Oksanreikiä – lauluntekijän lautatarhalla

Aluksi

”Siemenellä on salaisuus
ja se on
että se itää tai ei”

(siemen)

Normaaleilla ihmisillä on kanava, jonka kautta he ilmaisevat itseään ja käsittelevät itselleen problemaattisia aiheita. On sama, purkautuuko ihmisyyden tarkastelu ja elämän merkitysten etsintä tanssimisena, kokkauksena vai käsitöinä, mutta jollain tapaa sen on toteuduttava.

Minun on tehtävä kappaleita. Pakko. Kysymyksessä ei oikeastaan ole tietoinen ja harkittu kappaleiden säveltäminen, vaan niiden syntyminen. Rauhassa, itsekseen kypsymällä, aivojeni sekavissa kiemuroissa. Jonain päivänä laulu on valmis syntymään, tulemaan minulle melkein valmiina ja ehyenä.

Kappaleiden tekeminen on minun tapani hahmottaa arkea, maailmaa, tunteitani ja ihmisyyttä. Yleisön eteen vietyinä kappaleeni opettavat minulle myös monimutkaista suhtautumista kieleen ja sen välittämiin viesteihin sekä musiikkiin ja sen synnyttämiin tunteisiin. Yleisön lauluni saavat vastakappaleensa: monet tulkinnat kappaleideni sisällöstä ja niiden herättämät tunteet opettavat minulle ihmisenä olemisen monimuotoisuutta ja rehevää kirjavuutta. En omista tunteitani, vaan ne ovat osa yhteistä yleismaailmallista ihmisyyttä ja kokemuspiiriä. Samassa mielessä en myöskään omista laulujani.

Yleisö pakottaa minut ymmärtämään vastuuni omista lauluistani. Minun on tiedettävä, että traagisimmat lauluni saattavat aiheuttaa kuulijoissa voimakkaitakin reaktioita. Samoin minun on muistettava, että kepeimmätkin kappaleeni saattavat jonkun korvissa saada monimutkaisen traagisia sävyjä. Sattuupa usein niinkin, että itseäni liikuttava – minulle läheinen, tärkeä ja koskettava – ei uppoakaan yleisöön toivomallani tavalla. Tämä vastaanottamisen monimutkaisuus johtuu luonnollisestikin siitä, etten voi millään arvioida tai ennakoida yleisön kantamaa tunteiden ja kokemusten taakkaa. Tässä mielessä myös kaikenlainen laskelmointi on mahdotonta.

Toisaalta en voi ottaa vastuuta yleisöstä yksilöinä. Ajattelen pikemminkin, että minun on kannettava vastuu lauluistani suhtautumalla niihin vakavasti. Kepeällä suhtautumisella ja omien tuotteideni vähättelyllä asettaisin tietyn yleisön osan, sen jota kappaleeni koskettavat, liian ristiriitaiseen tilanteeseen. Ei näes ole tavatonta, että omasta mielestäni sisällöltään kepeä tai peräti älytön kappale kiiltää livetilanteessa kyyneleenä jonkun kuulijan silmäkulmassa.

Vaikka tässä kirjoitelmassani paneudunkin täysin toimenkuvaani lauluntekijänä ja erityisesti tekstin tekemiseen, on minulle erittäin tärkeää se, että esitän itse kaikki kappaleeni. Voisin luultavasti erittäin huonosti kuunnellessani omia laulujani jonkun muun laulamana. Ne ovat liian henkilökohtaisia ja liian intiimejä tarjottavaksi esitettäväksi kellekään muulle. Ne ovat minun kappaleitani ja suhtaudun niihin äidin ylpeydellä. Mutta olen niille huono äiti: alan vartioida niitä mustasukkaisesti enkä meinaa millään päästää niitä lentoon maailmalle, omaa elämäänsä elämään.

Vonkale-duo, jossa Pauliina Kauhanen soittaa kanteleita ja laulaa välillä stemmoja ja itse laulan, on ollut äärimmäisen tärkeä omalle kasvulleni muusikkona ja lauluntekijänä. Vonkaleen saama hyväksyvä vastaanotto on kasvattanut radikaalisti itsetuntoani ja luottamusta omiin tekeleisiini. duo on toiminut sopivana taistelutantereena minulle ja kappaleilleni sekä hyvin tuuletettuna koekeittiönä kaikenlaisille kummillekin ideoille. Lisäksi Pauliinan kansanmuusikkous ja kanssaihmisyys, puhumattakaan kanssakasvamisesta on ollut tärkeää sekä minulle että lauluilleni. Kappaleideni vahvojen henkilökohtaisten ajatusten jakaminen on myös kasvattanut välillemme vankkumattoman ystävyyden.

Levy, jonka pian, keväällä 2004, ponnistamme ihmisten ilmoille, on meille, Vonkaleelle, yhteinen ilon aihe: olemme vuosia tehneet kaksikkona töitä tehdäksemme levyn mahdolliseksi. Toivomme tietenkin, että se saisi vankkaa suosiota, edes vähän radiosoittoa ja toisi meille joitain keikkoja tai työtilaisuuksia. Ja toki toivomme, että meistä ja meidän edustamastamme musiikinlajista kiinnostuttaisiin levymme myötä entistä enemmän. Vaikka on tietysti tunnustettava sekin, että uskon minulle lauluntekijänä ja tietysti myös Pauliinalle muusikkona tuovan tietynlaista vakuuttavuutta omien laulujen ja soitteiden ikuistaminen äänitteelle sekä sen yleisön käsille saattaminen.