Länsivienalainen runolaulu 1900-luvulla

Runolaulu on ollut keskeinen itämerensuomalaisen kulttuurialueen maailmankuvaa ja kulttuurisia merkityksiä välittävä ja uusintava kommunikaation muoto, kulttuurinen media. Viimeisen sadan vuoden aikana sen alkuperäinen kulttuurinen funktio on asteittain vaihtunut toiseksi ja laulaminen on harvinaistunut myös läntisessä Vienan Karjalassa. Laulu ei kuitenkaan ole kokonaan sammunut.

Kuuden runolaulajan, Anni Lehtosen, Domna Huovisen, Anni Tenisovan, Maria Feodoravan, Santra Remsujevan ja Jussi Huovisen runolaulujen analyysi osoittaa, että vaikka määrällisesti laulaminen 1900-luvun aikana on vähentynyt, siinä on sekä musiikillisen muodon että runomitan toteutumisen osalta selkeästi oma jatkuvuutensa.

Musiikkiantropologisessa tutkimuksessaan Länsivienalainen runolaulu 1900-luvulla Pekka Huttu-Hiltunen on käyttänyt aineistona käsikirjoituksia ja äänitteitä perinnearkistoista, mutta runsaasti myös omia haastattelutallenteitaan ja päiväkirjamerkintöjään tutkimusmatkoilta noin kymmenen vuoden ajalta.