Viktor Klimenko – Viimeinen emigrantti

Sisällysluettelo

1 Alkusanat

2 Näyttelijä Viktor Klimenko

3 Lapsuus

4 Musiikillinen herääminen

5 Maahanmuuttajan juurettomuus

6 Identiteettikriisi

7 Villin ja Romanttisen Kasakan synty

8 Suosio ja hallitsemattomat vuodet

9 Loppuun palaminen

10 Uskoontulo

11 Muusikkona Viktor Klimenkon rinnalla

12 Liitteet

13 Kuvia

Alkusanat

Tapasin Viktor Klimenkon ensimmäisen kerran tasan vuosi ennen projektityöni valmistumista, marraskuussa 2011. Hän oli aikaisemmin nähnyt Kuunkuiskaajien esiintymisen Euroviisukilpailuissa, mikä oli herättänyt hänessä vahvan tunteen tehdä yhteistyötä kanssamme. Hän oli kokenut esityksessämme ja musiikissamme sitä samaa slaavilaisuutta, joka hänessä itsessäänkin sykkii voimakkaana. Heti ensikohtaamisessamme hänestä välittyi vahva karisma, jollaista harvalle on lahjoitettu. Viktor ei jätä ketään kylmäksi. Hänessä on samanaikaisesti sekä voimaa että herkkyyttä, läsnäolon taitoa, taito koskettaa ihmisiä.

Elokuussa 2012 aloitimme Viktorin 50-vuotistaiteilijajuhlakiertueen harjoitukset yhdessä Kuunkuiskaajat-yhtyeemme kanssa. Me nuoremman polven muusikot saimme ponnistella, että jaksoimme heittäytyä joka päivä ja joka hetki kappaleisiin samalla intensiteetillä kuin Viktor. Oli hienoa kokea jo harjoitteluvaiheessa se yhteys, mikä välillemme melkein huomaamattamme syntyi. Sukupolvien välistä kuilua ei ollut, musiikki ja yhteinen intohimo oli se, mikä meitä yhdisti. Tulen aina muistamaan sen hetken, jossa meidän kaikkien voimat alkoivat hiljalleen hiipua pitkien treenien loppuvaiheessa. Siitä huolimatta Viktor vielä intoutui improvisoimaan ja heittäytyi polvilleen lattialle laulamaan. Koko yhtyeemme leimahti uudestaan liekkeihin. Sillä hetkellä ymmärsin mistä tässä kaikessa taiteen tekemisessä, musiikin tekemisessä on kyse: tunteenpalosta.

Monet kyyneleet ja ilon hetket olemme pitkällä kiertueella saaneet kokea. Istua pakettiautossa satoja ja satoja kilometrejä, kuunnellen Viktorin tarinoita. Seistä hengittämättä korva kiinni ovessa lavan takana, kun Viktor yksin laulaa valokeilassa konsertin viimeisen laulun, Finlandian, ihmisten osoittaen seisten hänelle kunniaa. Ilta illan jälkeen olla haltioitunut jostain, minkä yhdessä loimme ja yleisön kanssa saimme kokea. Löytää uusi musiikillinen maailma, Viktor Klimenkon kanssa.

Tästä poikkeuksellisesta persoonasta halusin tehdä projektityöni.