Tarinankertojain opissa

Projektityö
Taideyliopiston Sibelius-Akatemia
Kansanmusiikin aineryhmä
2014

Sisällysluettelo

Alustukseksi

Tarina on syntynyt kerrottavaksi
Haaveena tulla tarinankertojaksi

Suvun tarinankertojat

Tarinalla on aina kuulijansa
Legendat elivät isomummon tarinoissa
Kirjoitetut tarinat välittyvät seuraavalle sukupolvelle
Tarinankertojan itsetunto ja persoona
Tarinat, jotka syntyivät arjen tapahtumista
Tarinoita kuunnellessa oppii tyylikeinoja ja rytmitystä

Oma tieni tarinankertojaksi

Lauluissa teksti tuo tarinan
Kertova laulaja
Laulava kertoja

Projektikonserttini: Tarinankertojain opissa

Ikivanhaa, vanhaa sekä uusvanhaa perinnettä
Runolaulu haastoi liioittelemaan
Murhaballadi vei minimalistisen kerronnan maailmaan
Suvusta löytyi arkkikirjailija
Soltun laulu
Papan tarinasta lauluksi
Projektikonsertissani yhdistyivät puhutut ja lauletut tarinat
Konserttitallenne
Kuvia konsertista

Kun uskaltaa etsiä, löytää vastauksia

Tarinankerrontaa yleisön edessä
Miten tullaan tarinankertojaksi? Mitä hyötyä omasta taustasta voisi olla?
Mitä yhteistä on lauletulla ja puhutulla tarinalla?
Kuka minä olen kertojien jatkumossa?

 

Alustukseksi

Tarina on syntynyt kerrottavaksi

Minussa elää tarinoiden kertomisen tarve. Siksi halusin kirjoittaa siitä, mitä tarinankerronta minulle merkitsee, purkaa sen osasiin ja sukeltaa alkulähteille. On legendoja, vitsejä, kauhutarinoita, murhakertomuksia, opettavaisia tarinoita ja arkipäivän juttuja. On isoja ja pieniä tarinoita, faktaa ja fiktiota. Toisilla meistä on tapana nähdä pienetkin tapahtumat tarinoina. Toiset kertovat mielellään pitkiä legendoja. Mediakin haluaa kuvata tapahtumasarjat tarinoina, ja sanotaankin, että tarinat myyvät parhaiten. Yhtä kaikki näyttää siltä, että ihmisissä elää vahva tarinankerronnan tarve. Tarina on syntynyt kerrottavaksi.

Lapissa kaikenlaisten tarinoiden kerrontatapahtumaa sanotaan ”muistelemiseksi”. Sanana muisteleminen kertoo koko tarinankerrontatilanteesta, siitä että tarina eletään uudestaan muistelemalla se siinä hetkessä muille, ”annapa kun mie muistelen sinulle tämän…”, tokaistaan, ja sitten juttu alkaa. Se saattaa sisältää faktoihin pohjautuvan kalareissun tai fiktiolla höystetyn karhun kohtaamisen tai mitä vain siltä väliltä. Muisteleminen elää vahvasti meidän perheessämme. Se on minun omakohtainen tarinan kertomisen lähteeni.

Tarina syntyy suurelta osin kertojansa kokemuksista. Uutinen puolestaan voi olla tarinan juuri, mutta onko uutistenlukija tarinankertoja? Ehkei, mutta kertoja, joka muistelee uutisen omasta muististaan lisäillen ja värittäen sitä, taitaa sitten taas jo ollakin tarinankertoja. Kansanperinne on täynnä tarinoita ja uutisistakin muotoutuneita opettavaisia kertomuksia, jotka ovat syntyneet ajanvietteeksi, viihteeksi ja perintötiedon siirtämiseksi. Taito olla tarinankertoja, punoa pienet jutut suuremmaksi kokonaisuudeksi ja näin muistaa tapahtumia sekä välittää niitä edelleen, on inhimillisen kulttuurin juurta.

Haaveena tulla tarinankertojaksi

Tämä kirjoitus kertoo näistä edellä mainitsemistani ”jutun juurista”, tarinoiden synnystä ja niiden synnyttämisestä. Pitkäaikaisena haaveenani ja tavoitteenani on ollut löytää oma polkuni tarinankertojaksi. Olen saanut siihen hyviä aineksia valmistaessani projektikonserttiani Tarinankertojain opissa (v. 2012) sekä maisterikonserttiani Kelontekemä! – Tarinoita rajalta Lapinmaan (v. 2013). Aihettani ovat syventäneet sukulaisteni haastatteleminen, erilaisten opettajien kanssa työskentely ja omakohtainen pohdinta projektin eri vaiheissa.

Etsin projektini aikana vastauksia moniin kysymyksiin, jotka erityisesti mietityttivät omassa tarinankerronnassani. Tässä kirjoitusvaiheessa valitsin keskeisiksi kysymyksiksi seuraavat: – Miten tullaan tarinankertojaksi? Mitä hyötyä omasta taustasta voisi tässä olla? – Mitä yhteistä on lauletulla ja puhutulla tarinalla? – Kuka minä olen kertojien jatkumossa? – Miten perinteinen tarinankerronta ja laulut saadaan toimimaan esityksenä?

Kerron kirjoituksessani ensisijaisesti projektikonserttini työstämisestä ja silloin vuonna 2012 esillä olleista asioista. Liitteenä on myös taltiointi projektikonsertistani. Lopuksi esittelen vastauksia, joita olen löytänyt koko projektia työstäessäni eli molempien konserttieni (Tarinankertojain opissa ja Kelontekemä!) myötä sekä tätä kirjoitelmaa työstäessäni. Vastauksien etsinnän aloitan kuitenkin pohtimalla omaa taustaani tarinoiden kuulijana, muistelemalla sukuni tarinankertojia ja kirjaamalla muistiin heidän kertomiaan tarinoita.