Laulaja loi laulun laulaessaan – Runolaulun ihmeellinen maailma

Tiivistelmä

Syvennyn projektissani runolaulun tuottamisen ja esittämisen haasteisiin. Taiteellisen projektini huipennus oli 14 erilaista Iki-Turso – runolaulun jäljillä -nimistä konserttia, jotka järjestettiin Kansallisteatterin Omapohjassa Kalevalan juhlavuoden syksyllä 1999. Tässä Heikki Laitisen suunnittelemassa ja ohjaamassa konserttisarjassa oli lisäkseni mukana Taito Hoffrén, Maari Kallberg, Ilona Korhonen, Anna-Kaisa Liedes, Outi Pulkkinen ja Juha Valkeapää.

Kirjallisessa osuudessa kuvailen runolaulutaustaani. Pyrin pohtimaan konserttisarjan ja sitä edeltäneiden mestarikurssien antia suhteessa aikaisempiin kokemuksiini ja asenteisiin runolaulamisesta ja esittämisestä yleensä. Iki-Turso -ryhmän erilaisista tavoitteista ja niiden toteuttamiskeinoista kerron mestarikurssien, konsertteihin valmistautumisien ja esityksien kautta.

Paneudun konsertteihin opettelemieni pitkien kertovien runojen työstämisvaiheeseen ja omiin mietteisiini niiden esityksistä. Pohdin, auttoiko eri kertomusten juonenkulkujen sekoitteleminen runolaulua säilymään elinvoimaisena. Etsin myös vastausta kysymykseen, millainen esittäjä muinainen runolaulaja oli.

Projekti syvensi näkemystäni runolaulusta, tutustutti monipuolisesti kalevalamittaiseen runomaailmaan, kehitti omia runolaulutaitojani ja antoi uudenlaista esiintymiskokemusta.

Sisällys

1 Johdanto

2 Runolaulu

Runolaulutaustaani

Tekstin taika

Rytmin rytinä ja sävelmien säpinä

3 Iki-Turson synty

Tavoitteet

Mestarikurssit

Konsertteihin valmistautuminen

Konserttien ohjelmarunko

Kertovat runot

Lemminkäinen

Mataleena

Väinämöisen soitto

Sampo, neljä muunnelmaa

Konsertit

4 Iki-Turson anti

5 Yhteenveto

Lähteet

Liitteiden sisällysluettelo