Huilusoittimet Perun Andeilla – yleiskatsaus ja omia kokemuksia

Projektityö
Taideyliopiston Sibelius-Akatemia
Kansanmusiikin aineryhmä
2004

Tiivistelmä
Olen ollut jo pitkään kiinnostunut Andien alueen musiikista, soittimista ja kulttuurista yleensä. Tästä huolimatta en ollut tutustunut kovinkaan hyvin alueen menneisyyteen kulttuurin, musiikin ja soittimien osalta. Projektini kirjallisessa osassa kirjoitankin ensin lyhyesti Perun luonnosta, sekä historiasta kulttuurin ja soittimien osalta. Tämän jälkeen esittelen kolme yleistä huilutyyppiä Andeilta: panhuilut, lovihuilut ja tulppakanavahuilut. Kaikista näistä huilutyypeistä kerron omia käytännön kokemuksiani muusikon näkökulmasta. Ehkä kaikkein mielenkiintoisimmaksi aiheeksi osottautui kumminkin Andien alueen alkuperäisiin sointi-ihanteisiin ja soitinsymboliikkaan tutustuminen, joista kerron viidennessä luvussa. Keskityn työssäni Peruun, koska se on tullut minulle Andien maista kaikkein tutuimmaksi.

Projektin taiteellisena osuutena nauhoitan Etnonettiin sooloimprovisaatioita muutamilla tyypillisimmillä Andien huiluilla.

Sisällysluettelo
1 Johdanto
2 Peru

2.1 Maantieteellinen sijainti
2.2 Luonnonmaantieteelliset suuralueet
2.3 Historiaa

3 Soitinten historiasta Perussa
4 Huilusoittimet Perun Andeilla

4.1 Panhuilut

4.1.1 Yksiriviset panhuilut
4.1.2 Kaksiosaiset panhuilut
4.1.3 Omia kokemuksiani panhuiluista

4.2 Lovihuilut

4.2.1 Seitsemänreikäinen, noin 38 senttiä pitkä quena
4.2.2 Quenaperhe
4.2.3 Omia kokemuksiani quena-huiluista

4.3 Tulppakanavahuilut

4.3.1 Yhden käden huilu
4.3.2 Tarka
4.3.3 Omia kokemuksiani Andien tulppakanavahuiluista

5 Musiikillisesta ajattelusta, sointi-ihanteesta ja soitinsymboliikasta Andeilla
6 Lopuksi
Liitteet