Tässä Djemben perustekniikka -oppimateriaalipaketissa esitellään länsiafrikkalaista alkuperää olevan djembe-rummun kolmen peruslyönnin suoritustavat ja tarkastellaan joitakin taloudellisen soittotekniikan näkökohtia.
Djembessä käytetään pääasiassa kolmea erilaista ääntä tuottavaa lyöntiä, joista voitaisiin suomeksi käyttää sanoja suljettu, avoin ja basso. Näistä käytetään ranskan ja englannin kielissä ainakin seuraavia sanoja:
| ranska | englanti | |
| suljettu | tonique, tonic, ton, fermé | closed, tone (myös open, vrt. conga) |
| avoin | claque, claqué, ouvert, clac | open, slap |
| basso | basse | bass |
Itselläni on tapana, ranskaa mukaillen, nimittää avoimia lyöntejä ”klakeiksi” ja suljettuja ”tonikeiksi”. Vakiintunutta kirjoitusasua ei ole. Tässä oppimateriaalissa sanojen kirjoitusasuina ovat tonic, clac ja basso.
Tonic on keskikorkea, pyöreä, ”matta” ääni, clac on korkea, avoin, terävä, piiskansivallusta muistuttava ääni ja basso on matala, pyöreä ääni. Tonic ja clac soitetaan kalvon reunaan ja basso soitetaan keskelle kalvoa.
Tonic, clac ja basso, ylhäältä
Sormet osuvat kalvolle mahdollisimman yhtäaikaisesti, mahdollisimman suurelta alalta. Rummun reuna ulottuu keskisormen tyviluun juuressa olevaan taipeeseen asti mutta ei sen pidemmälle kämmeneen päin.
Soittajan näkökulmasta tonic näyttää osumakohdassaan tältä:
Tonicin soittotuntumaa voi lähestyä taputtamalla kädellä toiseen käteen; tuntuma rummun kalvolla on lähellä tätä. Pidä sormet kevyesti puristettuna yhteen. Käännä peukalot osoittamaan kevyesti ylöspäin, jotta ne eivät osuisi rummun reunaan. Lyönnissä saa käyttää voimaa.
Tonic, ylhäältä
Clacissa käsi osuu 1—1,5 cm lähemmäksi kalvon keskustaa kuin tonicissa. Rummun reunaan osutaan ”anturalla” eli sillä tyynyllä, joka on rystysten kohdalla kämmenen puolella. Kämmenen luut kaartavat juuri päinvastoin kuin rummun reuna, mutta koeta etsiä kämmeneen sellainen tuntuma, jossa mahdollisimman paljon anturaa ottaa tukea rummun reunasta. Sormet pääsevät näin liikkumaan esteettä ja piiskaamaan kalvoa kämmenen liikkeen pysähtyessä.
Soittajan näkökulmasta clac näyttää osumakohdassaan tältä:
Clac kuulostaa kovemmalta, mutta soittotuntuman tulisi olla kevyempi kuin tonicissa. Älä purista sormia yhteen niin kuin clacissa vaan anna niiden rentoutua hieman, jolloin ne itsestään irtautuvat toisistaan ja koukistuvat aivan vähän. Sormia ei saa levittää haralleen eikä jännittää suoriksi, koska silloin ne jännittyvät liikaa. Pidä ranne hieman alempana kuin tonicissa, jotta sormien ja kalvon välinen kohtauskulma olisi vähän suurempi. Muistaa pitää peukalot edelleen ylhäällä.
Varo, että et vedä kättä liian kauas kalvolta, niin että rummun reuna osuu ensimmäiseen sormiluuhin, ”takareiteen”. Vaikka clacin soittaminen saattaa tuntua helpommalta, kun sormenpäät osuvat lähemmäs reunaa, tämä sattuu käteen, ja sormeen kohdistuvat voimat kumoavat osittain toisensa. Rummun reuna lyö sormea ylöspäin juuri silloin, kun sormen pitäisi päästä liikkumaan alaspäin.
Älä myöskään vie kättä liian pitkälle rummun keskustaa kohti. Silloin iskun paine tulee liiaksi sormenpäihin ja clacista katoaa terävyys. Lisäksi tämä rasittaa sormien kauimmaisia niveliä.
Varo myös tekemästä aktiivista liikettä sormilla, ts. näpäyttämästä iskua kalvon pintaan. Sormiin pitäisi löytää juuri sopiva jännitys: ei niin jäykkä, että sormet eivät pääse iskemään rummun pintaan, mutta ei myöskään holtittoman löysä.
Videolla havainnollistan liikuttamalla sormia toisella kädellä, minkälainen jäykkyys/rentous on sopiva.
Clac, ylhäältä
Parhaimman äänen saa aivan keskeltä, mutta käytännössä kannattaa osua sellaiseen kohtaan, että molemmat kädet mahtuvat soittamaan bassoja tarvittaessa nopeasti peräkkäin.
