”Tärkeintä on varmaan löytää se oma ääni” – Kyselytutkimus kansanlaulun opetuksesta ammattitasolla

Sisällysluettelo

1 Johdanto

2 Kansanlaulun opetuksen historiaa

2.1 Mestarilta kisällille
2.2 Sibelius-Akatemia
2.3 Ammattikorkeakoulut, konservatoriot ja opistot

3 Kansanlaulun opettamisen erityispiirteitä

4 Tutkimusasetelma

4.1 Tutkimustehtävä ja menetelmäkuvaus
4.2 Tutkimuksen toteuttaminen
4.3 Aineiston keruu
4.4 Kohderyhmä
4.5 Vastaajat

4.5.1 Opettajien taustatiedot
4.5.2 Opiskelijoiden taustatiedot
4.5.3 Muut taustakysymykset

5 Tutkimustulokset

5.1 Oppimisen sisällöistä
5.2 Erikoistekniikat, tulkinta ja tyyli
5.3 Äänenkäyttö
5.4 Ongelmat

5.4.1 Opiskelijoiden kokemuksia

5.5 Opettajuus ja muusikkous
5.6 Avoimet kysymykset

5.6.1 Kansanlaulajan ammattitaito
5.6.2 Opiskelijoiden osaamistavoitteet
5.6.3 Keskeisimmät alueet
5.6.4 Opiskelun vaikeudet ja helppoudet
5.6.5 Lisäkommentteja

6 Yhteenveto

7 Pohdinta

Lähteet ja kirjallisuus

Internet-lähteet

Johdanto

Tämän seminaarityön kohteena on kansanlaulun opiskelu ja opettaminen ammattitasolla. Tutkimusaiheeni on muhinut ajatuksissani jo pitkään ja sen taustalla ovat omat kokemukseni laulunopiskelijana. Olen kohdannut monenlaisia opettajia ja joutunut pohtimaan omaa suhtautumistani laulamiseen ja opettamiseen. Laulun opiskeluun liittyy suuria tunteita: hämmennystä, epäuskoa, harmistumista mutta myös oivalluksia, iloa ja onnea kun kaikki toimii.

Oma historiani kansanlaulun opiskelijana alkaa jo 15 vuoden takaa. Alkuinnostus vei minut erilaisille viikonloppukursseille. Olin kuin valaistunut, kaikki oli ihanaa ja ihmeellistä. En kyseenalaistanut mitään, kansanlaulun eri tekniikat ja tyylit olivat kuin suuri aarrearkku. Olin löytänyt jotain uutta ja jännittävää, olin kuin karkkikaupassa!

Päädyin opiskelemaan kansanmusikkia ensin Kaustiselle ja myöhemmin Kokkolaan, ammattikorkeakouluun. Onnekseni sain todella hyvän opettajan, jonka kanssa vuorovaikutus toimi ja rohkaistuin kokeilemaan aivan uusia asioita.

Vasta Sibelius-Akatemiassa tipahdin onnenpyörän kyydistä. Äänenkäytön opiskelun myötä aloin kyseenalaistaa kaikkea aikaisemmin saamaani opetusta. Monelle opiskelutoverilleni on käynyt samoin. Äänenkäytön opiskelusta muodostui minulle ainoa totuus ja näin kaikessa aikaisemmin oppimassani vain huonoja puolia. Pääni oli todellisessa käymistilassa, olin tuskastunut enkä tiennyt mihin suuntaan mennä, kenen opetukseen luottaa. Monien opettajien ohjeet tuntuivat hyviltä, toisten aivan oudoilta ja vääriltä.

Tämän käymistilan myötä aloin hahmotella asioita paperille. Oli pakko kirjoittaa, jotta pääsisin eteenpäin. Keskustelin paljon muiden kohtalotovereitten ja opettajien kanssa. Halusin selvittää miltä pohjalta opettajani olivat minua opettaneet. Miksi he opettivat niinkuin opettivat? Kuka heitä oli opettanut? Miksi heillä saattoi olla keskenään aivan päinvastaisia ohjeita ja ajatuksia? Miksi äänenkäytön opettajan ohjeet tuntuivat niin oikeilta? Ja entäpä perinne ja arkistonauhat ja miltä laulu niillä kuulostaa?

Kansanlaulun rikkaus on juuri sen monimuotoisuudessa, erilaisissa tyyleissä ja yksilöllisissä eroissa. Ei ole yhtä oikeaa tapaa laulaa. Tämä näkyy myös opettamisessa: opettajia löytyy joka lähtöön ja jokaisella on omia näkemyksiä laulamisesta. Vai onko? Ollaanko kuitenkin jostain asioista samaa mieltä? Onko löydettävissä yhtenäisiä ajatuksia siitä, mitä kansanlaulun opiskelun tulisi sisältää? Mistä asioista opettajat ovat eri mieltä keskenään? Entä opiskelijat, onko heillä erilaisia ajatuksia kuin opettajilla?

Toivon, että tämän kyselytutkimuksen myötä muodostuu kuva kansanlaulun ammattiopiskelun ja opettamisen kentästä tällä hetkellä. Tutkimuksen tarkoitus ei ole arvottaa, vaan valottaa sitä miten kansanlaulua tällä hetkellä opetetaan ja opiskellaan. Toivon, että se myös herättää kysymyksiä ja johtaa pohtimaan, mikä on hyvää ja mitä kannattaisi kehittää paremmaksi. Monta kiveä jää tällä kertaa myös kääntämättä, mutta olkoon tämä keskustelunavaus joka vie eteenpäin.