Sävellä soittaen! – Melodialähtöinen improvisointi kansanmusiikissa

Sisällysluettelo

1 Johdanto

2 Tutkimustehtävä ja menetelmäkuvaus

3 Kansanmusiikin ja improvisaation suhde

3.1 Kansanmusiikki

3.1.1 Vanhempi perinne
3.1.2 Uudempi perinne

3.2 Improvisaatio

3.3 Tanssilajit

3.3.1 Polska
3.3.2 Valssi
3.3.3 Polkka

4 Haastattelututkimuksen tulokset

4.1 Timo Alakotila

4.2 Improvisaatiosta kansanmusiikissa

4.3 Improvisaation ja säveltämisen suhde

4.4 Improvisoinnin eri muodot

4.5 Improvisaation pedagogiikka

4.6 Phrase Bank

5 Omien sävellysten pedagoginen tarkastelu

5.1 Menetelmän idea

5.2 Käpylän polska

5.3 Keväinen valssi

5.4 Peruspolkka

6 Pohdinta

Lähteet
Liitteet

Johdanto

Kansanmusiikki ja improvisointi ovat aina liittyneet läheisesti yhteen. Etenkin vanhakantaisemmassa suomalaisessa perinnemusiikissa se on ollut aina vahvasti läsnä. Uudemmassa kansanmusiikkiperinteessä, kuten pelimannimusiikissa, improvisoinnin rooli on ollut kuitenkin vähäisempi ja keskittynyt lähinnä fraseeraukseen ja variointiin. Vanhemmassa, arkaaiseksikin kutsutussa musiikkiperinteessä materiaalia kuitenkin pystyttiin tuottamaan ”loputtomasti” soittamalla, soittajan vajotessa jopa transsin kaltaiseen tilaan, jota etnomusikologi Armas Otto Väisänen kutsuu hiljaiseksi haltioitumiseksi. Itseäni alkoikin kiinnostaa, voisiko tällaista pitkään soittamisen estetiikkaa soveltaa jollain tapaa myös uudempaan pelimannimusiikkiin, ja mitä improvisoimisen keinoja siinä voisi hyödyntää.

Omassa opetustyössäni Käpylän musiikkiopiston kansanmusiikkilinjalla olen törmännyt yleiseen ilmiöön: Pidemmälle edistyneet kitaraoppilaani osaavat jo soittaa hienosti vaikeampiakin pelimannikappaleita melko tyylinmukaisesti, mutta kun olemme kokeilleet improvisointia näiden kappaleiden sointukiertoihin, on lopputuloksena bluesja rockhenkistä pentatoniikkaa. Eli vaikka soittotaitoa pelimannityylissä on jo kertynyt, on sanavarasto loppujen lopuksi melko rajallinen. Siksi aloinkin miettiä työkaluja nimenomaan pelimannimusiikin tyylin mukaan ottamiseksi improvisoinnin opettelussa. Yksi keskeisistä vaikuttajista on ollut opettajani, säveltäjä Timo Alakotilan kehittämä ”Phrase Bank”-metodi joka on ollut lähtökohtanani omissa harjoitteissani. Tiesin myös, että haluaisin ehdottomasti haastatella Alakotilaa hänen metodistaan ja laajemminkin improvisoimisesta ilmiönä.

Oma muusikkouteni nojaa hyvin vahvasti improvisaatioon ja kun mietin, miten sitä itse käytän, se tulee esiin oikeastaan kaikissa soittamiseen liittyvissä tilanteissa. Se on minulle ensisijainen sävellystyökalu, se on harjoittelutyökalu, improvisoin keikoilla sekä säestäjän että solistin rooleissa ja käytän sitä myös pedagogisena työkaluna. En 5 oikeastaan keksi musiikillista tilannetta, jossa improvisoiminen ei olisi jollain tavalla läsnä omassa elämässäni. Siksi näenkin, että tämän työn osalta oli ensiarvoisen tärkeää lähestyä improvisoimisen käsitettä monesta näkökulmasta ja pohtia kysymystä, mitä improvisoiminen oikeastaan on?