Lunkula on saari Laatokassa, isäni syntymäpaikka ja esi-isieni koti. Siellä soitti kanteletta isänisä, jota en koskaan tavannut. Minulle Lunkula on myös mielenmaisema. Paikka, jossa voin rauhoittua musiikin äärelle ja antaa sen virrata.
Kaikkien kanteleiden joukossa Jooseppi Pohjolan kantele on suurin rakkauteni. Se on peräisin 1800-luvulta, ja sitä soitettiin perinteisesti puutikulla. Lempipuuhaani on uusien sointivärien etsiminen, usein erilaisia apuvälineitä käyttäen. Tällä levyllä soitan Jooseppi Pohjolan kanteletta tikun lisäksi virkkuukoukulla, neulepuikolla, maalipensselillä, sormiplektroilla ja viritysavaimella.
Levy on osa taiteellista tohtorintutkintoani, jota teen Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa, kansanmusiikin aineryhmässä.
Pauliina Syrjälä