Jalan alle – Havaintoja pelimannimusiikin svengistä

Pedagoginen Maisterityö
Taideyliopiston Sibelius-Akatemia
Kansanmusiikin aineryhmä
2021

Sisällysluettelo

1 Johdanto

2 Svengi

3 Rytmi

3.1 Metri ja poljento

3.1.1 Hytke
3.1.2 Pulssi ja iskuala
3.1.3 Tahtilajit
3.1.4 Tempo
3.1.5 Alajaot

3.2 Rytmikuviot

3.2.1 Fraseeraus ja aksentointi
3.2.2 Artikulaatio
3.2.3 Agogiikka
3.2.4 Korukuviot
3.2.5 Lopukkeet

3.3 Idiomaattisuus
3.4 Nuoteista

4 Polskan svengiä etsimässä

4.1 Polskien virrassa, huomioita polskan rytmiikasta

4.2 Kootut vinkit polskan laulajalle

Lopuksi

Lähteet

Johdanto

Idea tähän pedagogiseen maisterityöhön syntyi opiskellessani toista vuotta kansanmusiikin maisteriohjelmassa Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa. Samaan aikaan aloitin työssäni musiikkiopistossa musiikin perusteiden ja orkesterin yhteistyöprojektia, orkesterimupea. Orkesterin ohjelmistossa oli polkka. Harjoituksissa huomasin, että polkka ei kuulostanut polkalta, vaikka orkesteri soittikin sävelet aivan oikein ja nuotilleen. Koska olin opintojeni vuoksi ryhmämme kansanmusiikin edustaja, olisi minun tehtäväni luonnollisesti ollut antaa oppilaille ohjeistusta siihen, miten soitetut sävelet muuttuisivat polkaksi. Koin kuitenkin epävarmuutta, sillä vaikka minulla oli mielessäni muutama hutera ajatus siitä, minkä pitäisi muuttua, en keksinyt, miten voisimme harjoitella näitä asioita oppilaiden kanssa.

Olin kansanmusiikin opinnoissani ymmärtänyt, että hyvä pelimanni- musiikki svengaa eli on sellaista, jossa on imua ja poljentoa. Se virtaa, menee jalan alle eli saa tanssimaan. Liike ja tanssi tuntuivat olevan olennaista svengin etsinnässä. Minulle oli käynyt myös selväksi, että pelimannimusiikin ytimessä ovat sellaiset asiat kuin fraseeraus ja puntitus, jotka tässä yhteydessä liitetään usein viulunsoittoon ja siinä jousenkäyttöön.

Svengin havainnoimisen ja harjoittelun kysymys kutitti mieltäni, joten halusin keskittyä siihen opinnoissani – niin viulun- ja jouhikonsoiton alkeiskursseilla, projektiopinnoissani ja analyysityössäni kuin omilla soittotunneillakin, muutamia mainitakseni. Analyysiopinnoissa tein pohjaselvitystä tätä pedagogista maisterityötä varten haastattelemalla kansanmuusikko-pedagogeja ja soitattamalla heillä melodianpätkät, joita sitten tarkoin korvin kuuntelin. Ajattelin ensin tehdä sävelmistä analyysin nuotintamalla svengiin vaikuttavat tekijät mahdollisimman tarkasti, mutta törmäsin samaan ongelmaan kuin polkan kanssa aiemmin: en tiennyt, mitä oikeastaan havainnoisin. Erityisen haastavaksi koin svengin nuotintamisen. Haastatteluista sain kuitenkin selvän suunnan työlleni. Haastateltavat painottivat kuuntelun tärkeyttä. Minä puolestani halusin ymmärtää, mitä kuunnellaan.

Pääinstrumenttini kansanmusiikin opinnoissani on ollut laulu. Kun olin Merja Rajalan organisoimalla Inspiration Course for Global Choir Leading -kurssilla, ymmärsin ryhtyä miettimään svengiä oman instrumenttini, eli laulun, kautta. Kurssilla etsimme rytmimusiikin groovea ja svengiä kuuntelemalla bändiä ja siirtämällä siitä olennaisia piirteitä ja ideoita lauluyhtyeelle tai kuorolle. Tämä metamorfoosi bändisoittimista lauluun tuntui avaavan minulle groovea ja svengiä ihan uudella tavalla. Hyödynsin kurssilla oppimaani työskentelytapaa projektiopinnoissani, suunnitellessani ja toteuttaessani svengiteemaisen leirin laulunharrastajille.

