Veisuun ehdot – Ylivieskalaisen herännäisveisaajan, Kerttu Hannulan vanhan virsikirjan veisuutyyli
Tutkielma
Kansanmusiikin aineryhmä
Taideyliopiston Sibelius-Akatemia
1990
- Julkaisuvuosi: 1990
- Tekijä: Sinikka Järvinen
Tutkielma
Kansanmusiikin aineryhmä
Taideyliopiston Sibelius-Akatemia
1990
Kansanlaulaja ei ajattele sävelmää tietyn mittaisina tai korkuisina sävelinä. Tällöin säestyksetön yksinlaulu, kuten veisuu, on hyvin altis vapaalle rytmin ja melodian käsittelylle.
Nuotintaessani ylivieskalaisilta herännäisveisaajilta tallentamiani ns. vanhan virsikirjan virsiä, vakuutuin siitä, että tekstillä ja melodialla on vuorovaikutussuhde. Teksti vaikuttaa mm. rytmin käsittelyyn ja melodia esimerkiksi siihen, miten virren sanat sijoitetaan sävelmään. Vanhan virsikirjan teksti on nimittäin runomitaltaan niin vapaata, että sanoja on aluksi vaikea yhdistää melodian kanssa. Niinpä minua alkoi kiinnostaa säännöstön laatiminen siitä, miten ko. virsikirjan teksti ja melodia yhdistetään ’tyylinmukaisesti’.
Vanhan virsikirjan tekstin ja melodian yhdistämistä tarkastelen ylivieskalaisen herännäisveisaajan, Kerttu Hannulan veisuun perusteella. Selvitän samalla myös hänen laulutyylistään seuraavia tekijöitä: äänenväriä ja -käyttöä, tempoa, rytmin käsittelyä, tekstin lausumista sekä muuntelua. Mielenkiintoisena piirteenä hänen veisuustaan erottuu pulssittomuus, jonka syitä mm. etsin.
Laajempana tavoitteena em. säännöstön laatimisen lisäksi minulla on selvittää, mistä tekijöistä laulu yleensä koostuu. Näitä tekijöitä muuntelemalla voi tietoisesti saada aikaan eri sävyjä.
Aineiston olen kerännyt vuosina 1985-89. Siihen kuuluu mm. 14 ääninauhaa, jotka sisältävät sooloveisuuta viideltä veisaajalta, seuraveisuuta sekä haastattelua.
1 Tutkimuksen tausta
2 Tutkimusasetelma
3 Analyysi
4 Tulokset
Liitteet
Ulkoasu: Jimmy & Sofia
Website: helpotkotisivut.fi