen sooloklarinetista.

Projektissa tartun soolosoittoon kolmesta eri näkökulmasta: aion jatkaa tutustumistani historialliseen pelimannien soolosoittoon äänitteiden ja nuottien kautta, aion tutkia, miten improvisoijana, säveltäjänä ja sovittajana voin palvella soolosoittoa paremmin ja aion tutustua minulle ennestään melko vieraaseen aiheeseen, nimittäin live-elektroniikan hyödyntämiseen. Tässä projektin kirjallisessa raportissa avaan paitsi uusia oivalluksia myös sellaisia näkökulmia yksinsoittoon, joihin olen törmännyt jo ennen projektin aloittamista. Sen ohella, että tutustun näihin melko musiikillisiin työkaluihin ja lähestymistapoihin, pohdin, miten työskentely yksin poikkeaa yhtyetyöskentelystä. Kirjallisen raportin lomassa on kuultavissa soivia esimerkkejä työskentelyprosessistani ja sen lopputulemista.

Puhun projektissani paljon yksin soittamisesta. Päädyin tähän, kun huomasin käsitteiden soolo, soolosoitto ja solisti johtavan sikäli harhaan, että käsitteet eivät täysin sulje pois muiden muusikoiden osallistumista musisointiin. Soolon voi soittaa tai solisti voi esiintyä myös säestäjän kanssa, mutta tämän projektin aihe on tutkia keinoja musiikin tekemiseen yksin. Niin ikään soolosoitosta puhutaan usein kevyen musiikin yhteydessä silloin, kun esimerkiksi improvisoidaan jazz-kappaleeseen soolo yhtyeen säestäessä. Tältäkin sekaannukselta halusin käsitevalinnallani välttyä.

Projekti toteutettiin pääasiassa lukukauden 2019–2020 aikana. Kirjallinen raportti siitä viimeisteltiin keväällä 2021.