Kantele Continuum – Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osaston juhlalevy
VÄHIN ÄÄNIN KANTELEILLA
Tämän levyn vähäkielisillä kanteleilla soitettu musiikki on alkanut vuosisatoja, vuosituhansia sitten ja jatkuu edelleen hamaan tulevaisuuteen. Muinaisten partaniekkojen salaperäinen soitto ilmenee saumatta tämän ajan hengessä.
Haltioitunut musisointi on samaa jatkumoa, vaikka välillä käydään niinkin kaukana kuin Tansaniassa tai vaikka soitto olisi hyvinkin kokeilevaa. Nämä sävelet antavat kuulijalle mahdollisuuden istahtaa, levähtää, vaipua ajatuksiin.
Levy juhlistaa Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osaston 25-vuotista toimintaa, jossa pienkanteleiden asema on aina ollut vahva. Kantele -lehden liitteenä juhla levittäytyy ympäri Suomen ja ympäri maailman. Me levyllä soittavat ja laulavat muusikot kunnioitamme musiikillamme vuosi sitten edesmenneen professori Martti Pokelan muistoa. Ilman hänen inspiroivaa vaikutustaan kanteleen ja kansanmusiikin saralla tätä levyä ei olisi koskaan syntynyt. Kiitämme myös professori Heikki Laitista kaikesta kansanmusiikin ja osaston hyväksi tehdystä työstä ja toivotamme samalla FT Hannu Sahan tervetulleeksi viestiä jatkamaan!
Inkoossa 23. päivänä elokuuta 2008
Sinikka Kontio
TÄLLÄ LEVYLLÄ SOIVAT VÄINÄMÖISEN KANTELEET.
Kalevala ja sen kymmenet käännökset ovat tehneet soittajan ja soittimen maailmankuuluksi. Samalla on tullut tunnetuksi soiton salaperäinen mahti, sisäinen voima, joka saa kalliot halkeamaan, koko luomakunnan kuuntelemaan ja kuulijat itkemään ilosta. Kysymyksessä ovat siis vertaansa vailla olevat, taiteen merkitystä ylistävät laulut, jotka kantele on synnyttänyt. Niitä suomalaiset lauloivat kymmenien sukupolvien ajan lapsilleen ja lapsenlapsilleen ja laulavat Kalevalallaan vielä tänäänkin. Siksi Väinämöinen, kantele ja soiton mahti ovat suomalaisen kulttuurin syvimpiä juonteita. Niillä oli suuri kulttuurinen voima sataviisikymmentä vuotta sitten suomalaisen kansakunnan syntyessä.
Sibelius-Akatemian Kansanmusiikin osasto aloitti toimintansa neljännesvuosisata sitten. Osaston tärkeimpiä tehtäviä on alusta asti ollut historiallisten soittimien ja soittotyylien elvyttäminen ja elävänä pitäminen. Historian moninaisuus on pyrittävä säilyttämään ja itse asiassa sitä on pyrittävä rikastuttamaan esimerkiksi uusilla soittimia ja soittotapoja koskevilla keksinnöillä. Kanteleen kohdalla tämä kaikki on onnistunut yli odotusten. Kantele lienee kaikessa moninaisuudessaan tällä hetkellä maailman mielenkiintoisimpia soittimia.
Vielä tärkeämpää on kuitenkin ollut se, että Väinämöisen soiton jo kadonneeksi luultu estetiikka on löytynyt uudestaan ja että löytyy yhä muusikoita, joille sen opiskelu ei ole vain pakollinen oppiaine, vaan oman muusikkouden olennainen rakennuspuu. Estetiikka avaa meille kokonaisen muinaisen musiikkimaailman. Musiikilla ei ole alkua eikä loppua, se on yksityiskohdissaan elävä ja loputtomasti muunteleva äänten kudos. Tällä levyllä jotkut tavoittelevat näitä muinaisia improvisaatioita, jotkut ovat tulleet kanteleineen jo lähemmäksi nykypäivää, jotkut tavoittelevat tulevaisuutta. Väinämöisen kanteleella kaikki tyyni.
Heikki Laitinen, kansanmusiikin professori
Tuottajat: Sinikka Kontio
Äänitys: Matti Kontio
Miksaus: Matti Kontio
Masterointi: IMU-Inkoon musiikki, Matti Kontio
Julkaisuvuosi: 2008
Äänitysvuosi: 2008
Sarjanumero: 80
Äänitysmaa: Suomi
Tuotekoodi: IMU-CD 081
1. Kisavirsi
Säv. trad., sov. Heikki Laitinen, Rauno Nieminen, Hannu Saha.
