Kantele

Kantele on suomalainen nimitys kielisoittimelle, jollaisia on myös Suomen naapurikansojen alueella. Virossa soittimen nimi on kannel, Latviassa kuokles, Liettuassa kankles ja Venäjällä gusli.

Ennen 1800-lukua kanteleet tehtiin yleensä kovertamalla yhdestä tai kahdesta puupalalasta. Yhdestä palasta tehdyt koverrettiin joko alta tai sivulta. Kahdesta palasta tehdyt koverrettiin päältä päin ja ja sen jälkeen kansi liitettiin tuohivanteella. Kielet kiinnitettiin toisesta päästä puutappeihin ja toisesta päästä metallivartaaseen. Koverretut kanteleet valmistettiin kuusesta, männystä, haavasta tai lepästä.

Kopio Antti Rantosen kanteleesta

Kopio Antti Rantosen kanteleesta, rakentaja Rauno Nieminen.

Kuvaaja: Vertti Teräsvuori

Kielet olivat alkujaan jouhista tai jänteistä tehtyjä. Myöhemmin kieliä alettiin tehdä metallista: vaskesta tai teräksestä. Kielien määrä oli viidestä aina jopa viiteentoista.

1800-luvulla kanteleita alettiin rakentaa myös laudoista. Tätä kantelemallia kutsutaan laatikkokanteleeksi. Mallin ensimmäisiä kehittäjiä oli Elias Lönnrot. Kielten kiinnitys muuttui vartaasta nastoiksi, niin että jokainen kieli kiinnitettiin omaan nastaansa. Kielien määrä kasvoi jo yli 20:een.

1920-luvulla Paul Salminen kehitti kanteleeseen vipukoneiston, jonka avulla kanteleella pystyttiin soittamaan kromaattisesti. Idean soittimen muutoksiin hän sai konserttiharpusta. Tällä hetkellä suurimmissa kanteleissa on jopa 39 kieltä.

Nykyään enimillään 15-kielisiä kanteleita kutsutaan yleisesti pienkanteleiksi.

Kanteleesta on vuosisatojen mittaan tehty hyvin erilaisia versioita: esimerkiksi Kansallismuseon kokoelmissa on kielimäärältään kaikkia kanteleita 5 ja 16 kielen väliltä. Lisäksi siellä on 18-, 19-, 22-, 25-, 28- ja 29-kielisiä kanteleita. Varhaisimmassa museoissa olevassa kanteleessa on kaiverrettuna vuosiluvut 1698 ja 1699.

Muutamilla alueilla kanteleensoitto on kehittynyt niin omintakeisella tavalla, että on alettu puhua näistä tyyleistä ja myös alueen kanteleista paikkakuntien nimillä, kuten Saarijärven kantele ja Perhonjokilaakson kantele.

Kanteleen asema suomalaisessa kulttuurissa on merkittävä. Sen synnystä on kansanrunoudessa monia kuvauksia – esimerkkinä Simana Sissosen Ilomantsin Mekrijärvellä vuonna 1877 A. Boreniukselle laulama runo (SKVR VII1, 625 a.):

Koverretut kanteleet

Musiikki

Kanteleella soitettiin runolaulun tai tanssien säestykseksi, toisten kuunneltavaksi ja myös pelkästään soittajan omaksi iloksi. Sitä on kuvannut esimerkiksi A.O. Väisänen Jaakko Kuljun soiton tallentamisen yhteydessä vuonna 1917 Suojärvellä.

Viisikielisen kanteleen musiikki on perustunut diatoniseen viisisävelikköön (pentakordi), jossa terssi on ollut joko pieni, neutraali tai suuri.

    5-kielinen kantele, Soitin 2004 -projekti

    Musiikkia 5-kielisellä, soittajana Arja Kastinen.

 

Soittotyylit

Viisikielistä kannelta soitettaessa lyhin kieli on aina lähinnä soittajaa. Itä-Suomessa soittotyyli oli useimmiten ns. yhdysasentoinen eli oikean ja vasemman käden sormet olivat toistensa lomassa näppäilemässä kieliä. Pohjanmaalla näppäilyyn yhdistettiin sulkusoittoa, jossa toinen käsi sammuttaa osan kielistä ja toinen soittaa sointuja. Yleensä soitettuja kieliä ei sammuteta, vaan kielten annetaan soida.