Pidä käsi jäykkänä levynä ja koeta saada koko kalvo värähtelemään ja rummun kaikkein matalimmatkin taajuudet soimaan. Lyö tukevasti mutta älä yritä liikaa, sillä äänen voimakkuus ei kasva loputtomasti lyöntivoimaa lisäämällä.
Basso, ylhäältä
Varo, että käsi ei jää makaamaan kalvolle niin kuin congatekniikassa, vaan anna sen ponnahtaa saman tien ilmaan niin että kalvo jatkaa värähtelyään.
Seuraava video havainnollistaa tonicin ja clacin eroa sivulta päin katsottuna. Videolla on neljä tonicia, neljä clacia ja sama uudelleen.
Tonicin ja clacin ero, sivulta
Sama hidastettuna. Videolla on neljä tonicia ja neljä clacia.
Tonicin ja clacin ero hidastettuna, sivulta
Komppia soittaessa kannattaa kiinnittää huomiota ennen kaikkea toniceihin. Tonicin ja clacin ei ole tarkoitus olla hiljainen ja kova ääni, vaan äänien tulisi erota toisistaan ainoastaan sävyltään. Yleensäkin on perinteisen tyylin mukaista, että improvisoitaessa luodaan melodioita toniceilla tasaisen clac-virran seassa eikä päin vastoin. Tonic löydään voimakkaasti, mutta clac vain ”irrotetaan”.
Seuraavassa videoesimerkissä soitan länsiafrikkalaista ”Sunu”-rytmiä (aluksi neljä tahtia tahdin alkupuoliskoa). Tärkeää on saada tonicit kuulumaan mahdollisimman selkeästi ja antaa clacien tulla rennosti.
Nuottiviivastolla clac on ylimmässä välissä, tonic keskimmäisellä viivalla ja basso alimmassa välissä.
Sunu, edestä
Samoin tässä ”Tiriba”-nimisessä rytmissä on tärkeää saada clacien ja tonicien melodia kuulumaan selvästi. Rytmin alussa ja lopussa soitan ”breakin” eli alku- ja loppumerkin.
Tiriba, edestä
Yksi tyypillisimmistä kuvioista perinteisessä djembemusiikissa on tämä seuraava triolikuvio, jossa painot ovat jälleen toniceilla. Opettele ensin soittamaan hitaasti, niin että tonic ja clac erottuvat toisistaan mahdollisimman selvästi.
Trioli, edestä
Seuraavalla videolla on esimerkkejä siitä, kuinka claceja, toniceja ja bassoja voi käyttää vapaassa improvisoinnissa.
Vapaata improvisointia, edestä
Voit joko antaa rummun levätä lattiaa vasten tai voit myös kannatella sitä jalkojesi varassa, jolloin se liikkuu paremmin kehosi mukana. Rummun on oltava riittävästi kallellaan tai irti lattiasta, jotta lattia ei tuki torvesta tulevia bassoääniä.
Pidä selkä aktiivisesti hieman kaarella, rinta edessä, niska pitkänä, hartiat alhaalla ja rumpu riittävän kallellaan itsestäsi poispäin. Muistuta aina välillä itseäsi hyvästä istuma-asennosta suuntaamalla katse eteen, yläviistoon.
Jos pitkän soittorupeaman aikana kaipaat asennon vaihtoa, voit laskea rummun alemmas säärien varaan ja kumartua itse eteenpäin. Toki voit käyttää kaikkia asentoja näiden ääripäiden välillä.
Varo, että et anna rummun nousta liikaa pystyyn. Jos rumpu on liian pystyssä, bassoäänet tukkeutuvat, joudut kumartumaan laskeaksesi käsivarsiasi ja käsivarsien työskentely vaikeutuu.
Seisten olet vapaampi liikkumaan rummun kanssa. Pujota n. 4,5 metriä pitkä leveä hihna kuvien osoittamalla tavalla. Etsi sopiva solmun paikka kokeilemalla.
Varo, ettet jännitä käsivarsia niin, että olkavarret jähmettyvät paikoilleen ja vain kyynärvarret liikkuvat pystysuorassa linjassa ylös alas.
Taloudellisempi liikerata on sellainen, jossa kyynärpäät ovat selvästi irti kyljistä ja kyynärpää ja kämmen liikkuvat lähes vastakkaisiin suuntiin. Kun kämmen liikkuu ylös alas koko liikkeen laajuuden verran, kyynärpää liikkuu aina vastakkaiseen suuntaan n. 5 cm. Käsivarsi tekee kiertoliikettä kuvitellun akselin ympäri, joka lähtee olkapäästä ja kulkee kyynärvarren läpi kohdassa, joka on n. 5 cm kyynärpäästä kämmeneen päin. Tuon akselin vastakkaisilla puolilla olevat käsivarren massat tasapainottavat toisiaan liikkeen aikana, jolloin liike kevenee mutta kämmenen liikenopeus silti säilyy.
Videolla on ensin väärä tapa, sitten oikea tapa, ensin yhdellä kädellä ja sitten kahdella kädellä.
Käsivarret, edestä
Ulkoasu: Jimmy & Sofia
Verkkosivut: helpotkotisivut.fi