Pinnalla – Monitaiteellisen soolokonsertin työstäminen, teemana naiseus, naisartistius ja oma minä

Projektityö
Taideyliopiston Sibelius-Akatemia
Kansanmusiikin aineryhmä
2015

Sisällysluettelo

1 Tausta ja tavoite
2 Nainen, naiseus ja naisartisti

2.1 Pukeutumissäännöt ja ulkonäkö
2.2 Naismuusikko

3 Työskentelytavat

3.1 Liike
3.2 Musiikki
3.3 Puku
3.5 Work in progress -esitykset

4 Konsertin toteutus

5 Yhteenveto

6 Liitteet

6.1 Laulujen sanat: Raivopyörä, Alttarille, Kehtolaulu
6.2 Live-video Maisterikonsertista 2.10.2015, Black Box, Musiikkitalo
6.3 Kyselylomake
6.4 Käsiohjelma

 

Tausta ja tavoite

Olen säveltänyt ja sovittanut soolomateriaalia kantele-, laulu- ja lyömäsoitinsetillä vuodesta 2009 alkaen sekä keikkaillut soolona ahkerasti. Miettiessäni maisterikonsertin aihetta, kantavaksi ideaksi muotoutui soolokonsertti, joka olisi yksi saumaton kokonaisuus. Mielessäni harhaili myös idea, josko konsertissa olisi jotain liikettä, mutta minulla ei ollut ajatusta siitä, millä lailla liike olisi läsnä: siirtymissä soittimelta toiselle, vai jollain muulla tavalla.

Viimeisenä opiskeluvuotenani lähdin valmistumista pakoon Tukholmaan Kungliga Musikhögskolaniin ammentamaan uusia ideoita. Vaihtovuosi antoikin etäisyyttä ja perspektiiviä kanteleensoittoon, Kansanmusiikin osastoon, omiin rutiineihin sekä oman musiikin soittamiseen ja luomiseen. Tekemisen sijaan oli aikaa miettiä ja kirjoittaa tuntoja muistiin, tutkiskella elämän asioita ajan kanssa.

Mikä rajoittaa minua oman musiikin ja oman juttuni tekemisessä? Mieleeni nousi mm. opettajien odotusten pettäminen, itsekritiikki, muiden ihmisten ja kuuntelijoiden mielipiteiden miettiminen, ”pitääkö tämän olla kansanmusiikkia?”, väärin tekemisen pelko. Kenen mielipide painaa omassa päässäni eniten? Opettajan, minun, yleisön vai ystävien ja kollegojen? Voiko toinen ihminen määritellä, milloin toisen musiikki on hyvää vai ei? Kuka määrittää, onko minun musiikkini hyvää – minä vai muut? Millainen muusikko minun pitää olla, ja millainen haluan olla? Onko minulle tärkeää, että musiikkiani voi kutsua kansanmusiikiksi? Kenelle musiikkiani teen? Miten nämä kaikki edellä mainitut asiat liittyvät omaan tekemiseeni säveltäjänä sekä muusikkona?

Yksi suuri haaste, johon halusin työskentelyssäni tarttua, oli läsnäolo keikoilla ja lavalla. Olen ollut nuorempana kova esiintymisjännittäjä, mutta olen saanut sen selätettyä erilaisin keinoin ja harjoittein. Huomasin kuitenkin monia omia keikkakuvia sekä livevideoita katsellessani, miten silmieni edessä häilyi silti ohuen ohut verho. Vaikka nautin lavalla olosta ja koin itseni rennoksi ihmisten edessä, minulla oli kuitenkin lavalla suojanani ohut suojakupla. Mietiskelin asiaa paljon sekä yksin että ohjaajieni kanssa. Huomasin että tämän hienovaraisen suojan takia en anna itsestäni ihan sitä viimeistä pisaraa lavalla, vaan alisuoritin usein himpun verran. Voiko olla hyvä muusikko, jos tätä rajaa ei ylitä ja astu ulos suojasta? Mitä jos antaisi esiintyessä kaikkensa ja se ei riittäisikään? Olo olisi hyvin paljas ja suojaton, jos joku kritisoisi keikkaa. Ystäväni sanoi minulle hyvin: ”Mitä siinä voi menettää, jos heittäytyy täysillä mukaan?” Omassa päässäni soi: ”Mitä kaikkea voikaan menettää, jos heittäytyy mukaan?”

Halusin työstää yleisön edessä soittamista ja heittäytymistä, suojakuplan rikkomista. Mietin myös erilaisia artisteja ja heidän lavaolemuksiaan. Joku on kaukainen ja utuinen, joku taas räväkkä yleisön sekaan juoksija. Millainen muusikko ja esiintyjä minä haluan olla, mikä minulle riittää, mitä itse koen lavalla?

Kokosin listoja. Yksi lista sisälsi konsertin konkreettisia ideoita, joita halusin toteuttaa tavalla tai toisella. Toinen lista koski henkisiä tavoitteita, jotka tähän jaoin tavoitteiksi konserttiin ja tavoitteiksi pitkällä tähtäimellä artistina.

Ideat konsertille:

– soolo

– aihe ja teema, joka kietoo kaiken yhteen

– liikettä

– yksi kokonaisuus, ei taukoja

– laulua sekä soittoa

– uusi polyrytmikappale.

Tavoitteet minulle konserttia varten:

– uskallus tehdä lavalla se, mitä on suunnitellut, ei alisuorittamista

– läsnäolo

– muusikkona kehittyminen

– omien laulun sanojen kirjoittaminen

– laulujen aiheet, jotain minulle merkityksellistä.

Pitkän linjan tavoitteet artistina:

– kehittyminen muusikkona

– luotto omaan tekemiseen

– lavaesiintymisen kehittäminen ja monipuolistaminen

– alisuoritus pois, uskallus antaa kaikki lavalla

– muiden ihmisten mielipiteiden miettiminen omista tekemisistä minimiin.