Viisikielisen ja muiden pienkanteleiden soittotyyliin liittyy oleellisesti muuntelu: lyhyitä sävelaiheita muunnellaan jatkuvasti soiton aikana.

 

Laatikkokanteleet

Laatikkokanteleiden kehitys alkoi 1800-luvulla. Soittimien kielimäärä nousi jo yli 20:n. Soittimien muoto oli sama kuin ennenkin, mutta ponnen ja vartaan sijaan tulivat kielten kiinnitykseen nastat, kanteleen perä oli joko suora tai pyöreä (kuten Perhonjokilaaksossa tai Keski-Suomessa)

Laatikkokanteleiden soitto on perinteisesti tapahtunut lyhyeltä sivulta, eli samaan tapaan kuin pienkanteleillakin. Vasta koneistokanteleen mukana alkoi soittaminen niin, että bassokielet olivat lähinnä soittajaa.

Kanteletta on pidetty joko soittajan polvilla tai pöydällä. Soittoasento on ollut eroasentoinen eli toisella kädellä on soitettu melodiaa ja toisella sointuja.

Korpiselän kanteleen kopio

Ns. Korpiselän kanteleen kopio, rakentaja Rauno Nieminen.

Kuvaaja: Vertti Teräsvuori

Laatikkokanteleita on käytetty erityisesti tanssisoitossa, joten ohjelmisto on ollut sama kuin viulupelimanneilla. Ensimmäisen valtakunnallisesti tunnetun kanteleensoittajan, Kreeta Haapasalon, ohjelmistossa oli myös kansanlauluja ja hengellistä musiikkia.

Koneistokantele

Paul Salminen kehitti 1920-luvulla vipukoneistolla varustetun kanteleen. Hänen tarkoituksenaan oli kehittää soitin, jolla pystyttäisiin soittamaan eri sävellajeissa eikä vain diatonisen asteikon pohjalta. Kanteleen rakenne muuttui myös niin, että kielitapit olivat kaarevassa muodossa entisen suoran sijaan. Yhtenä esikuvana oli konserttiharppu koneistoineen.

Samoin sammutuslauta otettiin käyttöön, aikaisemmissa kantelemalleissa se ei ollut yleinen, vaan kielet soivat usein vapaasti tai ne sammutettiin kädensyrjällä.

Soittimen muutosten myötä kansanmusiikin ja tanssimusiikin ohella kanteleella alettiin soittaa yhä enemmän myös klassisen musiikin teoksia.

Viimeisin askel on ollut kanteleen kehittäminen sähkökanteleeksi, 39-kieliseksi soittimeksi, joka on kokonaan kiinteää puuta ilman kaikutilaa.

 

Musiikki

Outi Linnaranta: Maaherran polska

 

 

Artikkeleita:

Ala-Könni, Erkki (1963): Kreeta Haapasalo. Kalevalaseuran vuosikirja 43. s. 300-310.

Kastinen, Arja (1993): Vanja Tallas – Kanteleensoittaja kahden musiikkikulttuurin murroksessa. Musiikin Suunta 3, s. 17-24.

Laitinen, Heikki: A. O. Väisänen ja kantele (Kantele 2/2007)

Smolander-Hauvonen, Annikki: Paul Salminen (Kantele 2/2009)

Väisänen, A.O. (1931): Kantele ja hyppivä puuhevonen. Kalevalaseuran vuosikirja 11,  s. 159-165.

Väisänen, A.O. (1933): Kantele ja ym. soittimet suomalaisissa arvoituksissa. Kalevalaseuran vuosikirja 13, s. 367-388.

Väisänen, A.O. (1928): Kantelerunojen todellisuuspohja. Kalevalaseuran vuosikirja 8, s. 281-303.

Väisänen, A.O. (1934): Vepsäläinen kantele. Kalevalaseuran vuosikirja 14, s. 242-251.

Väisänen, A.O.: Väinämöisen kantele kuvissa. Kalevalaseuran vuosikirja 5, s. s. 191-217.

