Luovuudesta jokamiehen oikeus? – Ryhmäsäveltämisen taustaa, tietoa ja työkaluja

Sisällysluettelo

1 Johdanto

2 Tutkimusasetelma

3 Yhteisöllinen säveltäminen

3.1 Säveltämisen määrittely
3.2 Säveltäminen yhteisöllisenä toimintana
3.3 Luovuuden edellytykset ja esteet ryhmässä

4 Opettaja säveltämisen ohjaajana

4.1 Säveltämisprosessin ohjaus
4.2 Opettajan roolit

5 Tutkimustulokset

5.1 Haastateltavien taustaa
5.3 Keskeisimmät työskentelymetodit ryhmäsävellystunneilla
5.4 Vaikutteet ja ideat työskentelymetodeihin
5.5 Hyvän ilmapiirin luominen ryhmätyöskentelyssä
5.6 Opettajan rooli ja olennaiset taidot
5.7 Ryhmäsäveltämisen antoisimmat ja haastavimmat puolet
5.8 Eroavaisuudet ja yhteneväisyydet lasten ja aikuisten kanssa työkentelyssä
5.9 Yhteisöllisen luovuuden vaikutukset yksilössä ja ryhmässä
5.10 Kuinka lisätä säveltämistä kouluissa, musiikkioppilaitoksissa ja arkipäivässä

6 Pohdinta

Lähteet

Liite 1

Esimerkkejä ryhmäsäveltämisen työtavoista
Tutustumisleikki
Tila haltuun
Riffin rakentamista
Pallonheitto rytmissä
Kone
Soitinvärit
Kapellimestarileikki

Liite 2

Liite 3

Johdanto

Musiikkioppilaitokset elävät murrosvaihetta. Oppilaat halutaan saattaa aktiivisiksi toimijoiksi, mutta vallitsevia rakenteita ei muuteta kovin helposti eikä opettajilla ole välttämättä keinoja muuttaa totuttuja työskentelytapoja. Säveltämisestä osana musiikkikasvatusta on viime aikoina puhuttu etenevässä määrin. Lapset piirtävät omia piirustuksiaan, keksivät omia lorujaan ja kirjoittavat omia tarinoitaan. Mikseivät he siis säveltäisi omia kappaleitaan. Vielä varhaiskasvatuksessa oma musiikillinen keksintä on läsnä taidekasvatuksessa, mutta myöhemmissä ikävaiheissa se useimmiten hiipuu pois.

Säveltäjyyteen liittyy monenlaisia myyttejä ja se nähdään usein harvojen ja valittujen, yksinäisten nerojen puuhana. Voisiko se olla kuitenkin hauskaa toimintaa, jota tehdään yhdessä? Omaan musiikkikasvatukseeni ei kuulunut itse tekeminen; säveltämiseen ja sovittamiseen ei rohkaistu. ’Yksinäisenä’ pianistina koin myös yhteisöllisyyden puutetta ja kadehdin musiikkiopistoni orkesterilaisten yhteisiä esiintymismatkoja, jotka lujittivat yhteishenkeä. Ehkä juuri näistä syistä koen suurta kiinnostusta ryhmäsäveltämistä ja yhteisöllistä tekemistä kohtaan.

Pureudun seminaarityössäni ryhmäsäveltämisen prosesseihin ja työskentelymenetelmiin. Olen itse jonkin verran vetänyt ryhmässä tapahtuvia sävellysprojekteja. Jokainen niistä on ollut erilainen ja jotkut ovat toimineet paremmin kuin toiset. Monia kysymyksiä on herännyt työpajojen pohjalta ja toivon saavani osaan niistä vastauksen tämän seminaarityön myötä.