Musiikin muisti 3: romanien lauluperinne

”Koskien Tattareita ja Lappalaisia, on Kuninkaallisen majesteetin armollisin asetus, ettei heitä voi sietää ja majoittaa (Asetus vuodelta 1666).”

”Heillä on oma kieli, omat tavat ja menot kaikissa eri maissa – taipumattomalla sitkeydellä he ovat voineet säilyttää kansalliset ominaisuutensa.”

Romanikulttuurin ensimmäinen tutkija Artur Thesleff (1871-1920). Mustalaisten asemaa käsitellyt komiteamietintö vuodelta 1896.

Romanit eli mustalaiset, tattarit, kaaleet ovat lähtöisin Luoteis-Intiasta, jossa he vaelsivat kansainvaellusten jaloissa länteen. Suomeen romaneita on tullut 1500-luvulta lähtien sekä läntistä että itäistä reittiä, autonomian aikana usein juuri Venäjältä ja runsaasti toisen maailmansodan jälkeen evakkoina. Romaneilla on ollut perinteisesti omat elinkeinonsa, hevosten hoito, kaupustelu, pläkkisepän työt, pitsinvirkkaus ja povaus. Romanit elivät yhteistyösuhteessa maaseudun torppareiden ja pientilallisten kanssa, jotka majoittivat heitä talvisaikaan ja saivat vastineeksi työpanoksen. Mutta jo 1970-luvulla valtaosa romaneista asui kaupungeissa. Nykyään romanit toimivat perinteisten ammattiensa ohella usein esimerkiksi palvelualoilla. Romanien oma aktiivisuus oman kulttuurin ja kielen säilyttämiseksi on lisääntynyt. Romaniasioita alkoi ensin hoitaa Mustalaislähetys, nyk. Romano Missio. Suomen Mustalaisyhdistys perustettiin vuonna 1967 ja nykyisin romaneilla on useita muitakin omia järjestöjä.

Täyden kansalaisuuden romanit ovat saavuttaneet vasta 1990-luvulta lähtien. Suomessa romaneita on noin 10 000, Ruotsissa on suomenkielisiä romaneita useita tuhansia.

Romanien kulttuuri ja kieli on haluttu säilyttää omina, niitä vaalitaan. Lauluissakin on tärkeää se, kuka laulaa, ja mistä saa laulaa.

Romanimusiikin kirjo on suuri, alkaen Unkarin primas-tyyleistä Romanian orkestereihin, Venäjän mustalaiskuoroihin, Espanjan flamencoon. Suomessakin tunnetaan romaniyhtyeitä, romani-iskelmälaulajia ja helluntaiherätyksen svengaavien hengellisten laulujen esityksistä. Musiikin muisti -sarjan näytteet ovat yksinkertaisia lauluesityksiä, suurin osa säestyksettömiä mutta mukana joissakin myös kitarasäestys. Nämä edustavat romanimusiikin vanhinta kerrostumaa Suomessa ja lyriikoiltaan tyypillisiä aiheita ja muistuttavat myös Baltian mustalaisten lauluperinnettä.

Eri maiden romanimusiikkeja yhdistää esitystapa, jossa kuuluvinta on esitystapa eli intonaatio. Sen ajatellaan olevan perua heimon kaukaisesta lähtömaasta. Sävelmistöltään romanimusiikki on lähes aina lainaa paikalliselta valtaväestöltä. Niin myös Suomessa. Sävelmistö on kuitenkin muuntunut romanien käytössä ja esimerkiksi Suomessa romanien suosimat rekilaulut tunnistaa romanien laulamiksi usein myös melodiikastaan. Romanilauluosioissa on näytteitä vanhemmasta modaalisesta melodiikasta, korusävelistä, glissandoista, kurkunpäävibratosta ja uudemmista tonaalisista tyyleistä, rekilaulusta ja uusimittaisesta laululusta, joukossa romanin- ja suomenkielisiä lauluja. Säestyksen mukaantulo on karsinut vapaarytmisyyttä romanimusiikista, mutta se on yhä poikkeavaa muusta kansanmusiikista ja valtaväestönkin parissa – Hilja Grönforsin konserteissa on varsin laajapohjainen yleisö!

Laulajat:

Hilja Grönfors on tämän hetken valovoimaisin ja myös kansainvälisesti tunnettu romanien perinteisen musiikin esittäjä ja myös perinteen kerääjä. Hänet on työstään palkittu mm. mestarikansanlaulajan arvonimellä, Etno-emmalla ja Suomi-palkinnolla. Yhtyeensä Latšo Džintan kanssa hän esittää perinteistä romanimusiikkia.

Kalle Grönfors, Hiljan veli, on esiintynyt lähinnä perhepiirissä ja toisinaan yhdessä Hiljan kanssa. Hän mielellään säestää esityksiään kitaralla.

Anette Åkerlund on ensimmäinen Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmän romaniopiskelija. Hän laulaa romanimusiikkia, perinteisiä lauluja, gospelia ja flamencolaulua.

Daavid Hagert on kasvanut musiikkiperheessä ja oppinut romanien perinnelaulut ja Suomi-iskelmän klassikot kotipiirissä, ja on jo esiintynyt useissa konserteissa.