Lukuisia artikkeleja Kanteleliiton verkkosivuilla:
http://kantele.net

 

Kansallismuseon kokoelmissa olevat kanteleet

Kansallismuseon kokoelman kanteleet (tällä hetkellä 78 soitinta)

Esinenumero Nimet Kokoelma kielisyys
K10031:3 kantele Kansatieteelliset kokoelmat 22-kielinen
K10460:1 kantele Kansatieteelliset kokoelmat 5-kielinen
K10814:1 kantele Kansatieteelliset kokoelmat 13-kielinen
K11607: kantele Kansatieteelliset kokoelmat 5-kielinen
K11690: kantele Kansatieteelliset kokoelmat 29-kielinen
K1762:5a kantele Kansatieteelliset kokoelmat 12-kielinen
K1762:5b kantele Kansatieteelliset kokoelmat 11-kielinen
K1762:5c kantele Kansatieteelliset kokoelmat 18-kielinen
K1763: kantele Kansatieteelliset kokoelmat 12-kielinen
K1855:11 kantele Kansatieteelliset kokoelmat 5-kielinen
K1855:12 kantele Kansatieteelliset kokoelmat 13-kielinen
K1855:13 kantele Kansatieteelliset kokoelmat 9-kielinen
K1855:14 kantele Kansatieteelliset kokoelmat 7-kielinen
K1855:36 kantele Kansatieteelliset kokoelmat 5-kielinen
K1855:37 kantele Kansatieteelliset kokoelmat 5-kielinen
K1855:41 kantele Kansatieteelliset kokoelmat 8-kielinen
K1855:42 kantele Kansatieteelliset kokoelmat 9-kielinen
K2218:218 kantele Kansatieteelliset kokoelmat 5-kielinen
K238: kantele Kansatieteelliset kokoelmat 9-kielinen
K3045:49 kantele Kansatieteelliset kokoelmat 5-kielinen
K3198:7 kantele Kansatieteelliset kokoelmat 13-kielinen
K6677:1 kantele Kansatieteelliset kokoelmat 12-kielinen
K6677:2 kantele Kansatieteelliset kokoelmat 10-kielinen
K6677:3 kantele, lasten kantele, leikkikalu Kansatieteelliset kokoelmat ?
K6677:4 kantele, lasten kantele Kansatieteelliset kokoelmat 8-kielinen
K684: kantele Kansatieteelliset kokoelmat 5-kielinen
K7114:2 kantele Kansatieteelliset kokoelmat 12-kielinen
K7142:205 kantele Kansatieteelliset kokoelmat 21-kielinen
K731: kantele Kansatieteelliset kokoelmat 5-kielinen
K7419:18 kantele Kansatieteelliset kokoelmat 11-kielinen
K7419:19 kantele Kansatieteelliset kokoelmat 10-kielinen
K7507: kantele Kansatieteelliset kokoelmat 15-kielinen
K7529:8 kantele Kansatieteelliset kokoelmat 8-kielinen
K7581:2 kantele Kansatieteelliset kokoelmat 8-kielinen
K7771: kantele Kansatieteelliset kokoelmat 19-kielinen
K8174: kantele Kansatieteelliset kokoelmat 12-kielinen
K8340: kantele Kansatieteelliset kokoelmat 12-kielinen
K8419:119 kantele Kansatieteelliset kokoelmat 9-kielinen
K8967:1453 kantele Kansatieteelliset kokoelmat 12-kielinen
K9040: kantele Kansatieteelliset kokoelmat 28-kielinen
KF1176: kantele Kansatieteelliset kokoelmat 12-kielinen
KF1177: kantele Kansatieteelliset kokoelmat 6-kielinen
KF1178: kantele Kansatieteelliset kokoelmat 12-kielinen
KF1201: kantele Kansatieteelliset kokoelmat 12-kielinen
KF1202: kantele Kansatieteelliset kokoelmat 25-kielinen
KF1203: kantele Kansatieteelliset kokoelmat 14-kielinen
KF1210: kantele Kansatieteelliset kokoelmat 12-kielinen
KF1542: kantele Kansatieteelliset kokoelmat 16-kielinen
KF1616: kantele Kansatieteelliset kokoelmat 11-kielinen
KF1617: kantele Kansatieteelliset kokoelmat 14-kielinen
KF1626: kantele Kansatieteelliset kokoelmat 11-kielinen
KF1692: kantele Kansatieteelliset kokoelmat 10-kielinen
KF1838: kantele Kansatieteelliset kokoelmat 9-kielinen
KF1839: kantele Kansatieteelliset kokoelmat 9-kielinen
KF188: kantele Kansatieteelliset kokoelmat 8-kielinen
KF1925: kantele Kansatieteelliset kokoelmat 5-kielinen
KF197: kantele Kansatieteelliset kokoelmat 12-kielinen
KF198: kantele Kansatieteelliset kokoelmat 8-kielinen
KF201: kantele Kansatieteelliset kokoelmat 8-kielinen
KF2016: kantele Kansatieteelliset kokoelmat 5-kielinen
KF2070: kantele Kansatieteelliset kokoelmat 12-kielinen
KF208: kantele Kansatieteelliset kokoelmat 12-kielinen
KF2084: kantele Kansatieteelliset kokoelmat 10-kielinen
KF2086: kantele Kansatieteelliset kokoelmat 25-kielinen
KF210: kantele Kansatieteelliset kokoelmat 5-kielinen
KF211: kantele Kansatieteelliset kokoelmat 5-kielinen
KF212: kantele Kansatieteelliset kokoelmat 5-kielinen
KF213: kantele Kansatieteelliset kokoelmat 16-kielinen
KF2142: kantele Kansatieteelliset kokoelmat 15-kielinen
KF2143: kantele Kansatieteelliset kokoelmat 13-kielinen
KF2144: kantele Kansatieteelliset kokoelmat 12-kielinen
KF2148: kantele Kansatieteelliset kokoelmat 14-kielinen
KF2181: kantele Kansatieteelliset kokoelmat 10-kielinen
KF2182: kantele Kansatieteelliset kokoelmat 9-kielinen
KF2183: kantele Kansatieteelliset kokoelmat 14-kielinen
KF232: kantele, kanteleharppu Kansatieteelliset kokoelmat 18-kielinen
KF443: kantele Kansatieteelliset kokoelmat 12-kielinen
KF455: kantele Kansatieteelliset kokoelmat 29-kielinen

