Vaanija – yhden sävellyksen synty

Projektityö
Taideyliopiston Sibelius Akatemia
Kansanmusiikin aineryhmä
Kevät 2023

Sisällysluettelo

1 Johdanto

1.1 Taustaa
1.2 Säveltävänä kanttorina
1.3 Säveltävänä kansanmuusikkona

2 Sävellysprosessi

2.1 Itsenäiset työskentelyt
2.2 Työskentely muiden kanssa

3 Johtopäätökset

Liite

Lähteet

Johdanto

Jos oikein muistan, niin ensimmäinen nuotinnettu sävellykseni syntyi 1990-luvun loppupuolella Nastolassa. Sävellys on kahdeksan tahdin mittainen, duurissa ja pianoteos. Kappaleen ambitus ei ole kovin laaja, eihän ollut säveltäjän käden ulottuvuuskaan. Sekä oikean käden soittama diskanttipuoli että vasemman käden puoli on kirjoitettu tarkasti ulos. Teos sai luontoaiheisen nimen Pikku Sammakko, ja se kuuluu niihin harvoihin säveltämiini kappaleisiin, jotka ovat ylipäätään saaneet nimen. Kappale jäi lähinnä perhepiirin tietoon.  Tämän kokeilun jälkeen aikaa kuluikin reilusti yli kymmenen vuotta, ennen kuin sain taas aikaiseksi jotain, mitä uskalsin kutsua sävellykseksi.

Pikku Sammakko, ensimmäinen sävellys (alkuperäinen nuotti)

Huolimatta siitä, että kuvailemani ensimmäinen sävellyskerta oli ehkä enemmänkin jonkinlaista lapsen roolileikkiä kuin varsinaista tarkoitusta tuottaa sisällöltään merkityksellinen sävellys, muistan silti tunnetilan kuinka hienoa oli luoda uutta ja siirtää jotakin omista käsistä lähtenyttä paperille. Oli suuri ylpeys saada piirtää nuotteja, jotka olivat kuin koodikieltä silloin: harva niistä ymmärsi ja vaikka itsekään en osannut vielä paljoa, tuntui silti siltä että tässä ollaan jonkin todella hienon ja taianomaisen äärellä. Nyt, yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin, olen ehtinyt kerryttää musiikillista osaamista, varmuutta ja rutiinia jo melkoisesti, mutta säveltämisestä pystyn yhä parhaina hetkinä löytämään tuota samaa, Pikku Sammakon aikaista lapsenomaista luomisen riemua.

Tämä projektityö käsittelee yhden maisterikonsertissani esitettävän kappaleen, Vaanijan, sävellysprosessin taiteellisen osuuden ja kirjallisen raportoinnin tästä prosessista. Projektityö ajoittuu tammi–toukokuulle 2023 alkaen siitä, kun ensimmäisen kerran aloitin uuden sävellyksen kanssa työskentelyn ja päättyen toukokuuhun, jolloin työstämme yhdessä bändin kanssa jo esityskuntoista kappaletta. Lisäksi liitän projektityöhöni maisterikonserttini linkin, jonka kautta Vaanija on kuultavissa. Tämä projekti on siis sävellystyö, jossa sekä sävellän että soitan kappaleen itse, eli sävellän musiikkia itselleni ja yhtyeelleni.

Tässä projektityön kirjallisessa raportissa käytän esimerkkeinä prosessin etenemisestä nuotinnoksia, äänitteitä ja päiväkirjamaista tekstiä, jossa kuvaan kunkin sävellystuokion vireystilaa, ongelmia ja haasteita, oivalluksia tai mitä nyt sillä hetkellä tapahtuukin. Toisinaan tämä tapahtuu tajunnanvirtamaisesti mutta kuitenkin niin, että se tässä raportissa hahmottuu järkeväksi, luettavaksi kokonaisuudeksi. Työni tueksi tutustuin joihinkin henkilökohtaiseen sävellystyöhön keskittyviin tohtorintutkintojen kirjallisiin osioihin kansanmusiikin alalla: viulisti-laulaja Päivi Hirvosen tutkielmaan Soolosoiton mahti – laulava viulisti nykykansanmusiikin säveltäjänä ja esittäjänä (2020), kantelisti Pauliina Syrjälän ekspositioon Lempeä nostattamassa – kansanmuusikko improvisoivana säveltäjänä (2020), sekä haitaristi Antti Paalasen kirjalliseen työhön Palkeen kieli – vaihtoäänisen haitarin paljerytmiikka sävellystyössä (2015).

Kuinka  sävellän uuden kappaleen? Mistä saan ideat, tai mikä yleensä toimii motiivina uuden kappaleen syntymiselle? Olenko säveltäjänä enemmän intuitiivinen vai analyyttinen, entä kauanko yleensä sävellystyöskentely kestää? Näitä kysymyksiä en ollut itse tullut edes ajatelleeksi ennen kuin kävin keskustelua siskoni, ammattihuilisti Hanna Tissarin kanssa. Olimme muistaakseni olleet tilanteessa, jossa hän sai soitettavakseen säveltämäni tuotoksen, ja myöhemmin harjoitusten jälkeen hän esitti keskustelun lomassa mietteen siitä, miten olisi mielenkiintoista tietää, mitä säveltäjän päässä tapahtuu. En sillä hetkellä pystynyt antamaan kovin tarkentavaa vastausta, ja tästä sitten syntyikin ajatus projektityöhön: tutkia ja kirjoittaa ylös omaa säveltämistäni mahdollisimman tarkasti.

Maisteriopinnoissani kansanmusiikin aineryhmässä tavoitteenani on ollut kehittyä erityisesti esiintyvänä artistina ja varsinkin tuoda esiin omaa solistista puoltani kanttori-kansanmuusikko-pianistina. Koen, että varsinkin viimeisen neljän-viiden vuoden aikana erityisesti musiikin säveltäminen on ollut yksi parhaimmista keinoista näyttää, millainen muusikko ja taiteilija minä olen. Pureudun siis tässä projektityössä muusikkouteeni ja taiteilijuuteeni säveltämisen kautta, ja analysoin sekä reflektoin omaa työskentelyäni Vaanija-teoksen parissa.