Kisavirsi on kollektiivinen improvisaatio. Sen lähtökohtana on pieni aihelma Suojärven Jaakko Kuljun Kisavirrestä. Primo soittaa tässä Kaustisen soitinverstaan valmistamilla kanteleilla.
Primo eli primitiivisen musiikin orkesteri syntyi 1970luvun lopulla Tampereen yliopiston kansanmusiikin opiskelijoiden ja soitinrakentaja Rauno Niemisen kohdatessa. Suunta oli heti selvä: kalevalaisen musiikin tunnetuksi tekeminen. Primo oli ensimmäinen pelkästään muinaisperinnemusiikkiin keskittynyt yhtye. Tärkeää oli soitinten sointi ja olemus, alkuperäinen suppea-alainen sävelmaailma sekä improvisaatio. Primo jatkoi toimintaansa 1980-luvun alusta alkaen Kaustisella. Tähän tunnetumpaan kokoonpanoon ovat kuuluneet Niemisen lisäksi Kansanmusiikki-instituutissa tuolloin työskennelleet Heikki Laitinen ja Hannu Saha. Primo levytti oman äänitteen Olarin musiikille, Haltian opissa (OMLP 8) ilmestyi vuonna 1984. Yhtye oli mukana myös Köyhät ritarit -yhtyeen äänitteellä Karhujuhla (Fuga 3033). Nykyään Primo toimii vain satunnaisesti, kun plimpotusta kaivataan.
Rauno Nieminen: 5-kielinen kantele
Hannu Saha: 10-kielinen kantele
2. Neito
Säv. Aino Kurki, san. trad., sov. Maija Kauhanen, Topi Korhonen, Aino Kurki, Essi Olkanen.
Neito-kappale on vanhoihin häämenoihin kuuluva morsiamen itketysvirsi. Siinä morsianta valmistellaan uuteen, alistettuun asemaansa sulhasen perheessä. Entiselle helpolle elämälle pitää jättää jäähyväiset.
Kappale syntyi pienestä. Ainolla oli aluksi komppi ja pieni melodianpätkä valmiina, johon syntyi lisää soittamalla aihioita läpi. Sanat löytyivät laulutunnilla saadusta monisteesta, koska ne tuntuivat Trion mielestä sopivan kappaleen tunnelmaan. Kappaleessa Aino Kurki laulaa ja hänen soittimenaan on 19-kielinen Soitinrakentajat AmF:n rakentama Kirjokansi, Maija Kauhanen laulaa ja soittaa Kari Kauhasen rakentamaa Saarijärven kanteletta, Essi Olkanen laulaa ja soittaa Erkki Okkosen (AmF) rakentamalla 15-kielisellä kanteleella.
Trio Aino, Essi ja Maija perustettiin vuonna 2006, kun kolme kanteleensoittajaa aloitti opiskelut Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolla. Kaikki soittavat eri kantelemalleja ja kappaleissaan he yhdistelevät taitavasti erilaisia sointeja ja sävyjä. Suurin osa ohjelmistosta koostuu omista sävellyksistä ja sovituksista.
Maija Kauhanen: laulu, Saarijärven kantele
Aino Kurki: laulu, 19-kielinen kantele
Essi Olkanen: laulu, 15-kielinen kantele
3. Silkkiuikku
Säv. Matti Kontio.
Silkkiuikku on Martti Pokelan hengessä soitettu sävellys kahdelle viisikieliselle kanteleelle. Aidoimmalta se kuulostaa kesäyönä järvellä soutuveneen tuhdolla soitettuna. Soittotekniikka on niin sanottu ”kirvesmiehen etusormi”, muita sormia ei siis tarvita. Kanteleduon soittimina ovat tässä Oiva Heikkilän ja Gerry Henkelin rakentamat 5-kieliset kanteleet.
Sinikka Kontio: 5-kielinen kantele
Matti Kontio: 5-kielinen kantele
4. Pambazuko / Aurinko nousee
Säv. Arnold Chiwalala, san. Arnold Chiwalala, sov. Arnold Chiwalala.
Arnold Chiwalala sävelsi Pambazuko-laulun BanduBandu-nimistä esiintymistä – yhtä hänen tohtorikonserttiaan – varten. Laulun nimi on suomeksi Aurinko nousee. Sen tarkoituksena on luoda positiivista energiaa. Siinä on vaikutteita tansanialaisesta soittotavasta, jossa polyrytmiikka ja laulu yhdistyvät. Hauskoilla ääniefekteillä Arnold laajentaa ilmaisua. Musiikkityyliään hän kutsuu nimellä Chizentele. Pambazuko lauletaan swahilin kielellä.