Ennen leiriä olin järjestänyt työpajan, jolla kansantanssija opetti nykytanssijalle sottiisia ja polskaa. Seurasin opetusta ja osallistuin itsekin tanssiin. Teimme havaintoja yhdessä, ja pyrin näin hahmottamaan svengiä myös liikkeen ja tanssin näkökulmasta. Näiden edellä lueteltujen lisäksi kävimme monet keskustelut svengistä soittotunneillani Timo Alakotilan ja Roope Aarnion kanssa.

Käytännönläheinen svengin tarkastelu selkeytti minulle sitä, mitä oikeastaan halusin ymmärtää: pelimannimusiikin rytmiikkaa. Tämä oivallus ohjasi minut lukemaan rytmikirjallisuutta, johon käsillä oleva työkin paljolti pohjautuu. Koska erityisen mutkikkaaksi koin polskan rytmiikan käsittelyn ja opettamisen, otin polskan erityistarkasteluun rytmiikkaan perehtyessäni. Siitä tekemäni havainnot esittelen luvussa 4.

Lähestymiskulmani kansanmusiikinopintoihini on ammattini vuoksi ollut pedagoginen, ja halusinkin tämän näkökulman lähtökohdaksi myös maisterityölleni. Niinpä olen sisällyttänyt jokaiseen aiheeseen muutamia pedagogisia harjoituksia ja ideoita. Jotkin harjoitukset olen oppinut opinnoissani ja osan niistä olen kirjannut työhön sellaisenaan, osan taas olen muokannut kyseiseen teemaan sopiviksi. Monet harjoituksista olen kehitellyt itse tätä työtä varten.

Havaintoni mukaan opettajan tulee osata tarkastella opetettavaa asiaa monesta suunnasta, pilkkoa se paloiksi, tutkia suurennuslasilla ja toisaalta nähdä se kaukana horisontissa. Asioiden sanallistaminen ja yhteinen sanasto helpottavat opeteltavan asian käsittelyä. Opettajalla ei mielestäni tarvitse, eikä ehkä kannatakaan, olla valmiita vastauksia, mutta hänen tulee tarjota suuntia, työkaluja, inspiraatiota ja ideoita tutkittavan asian tarkasteluun. Utelias ja avoin mieli ja selkeä lähtöasetelma tuntuisivat olevan avainasemassa onnistunutta oppimiskokemusta tavoitellessa.

Monipuolisuus tehtävänannoissa on kokemukseni mukaan tärkeää: näin aktivoidaan oppijoita lähestymään asiaa monesti eri näkökulmasta ja eri keinoin. Olen poiminut harjoituksiin tehtäviä, joissa aihetta tarkastellaan esimerkiksi visualisoiden, kehollistaen, kuunnellen, kuvitellen tai analysoiden. Opetustyössäni käyttämäni harjoitukset muokkautuvat jatkuvasti tarpeen ja ideoiden mukaan. Kannustankin suhtautumaan näihin esimerkkiharjoituksiin impulsseina ja inspiraationa ja kehittelemään niistä omia versioita.

Yksi tärkeimmistä lähteistä tässä pedagogisessa maisterityössäni on ollut Sven Ahlbäckin kirjoittama Låtpuls, joka käsittelee pelimannimusiikin svengiä ja rytmiikkaa. Yleisesti rytmiikkaan liittyvissä pohdinnoissa olen hyödyntänyt Ilmari Krohnin ja Yrjö Oksalan Rytmioppeja. Näissä sekä muissa rytmiä käsittelevissä oppaissa käytetyt termit poikkeavat jonkin verran toisistaan. Esittelen seuraavaksi lyhyesti joitain näistä termeistä. Useimpiin termeihin palaan tarkemmin myöhemmin tekstissä.

Jalan alle – Havaintoja pelimannimusiikin svengistä (PDF)