Itkuvirsi-improvisaatioitteni tausta ja kehitys

Tiivistelmä

Yritän tutkielmassani saada selville, pystyykö itkuvirsiä improvisoimaan samalla tavoin kuin aikaisemmin, vaikka esitystilanne on erilainen. Olen tutkinut em. asiaa itse esittämällä.

Tutkimusaineistona olen käyttänyt yhtä arkistonauhoitusta sekä neljää julkista itkuvirsiesitystäni (esim. virret 1-5), joitten analysointia eri informanttien haastattelut (ON 1985:1-5) itkuvirsi-aiheesta ovat tukeneet.

Nykyisin itkuvirsiä ei voi opetella suullisena, muistinvaraisena perinteenä kuten aikaisemmin, koska itkuvirrellä ei tämänhetkisessä kulttuurissa ole omaa funktiota. Sen vuoksi itkuvirsiä täytyy nykyisin opetella sekä harjoittamalla melodian improvisointia, jota tukee arkistonauhojen kuuntelu että harjoittamalla runon tuottamista, jota voi opetella lukemalla itkuvirsirunoutta ja syventymällä aiheeseen, josta haluaa itkeä. Mutta itkijällä on myös oltava aito kiinnostus ja usko itkuvirsien käsitemaailmaan. Ainoastaan silloin voi esittäjä onnistua itkuvirsi-improvisaatiossaan.

Sisällysluettelo

Johdanto

1 Lähtökohdat

1.1 Itkuvirren olemus ja tyylikeinot

1.2 Kuolinitkut ja ortodoksinen kuolemakäsite

1.3 Itkuvirsi nykyään

2 Tutkimusaineisto

2.1 Oma tausta

2.2 Aineisto karttuu ja muotoutuu

2.3 Omat esitykset

3 Analyysi aineistosta

3.1 Runoanalyysi

3.2 Musiikkianalyysi

4 Johtopäätökset

Kirjallisuus

Äänitteet

Epilogi