POLEPOLE-yhtye perustettiin v. 1998 esittämään tansanialaisen Arnold Chiwalalan kappaleita. Duon peruskokoonpanossa Arnoldin 10-kielinen kantele saa seurakseen Topi Korhosen kitaran, joka tälle levylle valitussa kappaleessa on vaihtunut trumpettiin.
Arnold Chiwalala: 10-kielinen kantele, laulu
Topi Korhonen: trumpetti, taustalaulu
5. Siionin ensimmäinen lyyramelkuttaja
Säv. Valtteri Lehto.
Siionin ensimmäinen lyyramelkuttaja on Valtteri Lehdon sävellys, johon on haettu vaikutteita erityisesti arkaaisesta perinteestä. Lopputulokseen on kuitenkin sekoittunut hieman tuoreempiakin näkemyksiä. Nimi kappaleelle muodostui monivaiheisesta sisäpiirivitsien sarjasta. Valtteri soittaa kappaleen Koistisen 15-kielisellä kanteleella.
Valtteri Lehto: 15-kielinen kantele
6. Vanapagana torupillilugu Reigi
Säv. trad., sov. Elo Kalda.
Vanapagana torupillilugu on perinteinen virolainen kappale, joka on tallennettu v. 1905 Reigistä, soittanut Hindrek Jalaja. Elon soitin on tässä kappaleessa Raivo Sildojan rakentama 8-kielinen kannel ja hän soittaa ns. sekatyylillä. ”Vanapagan” on viron kieltä ja tarkoittaa paholaista, pirua.
Elo Kalda: 8-kielinen kannel
7. Eesti torupilli valss Vigala
Säv. trad., sov. Elo Kalda.
Eesti torupilli valss on virolainen valssisävel (labajalavalss) Vigalasta, jonka on soittanut Madis Sume viululla v. 1929. Elo soittaa sen Tallinnan Klaverivabrikunissa valmistetulla 6-kielisellä kanteleella.
9. Tatjanan ilo
Säv. Timo Väänänen, sov. Timo Väänänen.
Tatjanan ilo -kappale on sävelletty udmurtialaisen Tatjana Fjodorovan haastatteluun perustuen Radioateljeen ohjelmaan Kanteleen kielin – matka soittimen maailmaan. Tatjana sanoo haastattelussa ”krez pyyhkii kyyneleet silmistäni”. Tatjanan udmurtiankielisen puheen melodiaan pohjaa tämä Timon itsensä rakentamalla 10-kielisellä soitettu kappale. Kantele soi duona itsensä kanssa, päälleäänityksen avulla.
Tatjana Fjodorova: puhe
Timo Väänänen: 10-kielinen kantele
10. Pesa Padrosen Prisonkka
Säv. trad., sov. Aino Kurki.
Aino Kurki improvisoi 19-kielisellä Soitinrakentajat AmF:n rakentamalla Kirjokansi -kanteleella. Soite pohjautuu Pesa Padrosen Prisonkkaan.
Aino Kurki: 19-kielinen kantele
11. Vaskitsa
Säv. Arja Kastinen.
Ontrei Malisen, kuuluisan vienalaisen runolaulajan, 5-kielinen kantele vuodelta 1833 paikallistettiin Borenius-Lähteenkorvan kulukirjan tietojen pohjalta Kansallismuseosta vuonna 2005. Soitinrakentaja-tutkija Rauno Nieminen on rakentanut kopioita tästä vaskikielisestä, mäntypuusta koverretusta kanteleesta. Soittimen sointi on hiljaisen pehmeä ja osasävelrikas. Kastinen soittaa soitinta jouhikon trokalla ja vanhalla yhdysasentoisella näppäilytekniikalla improvisoiden.
Arja Kastinen: 5-kielinen kantele
12. Jähmy
Säv. Eero Grundström.
Jähmy on äänillä ja sävelillä tapahtuvaa itsetutkiskelua, väsyneen mielen lentoa ja jumitusta. Kaikki äänet ovat kanteleperäisiä. Rytmit on lainattu karjalaisesta perinteestä, symmetrinen asteikko Olivier Messiaenilta. Eero soittaa kappaleessa Keijo Säterin valmistamalla 15-kielisellä kanteleella.
