Yhtäaikainen viulunsoitto ja laulaminen saavat tekijänsä korvissa aikaan ainutlaatuisen resonoinnin. Tämä lähes maaginen tunne on saanut monet muusikot viehättymään viulunsa ja oman äänensä yhdistämisestä. Se on johdattanut Hanni Autereen tutkimaan tämän niin sanotun viululaulun mahdollisuuksia oman musiikillisen ilmaisunsa väylänä.
Autere on Sibelius-Akatemian kansainvälisesti arvostetun kansanmusiikin osaston kasvatteja. Maisteriopintojensa aikana hän yhdisti kaksi rakkainta instrumenttiaan ja hakeutui valmistumisensa jäälkeen taiteelliseen tohtorikoulutusohjelmaan tutkimaan viululaulua. Uusia näkökulmia etsiessään hän yhdisti viululauluunsa live-äänenmuokkauksen, liikeilmaisun ja näyttämöllisyyden sekä improvisoimisen. Tavoitteena oli saada aikaan uusia sointivärejä ja uutta, viululauluun pohjautuvaa musiikkia.
Tämä kirjallinen työ on prosessikuvaus tutkintokonserttien muodostamasta kehityskaaresta. Autere kuvaa työssään musiikillisen taustansa lisäksi luovaa muusikkoutta sekä kaikki tutkintokonserttinsa suunnitteluvaiheesta jälkitunnelmiin. Pääosassa ovat viululaulu, säveltäminen sekä muusikkouteen, esiintymiseen ja ilmaisuun vaikuttavat asiat. Kirjallisen työn liitteenä olevalla äänitteellä on esityksen painopisteen ilmaiseva näyte jokaisesta konsertista.
Tiivistelmä
Taiteellisen tohtorintutkintoni aihe on viululaulun eli yhtäaikaisen viulunsoiton ja laulamisen tutkiminen ja kehittäminen. Lähtökohtana taiteellisessa prosessissa oli kiinnostukseni tällä instrumenttiyhdistelmällä aikaansaatuun musiikkiin. Opiskelun tavoitteena olivat viululaulun entistä parempi fyysinen hallinta sekä sävellyksellisten taitojeni ja ilmaisuni kehittäminen. Niin ikään uuden, viulun ja laulun yhdistävän musiikin säveltäminen sekä viululaulun tunnetuksi tekeminen oli tärkeää.
Alun perin muusikko-säveltäjä Minni Ilmosen kehittämä sana viululaulu on terminä uusi, eikä viululaulumusiikkia ole merkittävässä määrin suurelle yleisölle Suomessa esitelty. Siksi olen konserteissani lähestynyt aihetta subjektiivisesta näkökulmasta käyttäen tutkimusmateriaalina enimmäkseen omia sävellyksiäni. Niiden avulla olen tutkinut instrumenttiyhdistelmäni mahdollisuuksia, ja luonut uusia äänensävyjä sekä ilmaisutapoja musiikkiini. Esikuvani ja motivoijani viululaulun tutkimisessa on tsekkiläinen muusikko-säveltäjä Iva Bittová.
Työskentelymetodinani on ollut pääosin improvisointi, joka on aiemmin ollut minulle lähes käyttämätön voimavara. Tutkinnon edetessä olen löytänyt sen avulla uuden sävelmaailman. Tutkintoprosessin aikana olen tehnyt lukuisia kokeiluja soitto- ja laulutapojen parissa sekä opiskellut kunkin konsertin painopisteeseen liittyviä asioita. Konserttikohtaisina aiheina ovat olleet muun muassa esitystilanteessa tapahtuva äänenmuokkaus, liikeilmaisu, improvisoiminen sekä säveltäminen. Ohjaajina konserteissa ovat olleet Heikki Laitinen, Pekka Kuusisto, Päivi Järvinen, Maria Kalaniemi sekä Jarmo Saari. Ohjaajieni johdolla olen tehnyt erilaisia tutkimusmatkoja etsien muusikkouteni mmentämisen rajoja.
Prosessikuvaukseksi luonnehdittavassa kirjallisessa työssäni pohdin muun muassa viululaulun olemusta, tietäni muusikoksi sekä tutkintokonserttien tapahtumia ja tuloksia. Nostan joka konsertista esiin yhden sävellyksen, ja analysoin sitä nuotinnoksen sekä konserttitallenteiden avulla.
Avainsanat: viululaulu, muusikkous, improvisointi, säveltäminen, äänensävyt, liikeilmaisu, äänenmuokkaus
