Uutta pelimannimusiikkia jousikvartetilla – kansanmuusikko säveltäjänä ja yhtyeen johtajana

Projektityö
Taideyliopiston Sibelius Akatemia
Kansanmusiikin aineryhmä
Syksy 2023

Sisällysluettelo

1 Johdanto

2 Musiikillinen materiaali

2.1 Säveltämisen prosessi

2.2 Jousisoittimille sovittaminen

2.3 Muiden soitinten rooli

2.4 Kansanmusiikille olennaiset jousitustekniikat teoksissa

2.5 Nuottien aukikirjoittamisen haasteet

3 Kuvaukset kolmesta kappaleesta

3.1 Minuetti

3.2 Rautamaa

3.3 Käkilintu

4 Yhtyeen johtaminen

5 Äänitysprosessi

5.1 Minuetti

5.2 Rautamaa

5.3 Käkilintu

6 Yhteenveto

7 Lähteet

Johdanto

Käsittelen tässä projektityön kirjallisessa osiossa toimintaani säveltäjänä, sovittajana ja yhtyeen johtajana. Lähestyn aihetta avaamalla työskentelyprosessiani erityisesti kolmen maisterikonsertissani esitetyn kappaleen osalta, joista kaksi on itse säveltämiäni ja yksi perinteinen melodia. Taiteellisen työskentelyni päätepisteenä oli näiden kolmen kappaleen studioäänitykset marraskuussa 2023. Projektityön luvut 5.1, 5.2 ja 5.3 sisältävät näiden kolmen kappaleen äänitteet ja nuotinnokset.

Idea maisterikonsertin teemasta pyöri mielessäni pitkään ennen sen varsinaista toteutusta. Kansanmuusikkona ja viulistina kahden viulun pohjoismainen pelimanniperinne ja sen juurevuus, joustavuus ja tanssittavuus ovat olleet opintojeni ja musiikkini keskiössä. Halusin tuoda kansanmusiikin yhteydestä tutut jouset uudella tavalla esiin kaiken keskipisteeseen säilyttäen kuitenkin perinteisen soittotyylin fraseerauksen ja täyteläisyyden. Syntyi ajatus jousikvartetista, jossa kahden viulun keskinäiseen vuoropuheluun yhdistyy sellon ja kontrabasson harmonia ja rytmikkyys.

Materiaalin kanssa intensiivisesti kuukausia työskenneltyäni myös itse yhtyeen ohjaamisesta heräsi kysymyksiä, sillä se oli jäänyt aiheena kovin suppeaksi opintojen aikana. Mitkä osa-alueet pitää ottaa huomioon? Paljonko vapauksia haluan antaa soittajille? Miten hoidetaan konkreettisten asioiden järjestäminen, kuten harjoitusten tai äänitysten aikataulutus? Miten toimia itse harjoitustilanteessa? Musiikillisen materiaalin lisäksi pohdin työssäni vastauksia näihin kysymyksiin. Vaikka oppiminen tapahtuukin usein käytännön kautta parhaiten, uskon että aiheesta puhuminen ja keskustelu olisi varsin hedelmällistä kaikille musiikin alalla työskenteleville ja yhtyesoittoa harrastaville. Mielestäni jo opiskeluvaiheessa olisi tärkeää saada käytännön kokemusta ja purkaa ongelmia sekä jännityksiä keskustelemalla alalla jo työskentelevien kanssa. Pedagogiset ja musiikilliset johtamistilanteet eivät tuntuisi ylivoimaisen jännittäviltä, jos tulevaisuuden tekijöillä olisi paremmat eväät isojen yhtyeiden ohjaamiseen.

Tässä työssä kerron maisterikonserttini säveltämisen prosessista, sekä jousikvartetille ja isommalle kymmenen hengen kokoonpanolle sovittamisesta. Jousisoittimille säveltäminen ei ole minulle vierasta, sillä olen koko musiikillisen elämäni ajan tutustunut melodian ja toisen äänen, jota tässä työssä kutsun kansanmusiikin termillä “stemma”, keskinäiseen vuoropuheluun. Halusin kuitenkin kokeilla mitä tapahtuu, kun keskiössä on kokonainen jousikvartetti, joka ei toimikaan länsimaisen taidemusiikin tai popyhtyeen taustajousien tavoin, vaan on kansanmusiikin ytimessä kaikessa melodisuudessaan, harmonisuudessaan ja rytmisyydessään. Koska kaksi viisikielistä viulua, sello ja kontrabasso muodostavat kvartettina varsin muhkean ja tummasointisen yhtyeen, halusin tuoda konserttiin vaihtelua ja monipuolisuutta tuomalla mukaan myös muita soittimia.

Kanssasoittajiksi konserttiini valikoitui ryhmä loistavia muusikoita, joilla on kokemusta ja näkemystä niin nuotinluvusta kuin pelimannimusiikin fraseerauksestakin. Viisikielistä viulua soitti lisäkseni Jonna Lankinen, sellistinä oli Veera Luomala ja kontrabasistina Ilkka Heinonen. Lisäksi konsertissa soitti akustista kitaraa Lauri Marjakangas, pianoa ja harmoonia Merve Abdurrahmani, sopraanosaksofonia Elias Frigård, trumpettia Devina Boughton ja rumpuja Vilho Louhivuori. Laulajina olivat Vilma Talvitie ja Merve Abdurrahmani. Valitsin mukaan minulle tuttuja muusikoita, joista osan kanssa olen soittanut enemmänkin ja osan kanssa olen pitkään halunnut tehdä yhteistyötä. Sain juuri ne soittajat, jotka sopivat projektiin niin persoonina kuin muusikkoina. Jo ensimmäisistä harjoituksista lähtien oli selvää, että ryhmän dynamiikka toimii hyvin kaikkien ollessa sensitiivisiä muita kohtaan, huumoria unohtamatta.

Tässä työssä avaan kolmen kappaleen – Minuetin, Rautamaan ja Käkilinnun – työstöprosessia valmiiksi teoksiksi kuvaamalla niiden syntytarinat. Lisäksi tarjoan konkreettisia esimerkkejä sovituksista ja pohdin sovituspäätöksiin johtaneita ajatuksiani. Työssä tarkastelen myös rooliani ja arvojani yhtyeen johtajana ja tarjoan lukijalle omakohtaisia vinkkejä aiheen tiimoilta. Säveltämisprosessin ohella avaan myös konsertin jälkeistä äänitysprosessia näiden kolmen kappaleen osalta ja jaan omia ajatuksiani sen eri vaiheista. Työni liitteinä ovat kolmen kappaleen partituurit sekä raakamiksaukset äänityksistä.