”Se oliki nopee” – suomalaista kansanmusiikkia ruotsinsuomalaisiin kouluihin

Sisällysluettelo

1 Projektin lähtökohdat

1.1 Idea ja sen toteutus
1.2 Konserttien järjestäminen apurahan turvin
1.3 Esityksen kulku

2 Vierailut kouluissa

2.1 Tukholman ruotsinsuomalainen koulu
2.2 Välihuomioita
2.3 Botkyrkan ruotsinsuomalainen koulu
2.4 Örebro

2.4.1 Päiväkoti
2.4.2 Koulu

2.5 Kistan Liljakoulu
2.6 Göteborgin ruotsinsuomalainen koulu
2.7 Eskilstunan Erkki-koulu

2.7.1 Ala-aste
2.7.2 Yläaste

3 Loppupohdintoja

3.1 Kysely, sen tuloksista sekä kyselyvastauksia
3.2 Lopuksi

Liite

Kyselylomake

Tiivistelmä

Järjestin keväällä 2007 kansanmusiikin esittelykierroksen ruotsinsuomalaisiin kouluihin sekä yhteen päiväkotiin. Kirjallisessa työssäni käyn läpi sitä, mistä sain idean projektille ja miten sen toteutin. Pohdin myös sitä, miten kansanmusiikkia saisi paremmin esille jo kouluikäisille.

Kansanmusiikkia kuulee harvoin valtamedioissa. Olin kuitenkin jo ennen projektini toteuttamista vakuuttunut siitä, että kouluikäiset lapset voisivat pitää kansanmusiikista, jos he vain sitä pääsisivät kuulemaan.

Hain syksyllä 2006 apurahoja projektini toteuttamista varten ja pystyin loppujen lopuksi tarjoamaan projektini kouluille täysin ilmaiseksi. Sain projektille hakemani apurahat täysinä Suomen Kulttuurirahastolta ja Suomi-Seuralta. Tukholman ruotsinsuomalaisessa koulussa kävin vierailemassa jo Suomen itsenäisyyspäivänä 2006. Muissa viidessä koulussa kävin vierailemassa keväällä 2007.

Halusin esitellä kouluissa kansanmusiikkia mahdollisimman laajasti vain 40 minuutin pituisessa ajassa. Laadinkin konserttien ohjelman siten, että siinä oli mukana vanhempaa ja uudempaa laulu- ja soittoperinnettä. Tarkoituksenani oli saada lapset innostumaan/kiinnostumaan kansanmusiikista ja sen maailmasta.

Projekti meni hyvin muutamista käytännön vaikeuksista huolimatta. Kiertueen aikana kävi myös ilmi, että kouluilla olisi kiinnostusta niin kansanmusiikki- kuin muunkin elävän akustisen musiikin konserttien järjestämiseen, mutta koulujen määrärahat eivät konserttien järjestämiseen riitä.

Sain kouluissa 3., 5., ja 7. luokan oppilailta vastauksia lyhyeen kyselylomakkeeseeni. Vastauksista kävi ilmi, että koululaiset olivat ottaneet konsertin avoimin mielin vastaan ja moni oli myös pitänyt kuulemastaan. Tästä olin erityisen iloinen siksi, että soittamamme musiikki oli monin tavoin hyvin erilaista kuin se musiikki, jota he ovat yleensä tottuneet kuuntelemaan.

Tulen loppupohdinnoissani tulokseen, että kansanmusiikkia tulisi tehdä lapsille tutuksi laajasti jo päiväkodeissa ja ala-asteilla. Normaali musiikin sekakäyttäjä törmää harvoin kansanmusiikkiin genremme vähäisen medianäkyvyyden takia. Olenkin sitä mieltä, että erilaiset opetusprojektit ja -konsertit kouluissa olisivat hyvin tärkeä ja tehokas tapa saada kansanmusiikkia esille laajemmin.