Martti Pokela: Snow Kantele

Martti Pokelan lapinaiheiset sävellykset ovat tunnelmia, Martin ajatuksissa syntyneitä. Ne liittyvät läheisesti niihin erikoisiin asteikkoihin ja soittotekniikoihin, joita Martti keksii. Hän on kehittänyt niistä oman tunnistettavan sävelkielen – ne eivät siis ole joikuja. Saamelaisen nuorukaisen, Nillan haaveista, kohtaamisista ja elämyksistä, hänen rakastetustaan Nunnusta, tai Mäkäräisistä tai vaikkapa Nillan seidasta olisi helppo sepittää kaikenlaisia tarinoita. Martin aiheet tuntuvat kuvailevan juuri kevättä ja rakkautta, etelän miehen iniseviä ystäviä tai saamelaisen tietäjän luonnonläheistä viisautta. Tätä houkutusta kannattaa kuitenkin välttää. Palkinnoksi Nillan Kellot soivat joka kerta eri poron kaulassa, milloin matkalla kesälaitumille Norjan rannikoille, milloin sydäntalvella voimia säästellen, jäkälää tonkiessa, eikä Polun varrellakaan tutkita pelkästään visakoivuja tai käkkärämäntyjä, vaan elämää.

Martti säveltää kanteleelle kuten Heitor Villa-Lobos kitaralle: hän käyttää soittimelle ominaisia ja luontevia soittotapoja. Niistä hän on löytänyt erikoisen väripaletin, josta sommittelee näkökulmia omaan Lappiinsa, Martin sielunmaisemaan.

Jotkin kappaleet Martti on tuonut valmiina tälle äänitteelle, toiset ovat syntyneet yhteistyössä Sarin ja Timon kanssa. Heidän osuutensa on väliin sovittamista, joskus säveltämistä – joitakin kappaleita on rakennettu ja kypsytelty kuukausia, ja vielä äänitystilanteessa on oivallettu, miten toteuttaa selvemmin alkuperäinen ajatus. Kanteleiden kuningatar, konserttikantele, on siitä erikoinen soitin, että siinä on seitsemän vipua, joilla voi korottaa tai laskea kaikkia säveliä. Alunperin ne kehitettiin, jotta kanteleellakin voisi soittaa kaikissa sävellajeissa ja kaikkia olemassa olevia musiikkiaarteita. Mutta Martti on löytänyt uuden tavan \”väärinkäyttää\” vipuja: hän vääntelee niillä asteikoita, joita on hankala merkitä nuottiviivastolle, ja jotka myös kuulostavat kapinallisilta ja raikkailta. Ne eivät vie ajatuksia Keski-Euroopan konserttisaleihin, ei viihdemusiikkiin eikä edes kansanmusiikin puolelle, vaan – ehkäpä tuntureille, kuruihin, vanhan alkuperäiskansan ihmisiin ja heidän ajatusmaailmaansa.

Tuottajat Matti Kontio, Martti Pokela ja Timo Väänänen
Äänitys Matti Kontio

1. Nilla ja seita

Säv. Sari Kauranen, Martti Pokela, Timo Väänänen, sov. Sari Kauranen, Timo Väänänen.

Sari Kauranen: konserttikantele
Timo Väänänen: konserttikantele

2. Pollati poro lullati

Säv. Martti Pokela, sov. Sari Kauranen, Timo Väänänen.

Maija Karhinen: laulu
Sinikka Kontio: laulu
Anna-Kaisa Liedes: laulu
Timo Väänänen: konserttikantele

3. Jääkellot
Säv. Sari Kauranen, Martti Pokela, Timo Väänänen, sov. Sari Kauranen, Timo Väänänen.

Sari Kauranen: konserttikantele
Timo Väänänen: konserttikantele

4. Nunnu
Säv. Martti Pokela, sov. Timo Väänänen.

Timo Väänänen: konserttikantele

5. Koira
Säv. Martti Pokela, sov. Matti Kontio, Martti Pokela, Timo Väänänen.

Matti Kontio: 5-kielinen jouhikielinen kantele, konserttikantele
Martti Pokela: 5-kielinen kantele, jouhikko, saha, konserttikantele
Timo Väänänen: konserttikantele

6. Polun varrelta
Säv. Martti Pokela, sov. Martti Pokela.

Martti Pokela: 5-kieliset kanteleet

7. Seita-tytöt
Säv. Sari Kauranen, Martti Pokela, Timo Väänänen, sov. Sari Kauranen, Timo Väänänen.

Sari Kauranen: konserttikantele
Timo Väänänen: konserttikantele

8. Toukokuu

Säv. Martti Pokela, sov. Martti Pokela.

Martti Pokela: konserttikantele

9. Hiidenkirnu
Säv. Martti Pokela, sov. Sari Kauranen, Timo Väänänen.

Sari Kauranen: konserttikantele
Timo Väänänen: konserttikantele

10. Mäkäräisiä
Säv. Martti Pokela, sov. Martti Pokela.

Martti Pokela: konserttikantele

11. Karhukierros
Säv. Sari Kauranen, Martti Pokela, Timo Väänänen, sov. Sari Kauranen, Timo Väänänen.

Sari Kauranen: konserttikantele
Timo Väänänen: konserttikantele

12. Tunturipuro
Säv. Matti Kontio, Martti Pokela, sov. Maija Karhinen, Sinikka Kontio, Anna-Kaisa Liedes, Martti Pokela.

Maija Karhinen: laulu
Sinikka Kontio: laulu
Anna-Kaisa Liedes: laulu
Martti Pokela: konserttikantele ja saha