Palkeen kieli - Vaihtoäänisen haitarin paljerytmiikka sävellystyössä

Sibelius-Akatemian kansanmusiikkijulkaisuja 25

Palkeen kieli, monimediainen tohtorintyö (PDF)
Palkeen kieli, tohtorintyön monimediainen liite (PDF).

ISBN 978-952-329-003-7 (PAINETTU)
978-952-329-002-0 (PDF)
ISSN: 2242-8054

Tiivistelmä

Tämä kirjallinen työ on osa musiikin tohtorintutkintoani Sibelius-Akatemiassa. Taiteellisen työni aiheena oli uuden musiikin säveltäminen vaihtoäänisellä haitarilla. Kirjallisessa työssä tarkastelen säveltämääni musiikkia soittimellisuuden näkökulmasta.

Tohtorintutkintoni taiteellisen kokonaisuuden muodostivat soolokonsertit Hauras (2008), Äänikertoja (2009) ja Pirunkeuhko (2009), musiikki teatteriteoksessa Mies Maailman Huipulla – Peer Gynt (Seinäjoen Kaupunginteatteri 2013) sekä sooloalbumit Breathbox (SibaRecords 2010) ja Meluta (Rockadillo Records 2014).

Taiteellisessa työssä päämääränäni oli haitarin soittimellisten erityispiirteiden, eritoten vaihtoäänisen toimintaperiaatteen, hyödyntäminen sävellystyössä. Keskeisenä tutkimuskohteena oli jatkoopintoja varten hankkimani uusi kolmirivinen vaihtoääninen haitari, johon suunnittelin oman näppäinjärjestelmän. Kehitin soittimen avulla uusia paljetekniikoita, jotka perustuivat rytmiseen palkeen käsittelyyn. Näille soittotekniikoille olen antanut yhteisen nimikkeen paljerytmiikka.

Valikoin säveltämästäni materiaalista paljerytmiikkaan perustuvia teoksia, joiden syntyä, rakennetta ja soittotekniikoita esittelen tässä kirjallisessa työssä videoiden sekä paljerytmiikkaa havainnollistavien nuotinnosten avulla. Jatko-opintojen aikana säveltämäni materiaali on kokonaisuudessaan kuunneltavissa ja katsottavissa työhön liitetyistä ääni- ja videotiedostoista.

Taiteellinen tutkimus on omalla kohdallani tarkoittanut uusien soittotekniikoiden sekä oman sävelkielen ja ilmaisukeinojen kehittämistä, johon liittyi oleellisena osana soittimen äänentoistotekninen kehitystyö. Haitari on ollut monessa ajassa suosittu tanssimusiikin soitin. Tästä näkökulmasta nousi esiin yksi taiteellisen prosessini tavoite, jossa haitari on pyrittävä tuomaan lähemmäksi nykyistä tanssimusiikkia ja soittimesta on kaivettava ilmaisullisesti esiin nykyisiin populaarimusiikin kuuntelutottumuksiin vetoavaa soinnillista voimaa.

Taiteellisen työni reflektointi soittimellisuuden näkökulmasta toi uusia näkökulmia säveltämiseen ja auttoi minua löytämään soittotyylini keskeisen piirteen, paljerytmiikan, josta on muodostunut samalla sävellystyöni perusta.

Avainsanat: vaihtoääninen haitari, paljerytmiikka, kansanmusiikki, soittimellisuus, säveltäminen, taiteellinen tutkimus.