Kanteleen synnyn kuvaus kansanrunoudessa

Simana Sissosen Ilomantsin Mekrijärvellä vuonna 1877 A. Boreniukselle laulama runo (SKVR VII1, 625 a.):

Laski päivän suovesiä,
päivän toisen maavesiä
kolmannen kosen vesiä,
puuttui pursi Väinämöisen,
takeltui veno jumalan,
ei tieä, kivelle puuttui,
ei tieä, haolle puuttui.
Virkki vanha Väinämöinen:
"Katsos, nuori Joukamoinen,
kivelläkö vai haolla!"
Katso nuori Joukamoinen:
ei kivellä, ei haolla,
hauin on suuren hartiolla,
purstolla lohen punasen,
veen koiran koukkuluilla.
Virkki vanha Väinämöinen:
"Oi oot nuori Joukamoinen,
veäs veitsi viereltäsi,
veä veitsi, riisu rauta,
tempoa terävä miekka,
veä haukkia vetehen!"
Tuopa nuori Joukamoinen
veti veitsen viereltänsä
veti haukia vetehen,
ei hauki totellut tuota,
miekka mullaksi mureni.
Itse vanha Väinämöinen,
kun veti melan merestä,
lapiansa lainehesta,
veti haukia vetehen;
ei mela totellutkana,
hauki mullaksi mureni,
muru purtehen putosi.
Tuopa vanha Väinämöinen
katselevi, kääntelevi
Hiien hauin päärania;
virkki vanha Väinämöinen:
"Mitäs tuosta seppä saisi?"
Katso seppo Ilmarinen;
virkki seppo Ilmarinen:
"Saapi seppä kantelehen."
Virkki vanha Väinämöinen:
"Mistäs koppa kantelehen?"
Virkki seppo Ilmarinen:
"Hiien hauin leukaluista."
"Mistäs naulat kantelehen?
"Hiien hauin hampahista."
"Mistäs kielet kantelehen?"
"Hiuksista hiien vaimon,
Hapsista pahan emännän."
Sai kantele valmihiksi,
Soitti nuoret, soitti vanhat,
soitti piiat, soitti piltit,
soitti keski kertasetki,
soitti miehet etc. –
Virkki vanha Väinämöinen:
"Tuokoas iloni tänne,
kantoote kanteleeni
miehen saanehen käsille,
pyytänehen polvuksille,
sormille sovittajansa!"
Siitä vanha Väinämöinen
istuihen ilokivelle,
laulupaaelle panihen;
soitti vanha Väinämöinen,
soitti päivän, soitti toisen,
soitti päivän kolmannenki,
sormin soitti Väinämöinen,
kielin kantele pakisi;
ei sitä veessä ollut
yheksän emän alassa,
ku ei tullut kuulemahan
Väinämöisen soitantoa.